Nimi: Odotus
Kirjottaja: Bluji Ronen
Ikäraja: S
Genre: darkfluffy, femme
Paritus: Elisa/Joanna
Varoitukset: Yksittäinen ruma sana.
Haasteet: Fluffy10 #2 sanalla "ihme", Väripaletti värillä "vihreä"
A/N: Jaa-a... edellisen Elisa & Joanna -tekstin (S) jälkeen pohdin, miten teen loput Fluffykympin tekstit. "Ihme" inspiroi raskauteen, ja tämä kaksikko sopi siihen... ja kiero twisti vei tämän darkfluffyksi. Pahoittelut. :>
// Julkaisunjälkeinen A/N-lisäys: Idea koko ficciin lähti tästä.
Joanna katseli makuuhuoneen ovensuulta, kuinka kuulaalta Elisa näytti maatessaan sängyllä. Ulkoa kuului ukkosen jyrinää, mutta kumpikaan naisista ei pelännyt sitä – se antoi vain lämpimän tekosyyn makoilla peiton alla ja lukea jotain hyvää kirjaa. Joanna tarkkaili pieni huoli sydämessään kyljellään olevaa rakastaan ja huomasi tasaisesta hengitysrytmistä, kuinka Elisa olikin jo nukahtanut. Se ei ollut ihme, sillä olihan Elisalla ollut rankka päivä kaikkiaan. Joanna liukui huoneeseen untuvanpehmeillä tohveleillaan ja poimi parisänkyyn jääneen kirjan.
Teoksen taittuneessa kannessa oli vihreään paitaan pukeutunut nainen, joka hymyili leveästi ja piteli pulleaa mahaansa. Joanna oli itsekin selannut opuksen läpi ja myönsi, että Heidi Murkoff tiesi, mistä puhui. "Mitä odottaa kun odotat" – teoksen pitäisi olla varmaankin jokaiselle ensiraskautta läpikäyvälle pakollinen käsikirja. Siitä oli nytkin ollut Elisalle jo vaikka kuinka apua, ja se auttaisi kaksikon läpi vaikeasta loppukolmanneksesta. Joanna nappasi yöpöydältä apteekkikuitin ja laittoi sen kirjanmerkiksi auki jääneelle aukeamalle ennen kuin pisti kirjan syrjään ja istahti sängynlaidalle.
Joannan käsi eksyi silittelemään Elisan samalla tavalla pingonnutta mahaa, jonka sisällä jossain oli heidän pieni tyttärensä. Toki lapsella ei ollut mitään biologista yhteyttä Joannaan, mutta se oli silti yhtä lailla hänen kuin Elisankin. Vatsaa peittävässä paidassa oli herkkiä läpinäkyviä kukkia vihreässä kankaassa, ja Joanna ihasteli Elisan ihon sileyttä kankaan läpi. Siellä se tosiaan oli, heidän pieni ihmeensä. Ajatuskin edessä olevasta äiteydestä sai kyyneleet nousemaan Joannan silmiin, sillä hän oli aina pitänyt lapsista. Pian hän pääsisi olemaan osa kasvua ja kehitystä, näkisi pienen nyytin muuttumisen isoksi, vahvaksi tytöksi ajan myötä.
Joanna painoi poskensa, huulensa Elisan lämmintä vatsaa vasten ja tunsi olonsa hetken niin voimattomaksi. Heistä kumpikin oli antanut ja antaisi kaikkensa ja enemmän tuon lapsen puolesta. Jos Joanna olisi jäänyt vielä väläyksen pidemmäksi aikaa Elisan viereen lepäilemään, hän olisi varmaankin nukahtanut, mutta oli asioita hoidettavana. Kun nainen nosti katseensa ja pöyhäisi hiuksiaan, katse osui toisella yöpöydällä lojuviin suuriin valokuviin ja ruskeaan kirjekuoreen. Jo valmiiksi herkkä mielentila keikahti täysin melankoliaan, sillä Joanna niiskahti ja muutama painava kyynel valui hänen meikittömiä kasvojaan pitkin Elisan vihreälle paidalle.
Joanna nousi sängyltä ja vei tärisevän kätensä suunsa eteen, ettei olisi herättänyt Elisaa. Hän pakotti itsensä nappaamaan näkemänsä tavarat ja poistui huoneesta sulkien oven perässään. Kun se kolahti hiljaa kiinni, Joanna huokasi syvään ja selasi läpi kuvat. Lempeiden kesäisten lehmusten ja muiden kaupunkipuiden keskellä Elisa kävi levy-yhtiön studiolla, nauroi managerinsa kanssa kahvilan terassilla, istui autoonsa vihreäksi maalattu ukulele kädessään. Kuva toisensa jälkeen Joanna ihmetteli, kuinka ihanaa oli nähdä rakkaansa niin konkreettisena osana luontoa, sen vehreyttä ja valoa.
Sitten tuli pinkan viimeinen kuva. Mustavalkoiseksi manipuloitu kuva, jossa Elisa oli lähtemässä lähikaupasta käsi Joannan kädessä. Elisan kasvot oli ympyröity punaisella tussilla, Joanna sen sijaan sutattu rasteilla ja muilla merkinnöillä. Joannaa sattui katsoa kirkuvanväristä paksua tekstiä, joka oli kirjoitettu epäsiististi kuvassa naisten alle.
LESBOHUORA
MÄ TIEDÄN MISSÄ SÄ ASUTJoannan ja Elisan pitäisi ilmoittaa asiasta poliisille mahdollisimman pian. Joku oli heidän perässään, joku sairas ihminen, jolle muiden onnellisuuden tuhoaminen saattoi olla elämäntehtävä tai pako todellisuudesta. Kuka ikinä tuo ihminen olikaan, hän oli murtautunut Joannan ja Elisan omaan salaiseen maailmaan ja yritti polttaa kaiken tuhkaksi. Joanna halusi oikeasti repiä kuvat tuhansiksi mikroskooppisiksi vihreiksi hitusiksi, mutta se ei poistaisi ongelmaa. Hän oli Elisan jumalattoman suuren suosion myötä hyväksynyt, että kaikki eivät pitäisi Elisasta, hänestä itsestään, heistä yhdessä, mutta tämä oli vaarallinen tilanne.
Kukaan ei silti satuttaisi heidän viatonta lastaan, siunattua ihmettä. Rakkaus voittaisi, Joanna tiesi sen ja pitäisi huolen siitä.