Ficin nimi: Monia todellisuuksia
Yhteenveto: Toivot, että jossain kaukana, tähtien takana, olisi universumi, jossa Draco Malfoy ei rakasta Harry Potteria.Ikäraja: sallittu
Varoitukset: hieman kaanonmukaista väkivaltaaTyylilaji: angst, au
En omista Potterien maailmaa, enkä mitään muutakaan J.K. Rowlingin luomaa. En saa rahaa tai minkäänlaista materiaa tämän kirjoittamisesta.A/N: Lily-Rose haastoi kirjoittamaan drarrya meidän kirjoitusmaratoonin aikana. No, sen tein. Osallistuu
Multifandom III -ja
OneShot10 -haasteisiin. Jeejee.
Monia todellisuuksia
Muistat suuret, vihreät silmät. Muistat, kuinka vihaisesti ne kimmelsivät. Muistat, kuinka niiden silmien omistaja yllätti sinut sinä iltana. Muistat viiltävän kivun ja oudon loitsun, jonka nimeä kuitenkaan et muista. Sektu- sektum? Sempra?Heräät pehmeästä sängystä. Valo hohtaa vedenalaisen ikkunan kautta silmiisi. Hieraiset niitä ja pörrötät vaaleita hiuksiasi. Hengität syvään ja yrität muistaa, mistä näit unta. Sinusta tuntuu, että se olisi tarpeellista ja tärkeää, mutta sinusta tuntuu mahdottomalta koota katkenneista muistoista yhteen mitään järkevää. Unohdat asian yhtä nopeasti kuin muistitkin. Hengität syvään uudelleen ja hengityksesi höyrystyy. Syksy on jo pitkällä ja aamut ovat kylmiä. Nouset ylös pedistä, peseydet, pukeudut ja vedät kaavun yllesi. Käärit viherhopeisen kaulahuivin pitkän kaulasi peitoksi. Lähdet kävelemään ulos tuvastasi kohti Suurta salia. Muistat suuret, vihreät silmät.
***
Istut Suuressa salissa. Joulu on melkein tuloillaan. Muistat vuosi sitten etsineesi joulutanssijaisparia. Kysyit ensin Astoriaa, mutta tytön haukuttua sinua kuolunsyöjäksi, päädyit pyytämään pariksesi Pansya. Hän sentään suostui. Vuoden vaihteessa aloitit seurustelun. Muistat, kun jätit Pansyn isäsi pyynnöstä.
Katsot ympärillesi, Suuri sali on jo koristeltu joulu mielessä. Silmäkulmastasi huomaat Potterin häiritsevän taas Weasleyn tyttöä. Ei kuitenkaan kestä kauaa, kunnes näet tytön nousee tuoliltaan ja lähtee salista. Katsot kuinka Potter virnistää joukkiolleen. Nostatte kumpikin katseenne samaan aikaan toisiinne. Potter virnistää ja heilauttaa kättään sinulle. Näet suuret, vihreät silmät.
***
Muistat lukuisat tappelut. Muistat, että ne todellakin olivat tappeluita, eikä niitä naljailuhetkiä, joita aina innokkaasti odotat joka päivä. Mustahiuksinen poika ei hymyile, ei virnistä, eikä heilautua kättään. Yrität etsiä jotakin tuttua hänestä, mutta kaikki mitä näet, on kuin vääristynyt kuva. Näet hänen otsassaan arven.Heräät nurmikolta. Taivas on tumma, ja suoraan silmiesi edessä näet Potterin.
”Malfoy, monta sormea minulla on pystyssä?” Potter kysyy, nostaa neljä sormea pystyyn, kolme toisesta kädestä ja yhden toisesta.
”N-neljä”, sanot ja vilkaiset samalla Potteria. Poika näyttää aivan erilaiselta kuin muistat.
”Entä nyt?”
”Kymmenen.”
”Kaksi.”
Potter nyökkää, virnistää sinulle ja nostaa kätensä taas silmiesi eteen. Pystyssä on yksi sormi, Potterin keskisormi. Tuijotat hänen virnettään, etkä voi olla itsekin virnistämättä.
