Nimi: Kipukimara
Kirjoittaja: Sielulintu
Ikäraja: S
Genre: Draama, fantasia
Haasteet:
Spurttiraapale V,
FantasiahaasteA/N: Tämä sijoittuu samaan fantasiauniversumiin kuin aiemmin julkaisemani
Vallan painopiste, S ja
Kohtalon lankoja, K-15. Näitä kahta ei kuitenkaan tarvitse lukea tätä ymmärtääkseen. Pidempi ja toistaiseksi julkaisematon fantasiaprojekti, jota kirjoittelen, saa jatkuvasti eksymään sivupoluille ja tuottamaan itsenäisinäkin toimivia pätkiä pidemmän projektin hahmoista. Tämä haaste antoi kivasti inspiraatiota kirjoitella erään henkilön elämänvaiheista, ja tässä siis lopputulos. Ja tosiaan, päivämäärät raapaleiden alussa ovat siis tämän fantasiamaailman omaa ajanlaskua. Ne ovat lähinnä helpottamassa ymmärtämistä, kuinka pitkä aika osien välillä on kulunut. 😊
1. Ensikosketus
Sanamäärä: 300
23.6.496
Tori on täynnä ihmisiä. Kaupustelijat tyrkyttävät tuotteitaan ja asiakkaat tinkivät kovaan ääneen jo valmiiksi alhaisista hinnoista. Markkinatunnelma on samanlainen kuin joka vuosi, mutta tänä vuonna Drical ei keskity ympäröivään hälyyn kuten yleensä. Hänen silmänsä ovat iskostuneet lavaan, joka seisoo aukion keskellä. Hänen on päästävä lähemäs.
Drical vilkaisee sivuilleen. Isä käyttää aatelisen arvovaltaansa ja hankkii juuri sitä mitä haluaa ja juuri siihen hintaan, joka hänelle sattuu sopimaan. Kukaan ei uskalla vastustaa häntä, sillä seuraukset olisivat epämiellyttävät. Äitiä Drical ei edes näe. Drical on vapaa luikahtamaan omille teilleen. Isä ei häntä huomaa, päin vastoin. Hänestä tuntuu usein, että isä toivoisi hänen katoavan näkyvistä, mieluiten ikuisiksi ajoiksi.
Väkijoukko lavan ympärillä on valtava, ja kerrankin Drical on kiitollinen pienestä koostaan. Hän pääsee luikahtamaan ihmisten lomitse aivan lähelle aukion keskusta ja maagia, joka lavalla seisoo.
"Älkää siis epäröikö, vaan lähettäkää lapsenne oppiin, mikäli siltä tuntuu. Maagin ammatti on hyvä ja arvostettu valinta", lavalla seisova mies kannustaa yleisön vanhempia.
Drical tuntee jonkin läikähtävän sisällään maagin antaessa havaintoesityksiä taikuuden käyttötavoista. Kun likainen vesi ämpärissä muuttuu kristallinkirkkaaksi ja tulipallot tanssivat miehen ympärillä Drical tietää. Hän haluaa oppia saman. Hän haluaa tulla maagiksi.
”Löysin äpäräsi, Elbern”, vieras mies sanoo isälle ja tyrkkää Dricalia eteenpäin. ”Ajattelin, että hän on luultavasti karannut ja päätin säästää sinut etsimisen vaivalta. Oli livahtanut katsomaan maagivärväriä, ihan kuin tuosta sellaista tulisi sadan vuoden koulutuksellakaan.”
Drical mulkoilee miestä raivoissaan. Hän tuntee päättäväisyyden vain vahvistuvan sisällään. Typerys saa nähdä olevansa väärässä. Äkkiä Drical tajuaa jotakin, jota hän ei ollut huomannut kiukultaan aiemmin. Mies oli kutsunut häntä äpäräksi, eikä sellaista sanottu pilanpäiten. Ei ainakaan täällä Breyrethissä, jossa suku ja kunnia kulkivat käsi kädessä.
”Painu nuolemaan persettäsi”, Drical lähestulkoon kuiskaa, mutta pitää huolen, että mies kuulee.
Isä näyttää julmistuneelta, mutta mitä väliä. Hän ei ole sukua tuolle miehelle, ja koko hänen siihenastinen elämänsä, kokonaiset yhdeksän vuotta, ovat olleet valhetta.