Yuri!!! on Ice: Lähempänä sinua (S, Otabek/Yuri, oneshot)

[Larjus]

Title: Lähempänä sinua
Author: Larjus
Chapters: Lyhyehkö oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Dialogipainotteinen arkisöpöily (ja -höpöily)
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäisestä kiitos, kunnia ja kaikki oikeudet Kubo Mitsuroulle ja Yamamoto Sayolle sekä muulle YOI-staffille. Fici on kirjoitettu (itseni) viihdyttämiseksi, eikä kukaan ole hyötynyt siitä rahallisesti.
Summary: Yuri haluaa näyttää Otabekille jotain.

A/N: Osallistuu haasteeseen Kielimuuri ja sen murtajat (kielinä venäjä ja kazakki).

Yuri ja Otabek valtasivat ajatukseni (taas vaihteeksi) kesken kauppareissun, ja tämä kohtaus alkoi muodostua mielessäni. Kotiin päästyäni kirjoitin tämän sitten suunnilleen yhdeltä istumalta, ja haudoin sitten tänne 13. päivään asti (koska pitäähän mun nyt jatkaa luomaani kaavaa tuon kielimuurihaasteen kanssa ).

Tämä on tavallaan jatkoa ficilleni Salakieli (S) mutta kuitenkin niin itsenäinen, että mukana pysyy vaikkei tuota toista olisikaan lukenut. Yhtenäisyyttä lähinnä parin viittauksen ja itse aiheen kautta.



Lähempänä sinua


Otabek oli kuorimassa omenaa suoraan biojäteastiaan, kun Yuri ilmestyi keittiön ovelle. Kuin luonnostaan Otabek vilkaisi liikkeen suuntaan ja tervehti Yuria sanattomasti silmillään. Tämä vastasi eleeseen yhtä äänettömästi ja käveli sitten hänen ohitseen ja pysähtyi poimimaan hedelmäkulhosta käteensä omenan.

”Voin kuoria sen sinulle, jos haluat”, Otabek tarjoutui.

Yuri ei vastannut siihen mitenkään. Hän vilkaisi omenaa kädessään ja lukitsi sitten katseensa taas Otabekiin.

”Bul alma”, hän sanoi.

Otabek kohotti kulmiaan pienesti. Seuraavaksi Yuri poimi kulhosta toiseen käteensä päärynän.

”Bul almurt.”

”Kappas, kappas, joku onkin tainnut aloittaa kazakin opiskelun”, Otabek tuumasi yrittäen turhaan pidätellä hymyään. ”Kai myös opettelit jo sanomaan ’tämä on kynä’?”

”Ja pöh”, Yuri tuhahti laittaen päärynän takaisin kulhoon. Hän piteli omenaa yhä kädessään ja loi Otabekin suuntaan aavistuksen verran kysyvän katseen.

”Bul qalam”, tämä vastasi avuliaasti. ”Mutta sinä siis päätit toteuttaa vanhan uhkauksesi ja opetella puhumaan kazakkia, vai? Aiot viedä salakieleni.”

”No enhän!” Yuri tiuskaisi, vaikka kuulikin leikin toisen äänessä. ”Kyllä sinä minut tiedät: en minä kauaa tätä jaksa kuitenkaan. Mutta sen pienen hetken, kun minulla on motivaatiota, haluan ainakin yrittää oppia jotain uutta. En minä sinun salakieltäsi ole viemässä.”

”Kyllä minä sen tiedän”, Otabek sanoi. ”Eikä minua oikeasti haittaa, vaikka puhuisitkin kazakkia sujuvasti”, hän lisäsi vielä, kun ei ollut aivan varma, miten vakavalla päällä Yuri tällä hetkellä oli.

”Tiedän. Vaikka ei niin kyllä tule tapahtumaan: niin pitkälle en pääse koskaan.” Hän piti pienen tauon ja laski katseensa lattiaan. ”Ajattelin vain, että jos osaisin edes vähän, voisin jollain astella olla vielä lähempänä sinua...”

”Tulipa sinusta pehmo”, Otabek totesi niin hellästi, ettei Yuri vahingossakaan voisi pitää sitä moitteena. ”Mistä moinen?”

Yuri irvisti mutta ei alkanut mitätöidä sanojaan. ”En kai minä tarvitse mitään syytä jos et kerta sinäkään. Joskus on minunkin vuoroni.”

”Ja saa ollakin.” Otabek laski veitsen ja kuorimansa omenan tiskipöydälle ja ojensi kätensä Yuria kohti. ”Anna tänne se omena. Minä kuorin sen sinulle.” Lähes heti perään hän ojensi toisenkin kätensä Yurin suuntaan ja lisäsi: ”Tai sittenkin... tule tänne itsekin.”