”
Potter”, sanot varoittavasti, mutta naurahdat pian. Potter auttaa sinut ylös.
”Tule, viedään sinut sairastupaan. En kestäisi, jos en pääsisi pelaamaan kanssasi seuraavassa Rohkelikko-Luihuinen pelissä.”
”Älä sitten töni minua luudalta.”
”Minusta tuntuu, että pidät siitä.”
”Minusta tuntuu, että
sinä pidät siitä, Potter-hyvä.”
”Unissasi, ystävä-rakas, unissasi.”
Muistat unesi, Potter on oikeassa. Sairastuvassa, Potterin selittäessä Matami Pomfreylle mitä kävi, tarkastelet tummaverikön kasvoja. Ne ovat erilaiset. Et näe hänen otsassaan arpea.
***
Muistat, miltä hänen ruumiinsa näytti. Kalpeat kasvot liassa ja veressä. Silmälasit vinossa ja mustat hiukset sotkuisempana kuin koskaan. Muistat, kuinka iloinen olisit 11-vuotiaana ollut sen näyn edessä. Muistat, kuinka kauhuissasi olit nyt. Olet huojentunut, että joku on nähnyt vaivan sulkea ruumiin silmät. Et näe suuria, vihreitä silmiä.Muistat unesi pitkästä aikaa. Et tiedä, miksi se tuli mieleesi nyt, kesken huispausottelua, mutta et ehdi keskittymään siihen nyt. Näet siepin suoraan edessäsi. Tiedät Potterin olevan aivan vierelläsi. Et kehtaa myöntää, että olisit huonompi, vaikka sehän on selvää. Potter syntyi huispaus veressään ja poika harjoittelee enemmän kuin kukaan muu. Ymmärrät hyvin miksi, jos haluaa tulla ammattilaiseksi jossakin, on yritettävä. Haluat silti voittaa. Haluat näyttää Potterille, että poika on pelkkää puhetta. Isäsi olisi ylpeä, hänellä on aina ollut jokin Potteria vastaan.
Ojennut eteenpäin ja yrität ojentaa kättäsi pidemmälle ja pidemmälle. Sieppi on melkein käsissäsi, kun kuulet äänekkään tumahduksen viereltäsi. Tiedät, että ryhmy on osunut Potteriin. Nappaat nopeasti siepin. Olethan kuitenkin luihuinen.
Liidät nopeasti alas. Potter makaa maassa. Hänen naamansa näyttää runnellulta ja hänen nenänsä valuu verta. Huomaat, miten poika makaa oudossa asennossa ja täysin rentona. Muistat taas unesi. Kurkkuusi tarttuu pala, jota et voi nielaista alas. Potterin silmät ovat kiinni, ainoa merkki hänen elossaolostaan on pieni vaivalloinen uikutus.
”Potter, avaa silmäsi”, pyydät hiljaa. Et edes tiedä miksi, mutta pyydät silti. Potter tottelee ja et voisi olla kiitollisempi.
”Tule. Viedään sinut sairastupaan, luuseri”, naurahdat hieman heikosti. Potter virnistää.
”Nappasit siepin, kun olin maassa. Senkin käärme.”
”Olisit varmasti tehnyt saman”, sanot, mutta et voi olla punastumasta. Nostat Potterin ja kannat hänet kuin prinsessan sairastupaan. Matami Pomfrey katsoo teitä paheksuen, mutta osoittaa, mihin voit Potterin laskea. Matkan aikana rohkelikkopojan silmät ovat sulkeutuneet ja pala kurkussasi kasvaa. Et näe suuria, vihreitä silmiä.
***
Muistat, miten paljon vihaat häntä. Muistat miten paljon hän vihaa sinua. Muistat tappelut, muistat nenäkkään, kiharahiuksisen tytön ja ärhäkän punapään. Muistat hänet ja miten vihaiselta hän näytti, kun sanoit nenäkästä tyttöä kuraverikseksi. Muistat, miten hän tarttui sinua kaapusi kauluksesta vihaisena. Muistat, miten tönäisit hänet vasten seinää.Heräät liemitunnilta. Blaise antaa sinulle oudon katseen, mutta vastaat kohauttamalla olkiasi.
