Ficin nimi: Vaikka kuolisin mieluummin / Ase
Kirjoittaja: Mirror
Beta: -
Fandom: Outolintu
Genre: Drama?
Ikäraja: K11
Paritus: Al/Tris
Tiivistelmä: Jos ohjaajamme olisi halunnut, olisin voinut millä hetkellä hyvänsä saada veitsestä kasvoihini. Koko koulutuksen tarkoituksenahan oli pudottaa huonoimmat pois, eihän pieni etukäteen karsiminen varmaan heitä olisi haitannut.
Varoitukset: spoilaa hiukan ensimmäisen Outolintu-kirjan tapahtumia
Vastuunvapaus: en omista muuta kuin mielikuvitukseni, enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Vaikka kuolisin mieluummin / Ase
Kun ase osoittaa sinua kohden, vaihtoehtoja ei ole monia. Voit joko yrittää hyökätä osoittajaa kohden, mikäli tiedät ettei hän osaa tai halua heittää sinua veitsellä. Mutta mikäli tiedät että hän taistelisi vaikka silmät sidottuna paremmin kuin sinä ja viisi muuta henkilöä yhteensä, on turha edes yrittää. Varsinkaan, jos olet omalla tyhmyydelläsi aiheuttanut tämän koko tilanteen.
Niin minulle kävi. Tiesin ettei Neljän tarkoituksena ollut surmata minua, mutta eikö itselläsi muka olisi käynyt mielessäsi sellaisia ajatuksia. Mitä jos veitsi osuisikin sinuun, vahingossa tai tahallaan. Jos ohjaajamme olisi halunnut, olisin voinut millä hetkellä hyvänsä saada veitsestä kasvoihini. Koko koulutuksen tarkoituksenahan oli pudottaa huonoimmat pois, eihän pieni etukäteen karsiminen varmaan heitä olisi haitannut.
Sydämeni hakkasi rinnassani, ja tuntui kuin se olisi pyrkinyt pakoon kehostani. Kyllähän minä sen ymmärrän, kukapa nyt haluaisi tulla veitsellä lävistetyksi. Ei varmaankaan kukaan.
Hengittäminen alkoi käydä hankalammaksi, ja aloin hyperventiloimaan saadakseni keuhkoihini edes vähän ilmaa. Painauduin tiukasti vasten taakseni asetettua harjoitusseinää, johon olisi tarkoitus heittää veitsiä. En meinannut pysyä kunnolla pystyssä, vaikka yritin keskittyä tajuntani pitämiseen kasassa. Mikään ei olisi hirveämpää kuin pyörtyä tässä kaikkien edessä, ellei osattomaksi joutumista lasketa.
"Tämä ei ole reilua!" hentoinen tyttö huudahti yhtäkkiä, jolloin avasin silmäni. Pitkät vaaleat hiukset kehystämässä lyhyen, vielä kehittymättömän tytön kasvoja kiinnittivät heti huomioni. Hän oli ainoa Vaatimaton ryhmässämme, mutta se ei ollut syy mistä muistin hänen nimensä. Tris - ensimmäinen vaihtajakokelas joka hyppäsi.
Neljä vilkaisi tyttöä hymyillen julmasti, ja pelkäsin mitä ainoalle puolustajalleni tehtäisiin. Henkäisin syvään, ja suljin silmäni. Tämä oli Trisiltä virhe. Hän osoitti rohkeutta uhmatessaan ohjaajaamme. Mutta luulen että rohkeus johtui puhtaasti siitä, että hän oli Vaatimaton. Ajatteli toisia enemmän kuin itseään. Ajatteli minua enemmän kuin itseään.
"Menetkö mieluummin itse hänen tilalleen?" Neljä kysyi ja osoitti minua. Hänen ilmeestään päätellen, mies ei olisi arvannut Trisin olevan yhä Vaatimattomien linjalla. Tyttö katsoi ensin minua silmiin, ja nyökkäsi sitten.
"Minä menen."
Yritin pudistella päätäni, mutta se ei auttanut. Aloin hätääntyä entistä enemmän. Olisin mieluummin seissyt itse maalitaulun edessä, kuin päästää minua puolet pienemmän tytön tilalleni. Enkä siksi että olisin halunnut suojella tätä, en. Vaan siksi, että tämän jälkeen olisin arvoasteikolla suunnilleen viimeinen. Ei arvoasteikolla muuten ollut väliä. Se vain, että viimeiset listalla putoaisivat pois pelistä. He jäivät osattomiksi kaupungin laitamille. En tahtonut sellaista kohtaloa. Vaikka kuolisin mieluummin.
Ja niinhän siinä sitten kävi. Kuolin, mutta en tästä syystä. Kukaan ulkopuolinen ei tappanut minua. Sen tein minä ihan itse. Katumuksesta, huonosta omatunnosta, vihasta sekä rakkaudesta. Ja olen tyytyväinen päätökseeni.