Kuuliaisesti Yuri astui ne muutamat heidän välillään olleet askeleet ja kuin sukelsi Otabekin ojennettujen käsivarsien väliin halaukseen. Hän nojautui pienesti hymyillen tämän olkaa vasten ja sulki silmänsä. Tuntui hyvältä kuulla toisen sydämen rauhallinen syke ja tuntea kehon lämpö ympärillään.

”Sen süykimdisiñ”, Otabek supisi hellästi huulet lähellä Yurin korvaa.

Yuri ei tiennyt, mitä Otabek oli juuri sanonut, mutta tuttujen alkuäänteiden ja senhetkisen tilanteen huomioon ottaen hän uskalsi muodostaa epäilyksensä sanojen mahdollisesta merkityksestä. Osasi Otabek’kin olla aika pehmo.

Kun Yuri sitten vetäytyi halauksesta, Otabek otti omenan hänen kädestään. Ennen kuin Yuri ehti edes protestoida, Otabek oli jo vaihtanut sen aiemmin kuorimaansa hedelmään ja tarjosi sitä hänelle.

”Ota sinä tämä”, hän sanoi.

”Kiitos”, Yuri sanoi ottaen omenan vastaan. ”Tai siis… rahmet.”

”Joo, kyllä se venäjä puskee niin vahvasti päälle, että minulla ja salakielelläni ei ole mitään hätää”, Otabek totesi vakavaa teeskennellen. Vino hymy hänen kasvoillaan paljasti sen olevan pelkkää leikkiä, vaikka Yuri olisi tiennyt sen muutenkin.

”Haista paska”, hän tokaisi, mutta tylystä ilmaisusta huolimatta hänen äänensä oli pohjimmiltaan hellä. ”Lopeta tuo, tai heitän sinua tällä omenalla.”

”Jonka kaikella rakkaudella kuorin sinulle”, Otabek kauhisteli leikillään.

”Juuri niin”, Yuri vastasi puraisten palan omenasta. ”Men almanı jep otırmın”, hän sanoi sitten pureskelunsa lomassa.

”Hmm… on sinulla ehkä sittenkin toivoa”, Otabek sanoi arvioivasti yhä vakavaa esittäen. Hän joutui väistämään äkisti, kun Yuri yritti potkaista häntä sääreen (joskaan ei tosissaan). Häntä nauratti, ja vaikka ilme Yurin kasvoilla olikin kova, hän tiesi tämän olevan leikissä mukana.

”Olet sinäkin yksi –”

”Niin mikä?”

Vastaukseksi Yuri ei sanonut mitään vaan haukkasi lisää omenaa. Hän suuntasi askeleensa pois keittiöstä mutta Otabekin ohittaessaan työntyi tätä vasten niin, että pienen hetken ajan he olivat kyljet ja käsivarret vastakkain. Tämä ymmärsi eleen merkityksen hyvin, muistuttihan Yuri teoiltaan toisinaan hyvinkin paljon kissaansa – tai kenties päinvastoin.

”Rakas.”

”Mitä!?”

”Täydensin keskeen jääneen lauseesi”, Otabek selitti. ”Ja samat sanat sinulle myös.”

Yuri tuhahti. ”Ihan miten vain”, tämä mutisi suu täynnä omenaa ja käveli pois keittiön oviaukosta. Kun Otabek ei nähnyt tästä enää vilaustakaan, hän kuuli vielä tämän hiljaisen äänen seinän takaa. ”Janım.”

Siihen Otabek ei viitsinyt vastata enää mitään. Hän tarttui veitseen ja alkoi kuoria toista omenaa itselleen pehmeä hymy kasvoillaan. Yurin kanssa käyty keskustelu (ja muu ”yhteenotto”) lämmitti hänen rintaansa rakkauden väkevällä liekillä.

Yuri oli sanonut, että voisi ehkä kazakkia ymmärtämällä olla lähempänä häntä, mutta Otabekista tuntui, ettei Yuri voisi enää mitenkään päästä yhtään lähemmäs. Hän oli nimittäin jo aikapäiviä sitten luovuttanut itsensä ja sydämensä tälle kokonaan.




A/N: Loppuun vielä kazakinkielisten kohtien käännökset, vaikka uskoisin niiden suurimaksi osaksi olevan aika selviä ilmankin.