”En ole saanut nukuttua kunnolla”, sanot, ja Blaise nyökkää ymmärtäväisesti. Vilkaiset taululle ja yrität saada selville, mitä lientä teette. Vilkaiset sivusilmällä Potterin suuntaan, joka tekee lientään parinaan äänekäs irlantilaispoika. Kaksikko on katastrofaalinen. Potterilla saati Finniganilla ei ole pientäkään aavistusta siitä, miten liemiä tehdään. Sinun täytyy kuitenkin myöntää, että Potter on kehittynyt, varmasti äitinsä avulla. Hän on muutenkin rauhoittunut, sinun täytyy taas myöntää; et ole enää nähnyt Potterin häiriköivän Weasleyn tyttöä. Olet huojentunut siitä ajatuksesta, mutta vain luultavasti koska Weasleyt ovat verenpettureita. Muistat, että Potter on puoliverinen, eikä sinällään sen parempi.
Mutta hän on lahjakas velho, muistutat itseäsi.
Tunnin jälkeen jäät odottamaan ovelle Potteria. Poika kävelee vierellesi ja virnistää.
”Miltä voitto maistui?” hän kysyy sinulta virnistellen. Hymyilet leveästi.
”Tuliviskiltä ja mansikanmakuiselta huulikiillolta”, sanot ja kohotat kulmakarvojasi huulet virneessä. Potter naurahtaa. Pian hän kurtistaa kulmiaan.
”Kuulin, että kannoit minut sairastupaan”, hän sanoo virnuillen. Punastut huomamaattasi.
”Kuulin, että kannoit minut sairastupaan
kuin prinsessan”, Potter toistaa. Virne on edelleen hänen kasvoillaan, mutta ei yllä hänen silmiinsä. Hänen katseensa siirtyy huulillesi. Yrität keksiä jotain ivallista sanottavaa, mutta mitään ei tule mieleesi. Kaapusi kaula-aukkoon tartutaan ja sinut tönäistään seinää vasten. Potter on punastunut, hänen kätensä kaavussasi kiinni tärisee. Hän nojautuu eteenpäin, pure huultaan, etkä voi siirtää katsettasi hänen huulistaan.
”Ehkä minun pitäisi kiittää prinssiäni jotenkin.”
Sinä suutelet Harry Potteria.
***
Valmistut Tylypahkasta. Pidät Potteria, ei,
Harrya, kädestä salaa. Vaikka koko koulu luultavasti tietääkin suhteestanne, ette voi
sattuneista syistä olla kuitenkaan yhdessä virallisesti. Olitte kumpikin varautuneita siihen, mutta näet silti, miten paljon se satuttaa Harrya. Tunnet itsesi huonoksi ihmiseksi, mutta et voinut muuta. Tänään olisit kuolonsyöjä. Tänään sinusta viimein tulisi Lordi Voldemortin palvelija aivan kuten isäsi on aina halunnut. Et halua mennä kotiin. Hetken ajan suunnittelet kysyväsi Harrylta, joskos hän tahtoisi karata kanssasi ulkomaille, jonnekin kauas. Et kuitenkaan kehtaa. Harryn huispausura on liian lupaava, että sen voisi heittää hukkaan.
Toivot, että elämäsi olisi erilaista. Toivot, että olisi joku sankari, joka olisi vastaan sitä kauheaa systeemiä, jossa nyt elätte. Et myönnä toivovasi mitään tästä. Se olisi petos, etkä sinä ole petturi.
Illalla makaat sängyssä. Et ole vielä kertonut Harrylle, mutta et voi piilotella Pimeän piirtoa ikuisuuksia. Poskesi ovat märät kyynelistä. Katsot ikkunasta ulos, et ole jaksanut sulkea verhoja; tähdet loistavat hopeisina tummalla taivaalla. Toivot, että jossain kaukana, tähtien takana, olisi universumi, jossa Draco Malfoy ei rakasta Harry Potteria.
