Tähtikuviot (Sallittu)

[Munis]

Nimi: Tähtikuviot
Kirjoittaja: Munis
Tyylilaji: Drama, angst, triplaraapale
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Sirius/Remus(/James)
Vastuunvapaus: Rowlingille kuuluu kaikki, minkä voi tunnistaa hänelle kuuluvaksi.
Vapaa sana: Okei, mitä, kirjoitin Sirius/Remusta? Herrathan olivat OTP:ni joskus viime vuosikymmenellä, kunnes sitten minusta tuli J/S-shippari. Osallistuu inspiraatiohaasteeseen Syysetydejä, inspiroiduin tästä kuvasarjasta.

Tähtikuviot

Jamesin olisi pitänyt vetäytyä suunnitelmasta, kun Peter kirjoitti ja kertoi vilustuneensa. James ei kuitenkaan tahtonut olla ilonpilaaja, ja niin hän pakkasi reppunsa ja lähti erämaahan Siriuksen ja Remuksen kanssa. Sirius tahtoi ajaa autoa, koska ”eihän se niin kaukana moottoripyörästä voi olla”. Oli marraskuun alku. Talvi ei ollut saanut vielä syksyä kynsiinsä, vain routa pureksi maankamaraa aamuöisin.

Matkan ensimmäinen yö menetteli. Kolmikko joi tuliviskiä autossa täkkien ja peittojen seassa, ja humala kulutti heistä hetkeksi pois sodan painon ja maailman murheet. He muistelivat menneitä ja söivät noidankattilakakkuja, James ja Sirius pilailivat niin kuin aina ennenkin. Lasipurkissa välkehti loihdittu tuli, joka viskeli varjoja ystävysten kasvoille. James näki pehmeyden Siriuksen silmissä aina kun tämä katsoi Remusta.

Toinen yö oli piinaava. Päästäkseen mahdollisimman helpolla James esitti nukahtavansa aikaisin. Sirius ja Remus makasivat auton katolla ja katselivat taivasta, jolla näkyivät varmaan maailmankaikkeuden kaikki tähdet. Sirius puhui matalalla äänellä opettaessaan Remukselle tähtikuvioita. Oli Leijona ja Kassiopeia, Orion ja Susi. Linnunrata oli kuin taivaalle läikkynyttä maitoa. Sirius esitteli Remukselle puolet sukulaisistaan, James kuuli sanoista ehkä puolet. Hän puri hammastaan ja veti peittoa päälleen, ajatteli kotona odottavaa punahiuksista. Pahempaa kuin Siriuksen puhe tähdistä oli vain hiljaisuus, joka kertoi Jamesille paljon enemmän kuin Siriuksen tarinat, jotka hän oli kuullut ennenkin. Sirius oli kertonut samat asiat hänelle Tähtitornissa kaksi vuotta aiemmin.

Nyt Jamesilla oli Lily, ja hänestä oli upeaa kuulla, kuinka Sirius sai Remuksen nauramaan. Mutta siltikin.

James oli tottunut olemaan Siriuksen taivaan kirkkain tähti. Hän ei halunnut olla mustasukkainen, muttei voinut itselleen mitään. Eikä hän voinut syyttää Siriusta tai Remusta; kukapa ei tahtoisi jakaa pimeyttä jonkun kanssa. Sirius ja Remus molemmat ansaitsivat kaiken rakkauden, mitä maailma saattoi heille antaa. Silti Jamesia inhotti, että kuu oli himmentänyt tähtivalon Siriuksen taivaasta. 

Aamuun mennessä satoi, ja apeat pilvet peittivät kaikki taivaan valot. Pari tuntia nukkunut James lähti hiljaisuudessa huomatessaan Remuksen nukkuvan Siriuksen halausotteessa.

[Kaarne]

Luin tämän jo eilen, mutta en sitten lähtenyt heti kommentoimaan, vaikka ehkä olisi pitänyt - tämä teksti oli illalla vielä tehokkaampi kuin näin aamulla, aivot jumissa ja ajatukset solmussa. Mutta jospa nyt kuitenkin taas yritän... (Ja tässä vaiheessa välissä on ollut vielä yksi vuorokausi, nimittäin kommentti jäi puolitiehen kun tulikin kiire luennolle.)

Tässä on todella hyvä tunnelma. Pidän hirveän paljon tuosta matkustamisesta, kolmikon välisistä suhdekuvioista (ja niiden ongelmista) ja erityisesti tykkäsin siitä, että James oli joskus ollut Remuksen paikalla ja Sirius oli näyttänyt tähtikuvioita hänelle. Pidin myös siitä, että James rakasti Lilyä ja että hän todella iloitsi siitä, että Remus vaikutti onnelliselta - mutta ettei se vähentänyt sitä nostalgiaa ja kaipuuta menneeseen, jota James tunsi. Jotenkin realistinen tunnekudelma: ei liioiteltu, vaan sellainen, jollainen hyvin voisi syntyä.

Pidin kontrasteista tässä. Toisaalta mitään isoa ei ole rikki, ja uskon, että aika korjaa kelmien välit kyllä, mutta kenenkään tunteita ei silti väheksytty. Remus ja Sirius vaikuttivat aidosti onnellisilta, James taas oli mustasukkainen ja ulkopuolinen. Peterin jättämistä kelkasta harmittelin vähän, koska niin käy kelmificeissä sen verran usein, mutta toisaalta tämän ficin asetelmalla ja teemalla se oli ihan perusteltu ratkaisu.