Bul alma. = Tämä on omena.
Bul almurt. = Tämä on päärynä.
Bul qalam. = Tämä on kynä.
Sen süykimdisiñ. = Olet söpö/suloinen/ihana.
Rahmet = Kiitos
Men almanı jep otırmın. = Minä syön omenaa.
Janım = Rakas/kulta (kirjaimellisesti ’sieluni’)

[tirsu]

Iltaa! Ja heti perään: aaawws! Kuinka suloista luettavaa tämä oli. Ei tässä voinut olla hymyilemättä, voiko nämä kaksi olla enemmän ihanampia? ^^

Ai kamala, ehtisin toisen lauseen kohdalla jo luulemaan, että Otabek huitaisee vahingossa Yuria kuorimisveitsellä säikähtämisestä johtuen (olen katsonut liikaa B99 näemmä). Onneksi niin ei sentään käynyt.

Hei jei, Yuri alkoi opiskella kazakkia. Ihanaa! Siitä näkee kuinka tärkeä Otabek hänelle on. Mulla on kova luotto, että Yurin into/motivaatio kestää kauemmin kuin hän uskoo.

Tässä käy hyvin selväksi kuinka hyvin kaksikko tuntee toisensa. Ulkopuolisen korviin heidän heittonsa toisilleen voisi hyvinkin kuulostaa kinalta, mutta he itse tietävät, että kyseessä leikkimielisiä heittoja. Vaikka Otabek yhdessä kohdassa pelasi hieman varman päälle.

Yurin kissamainen tapa osoittaa hellyyttä oli hauska (ja paikkaansa pitävä) yksityiskohta. Todella yurimaista oli hänen ihan sama -asenne, kun Otabek kutsui häntä rakkaakseen, ja sitten toisesta huoneesta hän kuitenkin hiljaa sanoi saman, vieläpä kazakiksi. Se toi hyvin esille sen, että millainen Yuri on sen kaiken kovan kuorensa alla.

Oi että. Tuo loppu. Sulasin sille. Se oli aivan mahdottoman ihana! Yuri on kyllä yksi onnenpekka (samoin kuin Otabekin).

-tirsu

[Fairy tale]

Tämä kaikki tapahtui yhden tai kahden omenankuorimisen aikana! Mä sitten tykkään tällaisesta lyhyen hetken kuvauksesta. Kuinka paljon siihen mahtuukaan kaikka ihanaa ja hassua, mukavaa kielipohdintaa. Minä en jaksaisi opetella uutta kieltä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä jos sattuisi olemaan ihan rakastunut. Joten en jää arvailemaan kuinka kauan Yurin innostus opetella kieltä kestää. Mutta kuinka hellyttävää on kuulla hänen suustaan "Janim" ja Otabek kuulee sen. Ihanan pehmoa.

Hauska kuulla että sait tämän ideasi kesken kauppareissun. Tiedän tunteen. Sitä on tekemässä ihan jotain tavallista arkista ja sitten pamahtaa "filmi" päälle, idea fikkiin puskee mieleen ja pyörii siellä, joskus uskomattoman selkeästi.

Otabek taitaa saada pitää salakielensä vielä hyvän tovin tätä vauhtia. Tuo Yurin "haista paska" heitto tuonne väliin on kyllä niin Yuria. Mutta kuulen kyllä millä sävyllä se on sanottu. Ei ole ihan terävintä sävyä tuossa. Ja kuinka nyt jäinkin pohtimaan että miten ihmeessä on mahdollista sanoa pehmeästi ja lämmöllä jokin yleensä ikäväksi tarkoitettu asia. Äh, en osaa sanoa enää mitään järkevää tähän. Tykkään fikeistä, jotka herättävät ajatuksia ja joista jää hyvä mieli. 

[Larjus]

Oon jotenkin tyystin unohtanut vastata näihin, vaikka olin ihan varma, että oon niin tehnyt 🙊 No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

tirsu: "Aaawws" on hyvä reaktio, koska se on oma vakioreaktioni oikeastaan kaikkeen Otayuriin :3 Ne kaks todella on niin ihania ♥

Itsekin on tullut katsottua paljon B99:ä, mutta mitään veitsellä huitomisia en sentään aio Otayuri-söpöilyihini ujuttaa Vois kyllä toimia jossain toisentyylisessä tekstissä... 🤔

Siitä näkee kuinka tärkeä Otabek hänelle on.

Todellakin ♥ Nämä kaksi ovat toisilleen niin pirun tärkeitä, ja se tulee esille monella tavalla! Kuten just vaikka toisen äidinkielen opettelulla, kissamaisella pään puskemisella ja häijyn kuuloisella piikittelyllä (joka on pohjimmiltaan hyvin rakastavaa ja hellää). Se on minulle tärkeä läheisyyden merkki, että voi huoletta puhua toiselle karkeasti ja tietää, ettei toinen siitä loukkaannu. Yuri kyllä on pahasuinen muutenkin, mutta itse näen siinä selvän eron, miten hän puhuu niille joista pitää vs. ei pidä. Se on erilaista "häijyyttä".

