Ficin nimi - Lasken aina pisamasi
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - SparklingAngel
Ikäraja - S
Genre - Sokeria, fluffya
Paritus - Luna/Ginny
Vastuuvapaus - Rowlingille kaikki kunnia kaikesta tunnistettavasta, minä vähän lainaan, enkä saa rahaa siitä.
Summary -
”Tarkkailin pisamiasi. Nenän vieressä on kaksi uutta jälleen.”A/N -
SparklingAngel lupasi mulle Dracon sängyssä, jos kirjoitan Luna/Ginnyn. Joten tässä olisi toinen femmeni, toinen Luna/Ginny!
Kiitos Sparks myös otsikosta!<3
Kerään Luna Lovekivan
Kerää kaikki hahmot-haasteeseen.
Lasken aina pisamasiLuna tanssahteli liedelle teepannun kanssa vaaleat hiukset heiluen, oman hyräilynsä säestämänä. Vihreä teepannu jäi liedelle tanssiaskelien viedessä pöydän ääreen, jossa hänen aiemmin leipomansa teeleivät odottivat vielä lämpöisinä liinan alla.
Hyräilynsä keskeltä hän kuuli eteisessä oven aukeavan. Hetken aikaa sateen ääni kantautui kovempaa sisälle, kunnes ovi taas sulkeutui paukahtaen. Hypähdellen Luna suuntasi rakastaan vastaan. Ginny oli hylännyt luutansa heti oven suuhun ja pomppi nyt yhdellä jalalla yrittäen saada märkää huispaus saapasta pois jalasta. Sen pari lojui jo hylättynä luudan vieressä. Hymyillen hiukan Luna asteli lähemmäksi sipaisten hieman naisen olkaa. Ginny lopetti yrityksensä suoristaen selkänsä pystyäkseen katsomaan Lunaa silmiin.
Luna näki heti, oli jo tiennyt oven paukahduksesta asti, ettei peli ollut mennyt hyvin. Mutta hän ei kysynyt, eikä kommentoinut. Heidän kotonaan ei keskusteltu huispauksesta, Ginny tahtoi pitää Lunan erillisenä, ei töitä koskevana yksikkönään. Kodin ulkopuolella nainen eli ja hengitti huispausta, kotona oli hän ja Luna.
Luna painoi pienen suukon rakkaansa huulille ja kumartui avaamaan kengän nyörit vetäen sen pois naisen jalasta.
”Käy suihkussa, keitin teetä”, Luna sanoi hellästi noustessaan seisomaan.
Ginny nappasi naisen märkään halaukseen, joka kasteli Lunan oranssin paidan. Naurahtaen hän rutisti toista, silittäen niskan märkiä hiuksia.
”Menehän nyt, ettet vilustu”, Luna naurahti työntäen toista hellästi kohti portaita, painaen vielä viipyilevän suukon syyssäästä viileille huulille.
Luna palasi keittiöön lisäämään teenlehdet pannuun, sauvan heilautuksella lieden alla rätisi pian iloisesti tuli. Hän nosti myös rouva Weasleyn heille antaman vadelmamarmeladi purkin pöydälle, se sopi erinomaisesti teeleipien kanssa ja Luna tiesi Ginnyn pitävän siitä erityisesti.
Kaataessaan teetä kahteen suureen kuppiin tunsi hän käsien kiertyvän lantiolleen ja lämpimiksi muuttuneiden huulien painautuvan niskaansa.
”Kiitos”, Ginny mutisi hänen niskaansa.
Luna hymisi vastaukseksi ja kääntyi kohtaamaan toisen huulet. He istuutuivat pöytään ja Ginny kurkkasi liinan alle.
”Sinä olet leiponut!” nainen hihkaisi innoissaan. ”Olet paras puoliso koskaan.”
Luna hymyili vain vastaukseksi ja katseli mielissään, kun Ginny laittoi marmeladia ensimmäisen teeleivän päälle.
”Äiti kutsui meidät sunnuntaina perhepäivälliselle”, Ginny kertoi nielaistuaan ensimmäisen suullisen. ”Harry ja Malfoy tulevat myös.”
”Oih, ihanaa, että Dracokin pääsee taas. Minulla on hänelle kiinnostava artikkeli tiivijuurien vaikutuksesta parantavana ainesosana liemissä”, Luna innostui. Ginny pyöräytti silmiään.
”Voimme kertoa kihlauksesta samalla”, Ginny vaihtoi aiheen itselleen mukavammille vesille.
”Miten uskot heidän reagoivan?”
”Jos he ovat onnellisia Harryn puolesta, he ovat varmasti ikionnellisia kihlauksestamme. Äiti todennäköisesti aloittaa hössötyksen häistä”, Ginny sanoi ja soi hellän katseen kihlattuunsa. Luna nyökkäsi hymyillen. ”Sinun täytyisi leipoa useammin, nämä ovat herkullisia”, Ginny lisäsi.
Luna unohtui katselemaan Ginnyn kosteita hiuksia, huulia, joiden suupielet punoittivat hiukan marmeladista. Hän kurottautui pöydän yli pyyhkäisemään ne puhtaiksi toisen sekoittaessa sokeria teehensä. Lunan mielestä Ginny oli kauneinta mitä hän oli koskaan nähnyt. Pisamat hän oli laskenut tuhanteen kertaan, joka kerta oli uusia tai kadonneita, silti hän osasi ne ulkoa.
”Mitä?” Ginny hymyili, kun huomasi tiiviin tarkkailun itsessään.
”Tarkkailin pisamiasi. Nenän vieressä on kaksi uutta jälleen.”
Vastaukseksi punatukkainen vain nyrpisti nenäänsä huvittuneena, mutta hymy vaihtui haukotukseen.
”Mennään nukkumaan”, Luna sanoi nousten keräämään tarvikkeet pöydästä.
Heidän makuuhuoneensa sijaitsi yläkerrassa, portaikon päässä. Ginny oli sisustanut sen vaaleanharmaalla, Lunan maalattua seinille auringonkukkia. He vaihtoivat päällensä lämpimät pyjamat pujahtaen sitten muhkean peiton alle. Luna käpertyi Ginnyn kainaloon, naisen kiertäessä kätensä hänen ympärilleen.
”Tämä on hiukan pelottavaa”, Ginny kuiskasi ja lomitti kylmät jalkansa Lunan jalkojen kanssa, kuten jokaisena iltana.
”Mikä?”
”Tämä. Me, meidän elämä”, Ginny tarkensi ja Luna kohotti päätään jotta pystyi katsomaan rakastaan.
”Tarkoitan vain, en ole tottunut tällaiseen onneen. Ajatus siitä, että olen saanut näin paljon ja se vietäisiin pois nyt on pelottavaa”, Ginny selitti silittäen hiukan Lunan hiuksia pois kasvoilta.
”Onni saattaa osua kenelle vain. Se saattaa myös pettää kenet vain”, Luna totesi jo unisesti.
Ginny naurahti. ”Tuonko pitäisi lohduttaa?”
Luna nosti päänsä ja suuteli toista kaikella rakkaudellaan. Jos se hänestä olisi kiinni, hän pitäisi Ginnyn onnellisena aina. Ginny tuntui saaneen vastauksen kysymykseensä, naisen hengitys tasaantui ja pieni unituhina sai hymyn Lunan kasvoille ennen kuin oma uni vei hänet mennessään.