Nimi: Mörköhääkakku ja muita Siriuksen tatuointeja
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Draama
Henkilöt: Sirius, Tonks ja Remus
Tiivistelmä: Joko sinä olet ottanut sen tatuoinnin?Kirjoittajan sana: Luin joskus jostain (varmaan Pottermoresta), että Remuksen vanhempien hääkakkuna oli mörkö, koska he tapasivat, kun Remuksen taikaministeriössä työskennellyt isä tuli karkottamaan mörköä Remuksen äidin luo. Mun on kauan pitänyt kirjoittaa mörköhääkakusta, mutta tästä tuli nyt todella erilainen tarina ku mitä alun perin suunnittelin
.
Sataseen tämä menee sanalla ulkopuoli.
MÖRKÖHÄÄKAKKU JA MUITA SIRIUKSEN TATUOINTEJAPääsiäinen oli tuloillaan. Kalmanhanaukion keittiössä tuoksui paistettu lammas, ja Sirius hyräili tyytyväisenä Kohtalottarien
Pääsiäinen on vain vähän perseestä –hittiä pyyhkiessään tiskipöytää. Tonks oli tarjoutunut auttamaan häntä siivoamisessa, mutta Sirius oli kieltäytynyt. Siriuksesta oli mukava puuhailla keittiössä, joskin Tonks arveli sen johtuvan pitkälti siitä, että hän ei voinut poistua kotoaan. Jotenkin Siriuksen oli saatava päivät kulumaan. Mutta mitä pidemmälle kevät oli ehtinyt, sitä iloisemmaksi Sirius oli tullut. Ja nyt hän vaikutti olevan aivan erityisen iloinen, koska illalla Kalmanhanaukiolla pidettäisiin pienet illanistujaiset. Vesi herahti Tonksin kielelle, kun hän muisti uunissa kypsyvän lampaan. Mutta ruoan toivossa hän ei ollut tullut etuajassa Kalmanhanaukiolle, hän ei vain ollut jaksanut mennä työpäivän jälkeen muutamaksi tunniksi kotiin. Ja hän oli ajatellut, että Sirius tuskin panisi seuraa pahakseen.
”Joko sinä olet ottanut sen tatuoinnin?” Sirius kysyi yllättäen tiskirättiä huuhdellessaan. Tonks oli muutamaa kuukautta aikaisemmin kertonut hänelle haaveilevansa Kohtalottaret-tatuoinnista.
”En vielä. En ole vieläkään päättänyt, millaisen haluan. Mutta yksi hyvä vaihtoehto on
Tanssi lailla hevoskotkan –teksti polven yläpuolelle.”
”Se kuulostaa hyvältä. Rochella Davies tekee Viistokujalla hienoja tekstitatuointeja. Vaikka en ole kyllä varma, onko hänellä enää liikettä siellä”, Sirius naurahti ja asetteli tiskirätin kuivumaan. Keittiö kiilsi, ja hetken verran Tonks pohti, kehtaisiko pyytää serkkuaan siivoamaan myös hänen keittiönsä.
”Onko sinulla paljon tatuointeja?” Tonks sen sijaan kysyi. Sirius istuutui häntä vastapäätä ison tammipöydän ääreen.
”Kahdeksan. Rochella on tehnyt niistä suurimman osan. Hänen sauvansa ei sattunut lähellekään niin paljon kuin ministeriön työntekijän Azkabanissa.”
”Tatuoidaanko Azkabanissa?” Tonks kysyi ja tunsi itsensä typeräksi Siriuksen ihmettelevän ilmeen nähdessään. Tonks oli aurori, hänen olisi varmasti pitänyt tietää asiasta.
”Jokainen vanki saa ihoonsa vankinumeronsa. Se estää karkaamisen. Tatuointi,
hmm, räjähtää, mikäli vanki poistuu linnan alueelta”, Sirius sanoi ja irvisti. Tonksia puistatti.
”Onneksi tatuointi ilmeisesti menettää voimansa animaagimuodossa.”
”Onneksi. Mutta en voinut olla siitä varma, joten pelko käsivarren menettämisestä oli olemassa siihen asti, kunnes sain uitua rantaan”, Sirius sanoi ja kääri vasemman hihansa ylös. Hänen ranteeseensa oli tatuoitu numerosarja ja joitakin riimuja.