Todella yurimaista oli hänen ihan sama -asenne, kun Otabek kutsui häntä rakkaakseen, ja sitten toisesta huoneesta hän kuitenkin hiljaa sanoi saman, vieläpä kazakiksi. Se toi hyvin esille sen, että millainen Yuri on sen kaiken kovan kuorensa alla.

Jep, sellainen Yuri on :3 Esittää kovaa mutta on sisältä aikas pehmo. Ja Otabekin seurassa hän uskaltaa olla oma itsensä ♥

Ja voi äää, ihana kuulla että sulit, koska olin aika sulaa mömmöä itsekin tätä kirjoittaessa (sellaista se OTP-fiilistely tuppaa minulla olemaan) Yuri ja Otabek ovat todella onnekkaita kun heillä on toisensa ♥ He ovat kyllä niin hyvin yhteensopiva pari!


Fairy tale: Jep, ajallisesti tämä ei ole pitkä kohtaus, mutta sisältää paljon asiaa ja ajatuksia! Lyhyistä hetkistä on kiva kirjoittaa, ja itse kun tykkään slice of lifesta suuresti, arjesta on helppo etsiä palasia kuvattavaksi :3 Ja kun on omat OTP-fantasiat kyseessä, niin ei tarvitse edes yrittää keksiä jotain, mistä kirjoittaa Näitä ideoita todella pukkaa ties missä, vaikka just kaupassa ruokaostoksia kerätessä.

Mutta kuinka hellyttävää on kuulla hänen suustaan "Janim" ja Otabek kuulee sen. Ihanan pehmoa.

Niin on minustakin ♥ Mulla on joitain ficejä, joissa Otabek kutsuu Yuria janımiksi, ja senkin takia oli kiva kirjoittaa tähän roolit toistepäin :3 Yuri on kyllä oppinut sen sanan merkityksen ihan ilman mitään opiskelutuokioitakin, mut ajattelin, että tämä voisi olla ensimmäinen kerta, kun hän itse käyttää sitä Otabekista! Mun headcanonissa Otabekilla ja Yurilla ei ole pahemmin hellittelynimiä toisilleen, mutta janım on yksi poikkeus siinä joukossa. Enemmänkin ne kaikki "haista paska" -heitot ja muut on sitä heidän rakkauden kieltään Je todellakin on sanottu kaikella rakkaudella, koska vaikka Yuri vois haistatella paskat inhoamillensa tyypeille, äänensävy ja muukin habitus on ihan eri luokkaa.


Kiitos kommenteista hurjasti molemmille! Ne lämmittivät mieltäni jo saantihetkellä ja niin tekivät nytkin :3 ♥

[Thelina]

Terveisiä kommenttikampanjasta! Arkisöpöily ja höpöily veti puoleensa ja siihen tämä olikin oikein sopivaa ja ihanaa luettavaa! On todella suloinen ajatus, että toisen äidinkieltä opettelemalla voi päästä hiukan lähemmäksi toista. Tosi hyvin oli myös toteutettu nuo kazakinkieliset lauseet hedelmien yms. avulla, niin että lukija ymmärsi ne, vaikkei kieltä osaakaan.

”Tulipa sinusta pehmo”, Otabek totesi niin hellästi, ettei Yuri vahingossakaan voisi pitää sitä moitteena. ”Mistä moinen?”

Yuri irvisti mutta ei alkanut mitätöidä sanojaan. ”En kai minä tarvitse mitään syytä jos et kerta sinäkään. Joskus on minunkin vuoroni.”

”Ja saa ollakin.” Otabek laski veitsen ja kuorimansa omenan tiskipöydälle ja ojensi kätensä Yuria kohti. ”Anna tänne se omena. Minä kuorin sen sinulle.” Lähes heti perään hän ojensi toisenkin kätensä Yurin suuntaan ja lisäsi: ”Tai sittenkin... tule tänne itsekin.”

Tämä oli ihan lempparikohtani, totta kai saa olla pehmo ja vielä parempaa, että pehmoiluun vastataan pehmoilulla ja ihanalla halauksella. Loistavana kontrastina toimi kuitenkin tuo kaksikon kiusoitteleva sanailu, jottei ihan pelkäksi höttöhattaraksi mene! Paluu hötömpään oli silti ihana ja kuin varkain siinä sanailun ja muun toiminnan ohessa tehty, toimi hyvin! Tästäkin pidin siis tosi paljon:

”Rakas.”

”Mitä!?”

”Täydensin keskeen jääneen lauseesi”, Otabek selitti. ”Ja samat sanat sinulle myös.”

