Olipa tämä taas ihan äärettömän arvoituksellinen. Niin lyhyt palanen, ettei ehdi saamaan kauheasti vinkkejä henkilöistä ja tapahtumista, mutta saa kuitenkin hetken tunnelmasta tiukasti kiinni. Jo ensimmäisistä sanoista lähtien tämän raapaleen tunnelma oli käsinkosketeltava. Se, miten kahvilassa tuntuu epäsiistiltä, vaikka paikka ei olekaan sotkuinen, luo rivien välistä levottoman fiiliksen. Muutenkin tunnelma tässä raapaleessa on jotenkin intensiivinen ja jopa uhkaava, kuin odottaisi jotain pahaa tapahtuvaksi, tai jotain menneisyyden kauheuksia selviävän. Voin elävästi kuvitella tämän tilanteen, kaksikon kahvilan pöydässä, kireät ilmeet ja asennot, ja tekstin lyhyys antaa myös todella paljon tilaa mielikuvitukselle. Ei voi tietää, onko tekstin alusta loppuun kuluva aika muutama sekunti tai minuutti, ja mitä sen ajan ulkopuolella on tapahtunut.
Sinulla on kyllä taito käyttää hyväksi näin pieni tila, tässäkin raapaleessa saat aivan älyttömästi sanottua riveillä ja niiden väleissä, että ei voi kuin hämmästellä. Tässä olisi niin monta suuntaa, mihin hahmojen tarinaa voisi lähteä tulkitsemaan. Täytyi ottaa tuon kappaleenkin lyriikat tähän viereen, jos niiden avulla saisi jonkinlaista selvyyttä, ja päädyin lopulta omissa tulkinnoissani siihen, että kertojan ja Polinan välillä on ja on ollut jotain. Ehkä kipeitä tunteita, ehkä romanssi, jotain siltä väliltä tai paljon muuta sen lisäksi. Mutta mikä onkaan tämä petetty lupaus ja miksi Polinan hymyssä on sääliä? Mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua ikuisuuden aikana, jos nyt on ikuisuuden jälkeen? Tulee sellainen olo, että haluaisi vain saada tietää lisää näistä hahmoista, selvittää vastaukset kaikkeen kysymyksiä herättävään, mutta se, miten vähän paljastat lukijalle, on keskeinen osa tämänkin raapaleen taikaa. Joskus olisi kiinnostavaa päästä kurkistamaan, mitä kaikkea olet mielessäsi näiden raapaleidesi ulkopuolelle rakentanut, miten itse koet hahmot ja miten paljon olet heidän menneisyyksiään, nykyisyyksiään ja tulevaisuuksiaan rakentanut.
Kiitos jälleen! <3 Sun raapaleita on aina kiva lukea, kun saa aivot tekemään vähän enemmän töitä.