”Onko nuo riimutkin tehty Azkabanissa?”
”On, ne kuuluvat osaksi karkaamisenestoloitsua. Tätä sen sijaan ei ole tehty Azkabanissa”, Sirius virnisti ja kääri hihaansa ylemmäs. Hänen kyynärvartensa päälle oli tatuoitu koristeellisin kirjaimin jokin latinankielinen sana.
”Mitä tuossa lukee?”
”
Ilkeys. Naura vain, mutta 15-vuotiaana tämä tuntui varsin hyvältä idealta. Myönnän, että nykyään tämä ei lukeudu suosikkeihini.”
”Mikä on suosikkisi?”
Sirius mietti hetken ja alkoi sitten napittaa paitaansa auki. Hänen vasemman rintalihaksensa päälle oli tatuoitu musta risti, jonka ympärille oli kirjoitettu riimuja.
”Tämä. Otin tämän, kun olin melkein tapattanut Kalkaroksen.”
”Mitä?”
”Se on pitkä tarina, enkä jaksa kertoa sitä nyt. Toiste, lupaan. Otin tämän muistutukseksi siitä, että kepposillakin on rajansa. Osaatko lukea riimuja?”
”En valitettavasti. Nukahdin ensimmäisellä muinaisten riimujen tunnilla eikä professori laskenut minua sitten enää tunneilleen”, Tonks tunnusti nolona. Sirius naurahti.
”Tähän ristin ympärille on kirjoitettu viikinkivelhojen runo, joka vannottaa elämään niin, että voi kuolla sanoen: Minkä tein, sen tein rohkeudesta, rakkaudesta tai veljieni tähden.”
Tonks hymyili. Tatuointi oli mahtipontinen, mutta kuulosti Siriukselta.
”Onko sinulla jotakin sellaista tatuointia, jota häpeät? Äiti on sitä mieltä, että minun ei kannata ottaa tatuointia, kun kuitenkin tulen häpeämään sitä kymmenen vuoden päästä.”
”Tuota… on minulla yksi. Mutta sitä minä en aio sinulle näyttää”, Sirius virnisti.
”Miksi et? Sirius, näytä! Minä haluan nähdä.”
”Et halua, usko minua. Se on kammottavan ruma. Lisäksi se on perseessäni.”
”Perseessäsi?”
”Niin.”
”Miksi ihmeessä?”
”No kiitos Merlinin se ei ole näkyvämmällä paikalla! Otin sen kännissä. Me kaikki otimme, James, Remus ja minä.”
”Onko Remuksellakin tatuointi takapuolessaan?” Tonks kysyi ja tunsi kauhuissaan, miten hänen poskensa ja hiuksensa saivat hennon punan. Siriuksen virnistys syveni, mutta hän ei onneksi kommentoinut Tonksin punastumista.
”On kyllä. Mutta älä kerro, että kerroin, hän tappaisi minut.”
”Millainen tatuointi se on?” Tonksin oli saatava tietää.
”No… taustaksi sen verran, että kun olimme kuudentoista, olimme kesällä käymässä Peterin luona. Hän oli saanut jästiserkultaan lainaksi tatuointikoneen, ja pienessä kännissä ystävyystatuointien ottaminen tuntui hyvältä ajatukselta. Peter oli hyvä piirtämään, ja tatuoinneista olisi voinut tulla ihan kivojakin, jos olisimme malttaneet olla juomatta lisää niitä miettiessämme. Lopulta James keksi, että otetaan mörköhääkakku perseeseen.”
”Mitä?”
”Tuo olisi pitänyt olla meidän kaikkien reaktio asiaan, mutta ei, kiitos tuliviskin, valitettavasti ollut. Aikaisemmin päivällä oli jostain tullut puheeksi, että Remuksen vanhemmilla oli aikoinaan ollut häissään mörköhääkakku, ja jostain syystä sellaisen tatuoiminen tuntui meistä kaikista hyvin hauskalta ajatukselta.”
”Sinun on pakko näyttää se minulle!”
”Et sinä halua nähdä, se on oikeasti ruma. Tosin Remuksen tatuointi on vielä rumempi, Peter teki sen viimeiseksi, ja oli jo lähes sammumispisteessä.”