Viimeinen lause oli todella sydäntälämmittävä! Muutenkin tämä ficci jätti hymyn huulille, kiitos kun kirjoittelit

[Larjus]

Thelina: Ihana kuulla, että arkisöpöily ja -höpöily vetävät myös muitakin puoleensa (koska itsehän oon niin heikkona sellaiseen). Musta on kaunis ajatus, että haluaa aidosti ymmärtää läheistään nykyistäkin enemmän ja sillä tavalla päästä "lähemmäs". Aattelisin, että kun äidinkielet ovat keskenään eri, toisen kotikieltä oppimalla sitä voisi tavoittaa, ovathan kielet niin vahvasti kytköksissä kulttuuriin ja myös puhujaansa. Olen kuullut monen useaa kieltä puhuvan toteavan, että heidän puhetapansa ja jopa käytös muuttuvat puhutun kielen myötä. En usko, että Otabekin kohdalla muutosta puhuttujrn kielten välillä juurikaan on (koska hän on kasvanut kaksikielisessä ympäristössä), mutta tykkään ajatella, että esim. hänelle on luontevampaa supista kaikkea romanttista höttöä kazakiksi :3 (minkä kyllä kuvittelen osin johtuvan siitä, ettei Yuri hänen sanojaan juurikaan ymmärrä :'D)

Pehmoja todellakin saa olla, ja paras vastaus pehmoiluun on pehmoilla itsekin! Ja kyllähän rakkauden osoituksiin kuuluu moisen hellyyden lisäksi myös pieni kiusoitteleva sanailu :3c Niiden välillä vaihtelu tulee molemmilta ihan luonnostaan, ja se onkin tärkeä osa heidän suhdettaan! Rakkautta ja läheisyyttä kun voi näyttää niin monin eri tavoin.

Ihanaa, että tämä sai hymyn huulillesi, koska kuten arvata saattaa, olin tätä kirjoittaessa itskein yhtä hymyä :3 Niin on pehmosta menoa näillä kahdella! Isot kiitokset!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Valitsin tämän tekstin listauksestasi siksi, että nimi lupaili jotain suloista ja lempeää, jotain mitä minun teki mieli lukea juuri tähän hetkeen. Innostuin lisäksi, kun huomasin, että tässä tarinassa käsitellään kieliä ja niiden merkitystä ja opiskelua, sillä olen kielinörtti ja loputtoman kiinnostunut kielistä ja niiden asemasta muun muassa ajatusten ja tunteiden ilmaisukanavina.

Minusta on jotenkin sympaattinen ajatus, että opiskelisi itselle läheisen ihmisen puhumaa kieltä siksi, että saisi olla lähempänä tätä. Vaikka Otabekilla ja Yurilla on jo yhteinen kieli, voisi toinen yhteinen kieli silti tuoda heidän suhteeseensa jotain lisää, ikään kuin toisenlaisia tasoja, sillä kieli toisaalta heijastaa ja toisaalta taas muovaa tosi paljon ihmisten ajattelua ja itseilmaisua. Kazakiksi saattaa olla luontevaa ilmaista asioita ihan eri tavoin kuin venäjäksi. Selvästi Otabekin ja Yurin välinen suhde on hyvin läheinen ja lämmin myös venäjäksi kommunikoituna, varsinkin kun mukana on paljon myös fyysistä läheisyyttä ja kehonkieltä, joten siinä mielessä toisen kielen opettelu ei ole tarpeen. Ajatuksen tasolla uskoisin Yurin opiskeluyrityksen kuitenkin lämmittävän Otabekin mieltä! Minä ainakin arvostaisin, jos itselleni läheinen ihminen innostuisi opiskelemaan edes sanan pari minun (toista) äidinkieltäni. Voihan olla, että Yurin innostus jää hetkelliseksi, mutta täytyy kyllä nostaa hänelle hattua siitä, miten paljon hän on jo oppinut! Ei pelkästään yksittäisiä sanoja, vaan jopa lauseita niistä. Otabekin mahtaa olla hauskaa kuunnella Yurin yksinkertaisia toteamuksia omenasta ja päärynästä, aww.

Mieltäni lämmittää tässä tekstissä myös hahmojen välisen suhteen mutkattomuus ja välittömyys. Hahmot vaikuttavat olevan jotenkin tosi samalla sivulla ja sopivan toisilleen, muodostavan yhdessä ainutlaatuisen suhteen jonka kommunikaatio on ajan mittaan kehittynyt omanlaisekseen ja sellaiseksi, että molemmat sen tavoittavat ja ymmärtävät. Vaikka kiusoitellaan ja naljaillaan ja uhataan omenan heittämisellä, sanojen taustalla tuntuu väreilevän koko ajan syvää kiintymystä ja molemminpuolista arvostusta. Se herättää kiintoisan ajatuksen siitä, miten paljon muuta ihmisten väliseen kommunikointiin kuuluu kuin vain sanat ja niiden konkreettiset merkitykset.