Minusta tämä oli oikein erinomainen, kaunis ja hyvin rakennettu syysetydi. Kiitos!

[lurikko]

Ai hitsi, tämä ficci herätti mahtavan vahvoja ja huippuja mielikuvia, Sirius ja Remus erämaassa auton katolla, James esittämässä nukkuvaa Ajattelin ensin että James "vain" kokee olevansa kolmas pyörä ja sen takia on kiusallista hengailla Siriuksen ja Remuksen kanssa päivätolkulla, mutta lopussa tulikin sitten synkempiä sävyjä, mikä sinällään on kyllä hyvin uskottavaa Siriuksen ja Jamesin tiiviin ystävyyden takia.

Tässä on joitain mielestäni tosi hyviä kohtia, esimerkiksi tuo että ensimmäinen yö menetteli ja sitten äkkiä toinen yö oli piinaava, ihanan räikeä fiiliksen vaihto, ensimmäisen James vielä kestää mutta sitten onkin jo kamalaa Ehkä James jaksoi juuri ja juuri tsempata sen yhden yön yli. Myös ajatteli kotona olevaa punahiuksista on jotenkin tosi kivasti sanottu, mahtavaa että "punahiuksinen" on tässä ihan oma sanansa (objekti? multa on nämä termit nyt sekaisin) eikä vain määrite (adjektiiviattribuutti?) niin kuin vaikkapa jos lause olisi loppunut - punahiuksista tyttöä.

Katsoin nuo sua inspiroineet kuvat vasta luettuani tämän ja yllätyin, koska olin jotenkin kuvitellut kolmikon sellaiseen hiekkaerämaahan :') Mutta kuvissa on kyllä ihana matkustusfiilis!

Kiitos, tämän ficin ois jaksanut lukea pidempänäkin selostuksena

[Ricolette]

Angstinkaipuussani kahlasin Pimeyden voimia läpi, bongasin tämän ja riemastuin (hitusen kaksijakoista ehkä). Lisäksi illat vaalenee ja kesän odotuksesta huolimatta kaipaan vähän tähtitaivasta, joten tämä oli ihan tosi sopiva tämän illan tunnelmiin!

Mä luin tätä ihan täysin J/S:nä heti alusta alkaen vaikka James olikin parituksissa vaivihkaisesti suluissa. Tämä kertoi, että James tuntee Siriuksesta toisenlaisenkin puolen ja pehmeän katseen, ja että se tuntuu ainakin pikkuisen pahalta:

James näki pehmeyden Siriuksen silmissä aina kun tämä katsoi Remusta.

James on tässä jotenkin tosi liikkis. Samaan aikaan onnellinen kavereistaan ja kavereiden puolesta, vähän ulkopuolelle jäänyt (mihin se ei kyllä varmasti ole tottunut) ja etäisesti haikea. Punatukkaisen ajattelemisesta tykkäsin minäkin! Vähän lisäsi sitä liikkiyttä, että se puristaa silmiä kiinni ja päättäväisesti ajattelee Lilyä ja koittaa sulkea katolta kuuluvat äänet mielestään. Voih. Menetettyjen juttujen haikeus, vaikka kuinka oli itse aiheuttanut niiden päättymisen, on aina pikkuisen kirpeää.

Mietin myös kelmeää kuun valoa ja kirkkaita tähtiä, ja vähän tuntui Remuksen puolesta kurjalta. Mun mielestä Remuksen ja Jamesin suhde on muutenkin tosi mielenkiintoinen, ne on niin erilaisia ja jotenkin niiden keskinäistä suhdetta on paljon vaikeampi kuvata kuin vaikka Siriuksen suhdetta Jamesiin tai Remukseen. Sirius vaan reagoi niin voimakkaasti kaiken kanssa mihin sen heittää, se toimii aina.

Ihania olivat he, kieli oli kaunista ja sai kaipaamaan tähtiöitä vähän lisää. Siispä kiitos!

[Kiirsu]

Voi olipa tämä ihan hirveän kaunis <3 Olen välillä miettinyt näiden kolmen dynamiikkaa ylipäätään, kun joku heistä seurustelee, vaikka eivät edes seurustelisi keskenään. Mutta kun he ovat tottuneet olemaan toisilleen elämän keskeisimmät henkilöt, on varmasti raskasta katsoa sivusta, kun tulee korvatuksi jollakulla toisella. Ja toki jos tilanne on tämä, että Siriuksella ja Jamesilla on ollut jotain aiemmin, tulee varmasti petetty olo. Vielä kun kuulee ne samat tarinat, tahriintuvat aiemmatkin muistot ja kaikki tuntuu valheelta, joka ei merkinnyt mitään.

Tämä on todella kauniisti kirjoitettu ja olisin voinut lainata tästä vinon pinon hienoja kohtia! Kirjoitat kyllä aina hirveän kauniisti, teksteissäsi on ihana tunnelma :3 Tällaista täydellistä melankoliaa, joka on juuri oikealla tasolla riipiivää muttei liian suureleistä.

Kiitos kovasti tästä ihanuudesta <3