Tonks pystyi vielä kuvittelemaan mörön Siriuksen pakarassa, mutta kännisen ihmisen taiteilema mörkö Remuksen takapuolessa meni yli hänen mielikuvituksensa.
”Jäikö Peter ilman tatuointia?”
”Ei suinkaan. Hän ei antanut meidän piirtää, koska kukaan meistä ei osannut, mutta hän suostui siihen, että James kirjoitti hänen perseeseensä
mörköhääkakku. Tai siis yritti kirjoittaa, James sammui kesken kaiken, ja lopputulokseksi jäi
mököhääk.”
Tonks purskahti nauruun. Hänen verkkokalvoillaan oli liikaa kyseenalaisia kuvia, ja häntä nauratti ajatella Remusta opettamassa mörköjen karkottamista Tylypahkassa. Miten miehen pokka oli pitänyt?
”Tuliko teille morkkista?”
”Tulihan nyt toki, varsinkin Remukselle. Jos tatuointi olisi ollut hänen kädessään, hän olisi varmasti hakannut koko käsivarren irti. James otti asian huumorilla, paitsi ei enää sitten, kun hän alkoi seurustella Lilyn kanssa. Lily oli kuulemma kiljaissut nähtyään hänen perseensä ensimmäisen kerran. Sen jälkeen sinä iltana ei ollut tapahtunut enää mitään, ja James oli aivan varma, että hän oli menettänyt mahdollisuutensa ikuisiksi ajoiksi.”
Tonks nauroi taas, mutta hänen mieleensä hiipi myös pieni alakulo. Alakulo siitä, että Sirius oli menettänyt melkein kaikki ne ihmiset, joista hän puhui suurella rakkaudella. Alakulon hätistääkseen Tonks pyysi vielä kerran:
”Näytä se tatuointi minulle. En kerro Remukselle sinun kertoneen, jos näytät.”
”Mustien puolelta sinä olet perinyt ainakin neuvottelutaidot”, Sirius naurahti ja Tonksin yllätykseksi avasi vetoketjunsa. Sitten hän nousi seisomaan, käänsi selkänsä Tonksille ja laski housunsa.
Tatuointi oli kammottava. Siihen oli kuvattu kolmikerroksinen kermakakku, jonka päällä oleva mörkö oli naurettavuudessaan kuin suoraan lastenkirjan kuvituksesta. Sen irvistys oli ruma ja harvahampainen ja se oli piirretty kiusallisen vinoon.
”No?” Sirius kysyi.
”Hirveä”, Tonks hihkaisi hyväntuulisesti. Sirius naurahti, nosti housunsa ja kääntyi ympäri. Hän oli juuri vetämässä vetoketjua kiinni, kun ovi kävi. Tonks kääntyi katsomaan, kuka keittiöön oli tullut, ja jähmettyi nähdessään Remuksen.
”Keskeytinkö jotain?” Remus kysyi ääni kireänä ja kasvot vailla hymynhäivää.
”Et juurikaan. Näytin Tonksille tatuointejani”, Sirius sanoi hyväntuulisena. Tonks sen sijaan tunsi jälleen punastuvansa. Miltä tämä kaikki näytti Remuksen silmiin?
”Huomaan”, Remus totesi kuivasti ja tuijotti Siriuksen auki napitettua paitaa.
”Mitä kuuluu?” Tonks kysyi, kun ei muutakaan keksinyt.
”Hyvää”, Remus murahti. Sirius oli vetänyt hänelle tuolin, mutta mies seisoi itsepintaisesti yhä ovensuussa.
”Näytin Tonksille myös mörköhääkakun”, Sirius sanoi, selkeästi yrittäen keventää tunnelmaa. Mutta tieto sai Remuksen ilmeen synkkenemään entisestään.
”No sehän mukavaa. Minä taidan tästä lähteä.”
”Vastahan sinä tulit”, Tonks vinkaisi.
”En halua olla häiriöksi”, Remus murahti, kääntyi ja oli poissa. Tonks tunsi kyyneleiden pyrkivän silmiinsä. Kaikkein viimeiseksi maailmassa hän tahtoi pahoittaa Remuksen mielen.
”Merlin sentään, mikä marttyyri!” Sirius puuskahti. Sitten hän otti taikasauvansa ja alkoi leijuttaa astioita pöydälle. Remuksen ilmestyminen oli saanut hänet ilmeisesti muistamaan, että vieraat tulisivat pian.