Kiitokset tästä söpöstä yölukupalasta, tykkäsin! -Walle

[hiddenben]

Kommentoin ihan pari viikkoa sitten Satakieli-ficciä, joten tuntui hyvältä mahdollisuudelta tulla lukemaan tämän jatko-osa kommenttiarpajaisten merkeissä! Ja voi että, miten söpö tämä olikaan! Otabek/Yuria on ollut todella kivaa lukea, olen ihan tykästynyt heidän väliseen kemiaan sinun teksteissäsi Tässäkin rakkautta ja pehmoilua riitti! Toivon vain, että jokaisen kazakiksi lausutun repliikin vieressä olisi pieni kaiutin, jota painamalla voisi kuulla, miten sanat lausutaan Nythän ne tulee luettua suomalaisittain eli niin kuin ne kirjoitetaan.

Tykkäsin kovasti tämän arkisuudesta ja Fairy tale oli kirjoittanut hyvin, että on ihana lukea tällaisia lyhyeen hetkeen tiivistyviä kohtauksia. Oli myös kivaa lukea Otabekin mietteitä Yurin aloitteesta opetella kazakkia ja huomata, ettei häntä oikeastaan ihan kauheasti haitannut menettää tuo salakieli. Ehkä juuri siksi, että Yuri ei oppisi kuitenkaan kaikkia sanoja ja Otabek saisi pitää kiinni salakielestään jatkossakin, vaikka omenan ja päärynän kaltaiset sanat ovatkin paljastuneet Tuo lopun lause oli kyllä todella hieno ja kruunasi ficin. On ihana, että joissain suhteissa kielimuuri ei ole ongelma vaan läheisyyttä voi löytää siitä huolimatta (ja onhan heillä muutenkin yhteinen kieli, eikö Otabek osaakin venäjää todella sujuvasti?).

Oi että, Yurin ja Otabekin sanailu on kyllä hauskaa ja tässäkin oli sopivassa määrin pientä naljailua Samalla kaikki nuo fyysiset rakkaudenosoitukset, etenkin tuo halaus ja tarjous kuoria toiselle omena, tekivät tästä ihanan pehmoficin. Tykkäsin kovasti, kiitos tästä!

[Larjus]

Waulish: Kieliä käsittelevät ficit on minustakin mielenkiintoisia, ja siksi niitä onkin kiva lukea ja kirjoittaa. Ja minä kun tykkään arkisesta hötöstä niin tällaisilla ficeillä lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla Kiva lukea myös pohdintojasi tähän ficiin liittyen (ja muihinkin, tykkään lukea ajatuksiasi), kuten siitä, miten kielet vaikuttavat Yurin ja Otabekin suhteeseen. Kommunikointi onnistuu venäjäksi varsin sujuvasti molemmilta, mutta kyllähän kazakkikieli ja -kulttuuri on lyönyt leimansa Otabekiin, eikä Yuri siitä automaattisesti kaikkea tiedä/ymmärrä - mutta juuri siksi hän haluaakin ainakin yrittää :3

Voihan olla, että Yurin innostus jää hetkelliseksi, mutta täytyy kyllä nostaa hänelle hattua siitä, miten paljon hän on jo oppinut! Ei pelkästään yksittäisiä sanoja, vaan jopa lauseita niistä. Otabekin mahtaa olla hauskaa kuunnella Yurin yksinkertaisia toteamuksia omenasta ja päärynästä, aww.

Joo ei se Yuri varmaan paljoakaan malta opetella, mutta elehän siinä on (Otabekille) loppupeleissä tärkein. Ajattelin sen niin, että Yuri on oppinut sanojen lisäksi tolleen yksittäisiä lauseita, mutta ei hän osaisi esim. soveltaa tuota lauserakennetta itsenäisesti (ehkä just ja just pystyis jonkun toisen hedelmän vaihtamaan omenan tilalle ). Otabekilla on hauskaa joo, ja kyllähän tommoinen olon väkisinkin vetää pehmoiseksi :3

Se herättää kiintoisan ajatuksen siitä, miten paljon muuta ihmisten väliseen kommunikointiin kuuluu kuin vain sanat ja niiden konkreettiset merkitykset.

Sehän se. Vaikka puhuttu kieli olisikin yhteinen, myös sanaton kommunikointi on tärkeää. Otabekilla ja Yurilla se hitsautuu hyvin yhteen, ja molemmat voivat olla omia itsejään toistensa seurassa. Luottamus toiseen on suurta, jolloin voi huoletta vähän naljailla ja kiusoitellakin, ja sekin kaikki kertoo vain läheisyydestä ja hellistä tunteista :3

Kiitokset mieltä lämmittävästä kommentistasi!


hiddenben: Tervetuloa taas tänne salakielten pariin Olen niin otettu kuullessani, että olet tykästynyt tapaani kirjoittaa heidän suhteestaan (OTP-feelsini ovat vahvat, ja se varmasti näkyy). Rakkautta ja pehmoilua riitää kyllä aina ♥

Toivon vain, että jokaisen kazakiksi lausutun repliikin vieressä olisi pieni kaiutin, jota painamalla voisi kuulla, miten sanat lausutaan Nythän ne tulee luettua suomalaisittain eli niin kuin ne kirjoitetaan.

Arvaa vain, toivoisinko minä, että voisin sen tehdä Google-kääntäjästäkään ei voi mennä kuuntelemaan, kun sieltä puuttuu ääniraidoista kazakki kokonaan (ja sen suhteen muutenkin kyrilliset toimii paremmin, koska romanisointitapoja on muutamia erilaisia. Itse käytän turkkiin pohjautuvaa tapaa, ja sitä käyttää mm. Google-kääntäjäkin). Testailin äsken, miltä noi lauseet kuulostais Google-kääntäjällä turkin kielen kautta, ja ne on mun korvaan aika lähellä kazakkia (mut esim. men (minä) ja sen (sinä) se lausuu väärin. Mutta tältä sivustolta voi halutessaan kuunnella oikeat tavat (pitää vähän scrollata) ja muutenkin vähän miten kazakkia äännetään). Esim. kirjain J (ж) on suhuäänne (venäjässä sama kyrillinen romanisoidaa usein zh).
Nyt sain kyl itse hyvää hupia kun aloin lukea noita suomalaisittain Noi Bul-alkuiset ei oo kyl ees kauheen kaukana... Mut jep ei oo meidän jep

On ihana, että joissain suhteissa kielimuuri ei ole ongelma vaan läheisyyttä voi löytää siitä huolimatta (ja onhan heillä muutenkin yhteinen kieli, eikö Otabek osaakin venäjää todella sujuvasti?).

Joo Otabek on kaksikielinen ja puhuu kazakin lisäksi venäjää yhtä sujuvasti ja aivan ongelmitta. Varsinaista kielimuuria ei siis ole (paitsi jos Otabek haluaa pehmoilla kazakiksi ;3)

Pehmofici tosiaan, koska näiden kahden välillä moinen naljailu on vain rakkautta. Ja onneksi sanoja on aina höystämässä hellät ja välittävät eleet, niin ei jää epäilyksen tasolle, miten läheinen suhde näillä kahdella on ♥

Iso kiitos kommentistasi! Ties vaikka päädyt vielä näiden kielieroihin keskittyvien Otayuri-ficien ääreen jatkossakin, koska niitä vielä jokunen on (ja ties vaikka sitä olis lisääkin jossain välissä tulossa Lisää Otayuria ainaksin.)

[Vuorna]

Terve terve ja hyvää aamua Kommenttikampanjasta! Ilahdun aina erityisesti, jos saan lukea Otayuria kamppiksen kautta, ja olinkin aika varma, että joku sun Otayuri-ficci sopii sun antamiin raameihin. Valinnanvaikeushan siinä iski, mutta koska tykkään ihan superpaljon näistä sun Kielimuuri-haasteen teksteistä, oli valinta loppujen lopuksi aika selvä. Ja siis hei, arkisöpöilyä kieliä käsittelevässä tekstissä, mikä voiskaan olla parempaa. Oon tosi iloinen että näitä tykkäät kirjoittaa, koska mä suorastaan rakastan lukea näitä.

Ai että miten symppis ja söpö teksti! Yurin into opiskella kazakkia oli hellyyttävää ja semmoinen into sopii minusta tosi hyvin Yurille! Helppo kuvitella hänen haluavan opetella kazakkia Bekan takia – minusta tuo halu olla tavallaan lähempänä toista kielen kautta on erittäin inhimillistä ja ymmärrettävää, ihanaa että olit sen oivalluksen tähän sisällyttänyt. Vaikka Yurilla ja Otabekillä onkin yhteinen kieli, heillä ei ole yhteistä äidinkieltä, mikä luo kuitenkin pienoisen kielimuurin heidän välilleen. Tykkäsin myös siitä, miten realistinen lähestymistapa Yurilla oli kazakinopiskeluaan kohtaan! Mutta tosiaan siinähän tärkeintä oli se ajatus, ja ei siitä muutamien sanojen ja fraasien opettelusta mitään haittaakaan ole.

Yuri oli sanonut, että voisi ehkä kazakkia ymmärtämällä olla lähempänä häntä, mutta Otabekista tuntui, ettei Yuri voisi enää mitenkään päästä yhtään lähemmäs.