”Mistä hän oikein pahoitti mielensä?” Tonks kysyi onnettomana. Mustan sukuvaakunalla koristettu posliinilautanen leijui hänen eteensä pöydälle.
”Eikö se ole päivänselvää? Hän haluaisi viettää sinun kanssasi aikaa, mutta ei saa sitä sanottua. Ja sitten häntä harmittaa, että minä teen niin.”
”Hän… haluaisi viettää minun kanssani aikaa?” Tonks toisti ymmällään.
”Niin. Luulen, että hän on vähän ihastunut sinuun.”
Jokin Tonksin vatsassa muljahti hassusti.
”Mutta hänhän ei koskaan halua ottaa minun kanssani edes killan parivartiointivuoroja.”
Sirius naksautti kieltään samalla, kun hopeahaarukat löysivät pöydältä paikkansa.
”Niinpä. Muistatko miten kerroin hänen suhtautuneen hääkakkuun humalan hälvettyä? Hän halusi sen pois. Remus haluaa aina kaiken pois. Hän ei mielestään ansaitse yhtään mitään. Jos minä olisin sinä, minä menisin puhumaan hänelle järkeä. Olen itsekin yrittänyt tehdä sen monta kertaa, mutta minua hän ei kuuntele. No, en minä kyllä itsekään kuuntelisi itseäni.”
Tonksin vatsassa muljui yhä hassusti. Oliko Sirius oikeassa? Oliko Remus ihastunut häneen? Vielä muutama kuukausi sitten hän oli tehnyt Remuksen kanssa usein paripartioita, ja heillä oli ollut mukavaa kahdestaan, mutta sitten yllättäen Remus ei enää ollut halunnut hänen parikseen. Oliko Sirius oikeassa, pelkäsikö Remus tunteitaan?
Sirius kurottautui ottamaan viinihyllyltä vanhalta näyttävän punaviinipullon. Hänen hihansa nousi ja paljasti tatuoinnin oikeassa ranteessa. Siinä luki paksuin kirjaimin VALOIS.
”Tuo on minusta sinun hienoin tatuointisi”, Tonks sanoi. Sirius käänsi katseensa viinipullosta ranteeseensa.
”Niin, tämä. Tämän minä otin, kun valmistuin Tylypahkasta. Silloin kaikki oli niin pimeää, me valmistuimme keskelle Voldemortin alati kasvavaa valtakuntaa, eikä tulevaisuus juuri tarjoillut mahdollisuuksia. Minä, joka olin ollut aina huoleton hetkessä eläjä, tajusin, että Tylypahkasta lähdön jälkeen olisin aivan yksin. Ystävät eivät olisi enää ympärillä koko aikaa, enkä pystyisi enää pakenemaan ahdistustani heidän kanssaan hölmöilemiseen. Muistan, miten toukokuun öinä harhailin pitkin Tylypahkaa, ja ahdistuin siitä, että kohta joutuisin luopumaan siitä kaikesta. Ja sitten yhtenä yönä Lily tuli minua vastaan. Juttelimme läpi yön, ja hän sai päähäni taottua, että tulevaisuus ei olisi pimeä, jos päättäisin nähdä valon. Hän taisi siteerata Dumbledorea:
Onnen voi löytää synkimpinäkin aikoina, jos vain muistaa sytyttää valot. Viiniä?”
Siriuksen herkät muistelmat keskeyttänyt kysymys sai Tonksin hätkähtämään.
”Tuota… ei kiitos. Minä taidan lähteä Remuksen luo. Minä luulen, että meidän pitää ehkä vähän jutella.”
Hymy valaisi Siriuksen kasvot, jotka olivat synkentyneet hänen muistellessaan Lilyä.
”Tee se.”
Kun Tonks oli lähtenyt, Sirius katsoi jälleen kerran kädessään olevaa viinipulloa. Sitten hän laski sen pöydälle ja rojahti istumaan tuolille. Hän hautasi päänsä käsiinsä ja oli pitkään hiljaa ja liikkumatta. Lopulta hän huokasi ja käänsi vasemman ranteensa näkyviin.
390Siriuksen vankinumero. Numero, joka oli vienyt häneltä kaiken.