Ää, miten söpöä. Sympaattista myös Otabekiltä ajatella näin, ja muutenkin myös se, ettei häntä vaivaa laisinkaan se, ettei Yuri osaa kazakkia. Sekin kyllä käy järkeen, miksi Yuria se vähän vaivaa, ehkä myös sen takia, että hänen ja Bekan kommunikointi tapahtuu Yurin äidinkielellä?

Mua kiehtoo ihan hurjasti tämmöiset kieliasioihin keskittyvät tekstit, pitää varmaan kanavoida tää kiinnostus kirjoittamiseenkin! Tässä tykkäsin myös Yurin ja Bekan sanailusta. Ulkopuolisen korviin se saattaa vaikuttaa vittuilulta, mutta oikeasti kysehän on vain rakkaudesta <3 Ja heille lämminhenkinen naljailu sopii vallan mainiosti! Tätä oli ihana lukea, arkisöpöily-Otayuri on aina kivaa ja tässä oli nätisti sekoittunut pehmoilu mutta myös semmoinen syvempi merkitys. Sun teksteihin on aina ilo tutustua, kiitos paljon tämänkin kirjoittamisesta!

[Larjus]

Vuorna: Mulla on niin paljon Otayuria listassani, että ellen erikseen tee fandomrajoituksia niin kyllä sieltä aika suurella todennäköisyydellä saa Otayuria valittua (ja jos ei saa niin niitä voi ottaa omin päinkin ). Ihana kuulla että Kielimuuri-haasteeseen kirjoittamani ficit kiinnostavat, koska varmaan määristäkin huomaa, että oon kirjoittanut näitä enemmän kuin mielelläni.

Oon tosi iloinen että näitä tykkäät kirjoittaa, koska mä suorastaan rakastan lukea näitä.

♥♥ Kiitos ♥♥

Otabek ja Yuri on keskenään niin söpöjä ja symppiksiä, että ei heistä kovin muunlaista tekstiä saakaan aikaiseksi :3 Aattelisin, että Otabek ei ole oikeastaan koskaan kokenut heidän välillään olevan minkäänlaista kielimuuria, sillä hän puhuu venäjää siinä missä kazakkiakin (kokee osaavansa ilmaista itseään molemmilla kielillä täysin ja ongelmitta), ja venäjä on kieli, joka on aina ollut osa hänen elämäänsä. On varmasti paljon asioita, joista hän on tottunut puhumaan nimenomaan venäjäksi eikä kazakiksi. Headcanonini mukaan Otabek käyttääkin niin venäjää kuin kazakkia ongelmitta melkein missä tahansa tilanteissa, mutta perheen kanssa hän puhuu lähes yksinomaa kazakkia. Ja ehkä juuri se onkin se seikka, minkä takia Yuri kokisi pääsevänsä kazakkia osaamalla vielä lähemmäs Otabekia, tämän elämän jokaiseen osaan, kuulumaan siihen perheeseen, joka hänellä on syntymästään asti ollut. Ja lisäksi kielet ovat aina tiukasti sidoksissa ympäröivään kulttuuriin, niin ehkä kazakin kielen kautta Yuri oppisi ymmärtämään jotain osia kazakkikulttuurista ja siten myös Otabekista.

Mua kiehtoo ihan hurjasti tämmöiset kieliasioihin keskittyvät tekstit, pitää varmaan kanavoida tää kiinnostus kirjoittamiseenkin!

Oooo kirjota ihmeessä! Kielet on niin mielenkiintoisia, ja niistä kertoville ficeille on kyllä aina paikkansa Finissä! Lisäksi mä luen niitä oikein mielelläni.

Tässä tykkäsin myös Yurin ja Bekan sanailusta. Ulkopuolisen korviin se saattaa vaikuttaa vittuilulta, mutta oikeasti kysehän on vain rakkaudesta <3 Ja heille lämminhenkinen naljailu sopii vallan mainiosti! Tätä oli ihana lukea, arkisöpöily-Otayuri on aina kivaa ja tässä oli nätisti sekoittunut pehmoilu mutta myös semmoinen syvempi merkitys.

Naawws, kiitos ♥ Mun mielestä Otabekille ja Yurille ehdottomasti kuuluu pieni naljailu osoittamaan suhteen lujuutta ja läheisyyttä, vaikka ulkopuolisen korviin se voisi ilkeältä kuulostaakin. Ja siellä välissä on aina ihan selvällä hempeilylläkin paikkansa, koska viime kädessä nämä kaksi on mun silmissä molemmat aikamoisia pehmoja (toisilleen) :3

Iso kiitos ihanasta kommentistasi ♥ Toivottavasti Otayurini (ja muutkin ficini) ilahduttavat jatkossakin!