Nimi: Lautturi
Ikäraja: S
Haasteet: Originaali 10 ja kesälomaetydejä
A/N: Sain aivan ihastuttavan
kuvasarjan etydikseni! Olisin voinut sen perusteella hyvinkin kirjoittaa vaikka pitkän jatkotarinan, mutta koska haasteen ideana on kirjoittaa jotain melko nopeasti ja kummempia analysoimatta tai hiomatta, lopputulos olikin jotain aivan muuta. Tämä on siis todellakin nopeasti syntynyt pikku pätkä, vaikka mielessäni olen sepittänyt tähän pitkällisen taustatarinan
Lautturi
Matka oli alkanut. Siena puristi nyssykkää kylkeään vasten. Hän ei tarvitsisi sieltä mitään siellä minne hän oli menossa, mutta hän ei ollut voinut lähteä pakkaamatta. Kar käänsi päätään ja heilautti samalla ylipitkiksi venähtäneet hiuksensa silmiensä edestä, jotta saattoi katsoa Sienaa silmiin. Lautturi tulisi toisesta suunnasta, mutta Kar ei kääntänyt enää katsettaan pois.
Musta vesi huuhtoutui vähän pidemmälle rantatörmälle. Sen laineista ei kuulunut äännähdystäkään, mutta eihän tuulikaan ollut enää viikkoihin humissut. Vesi väreili enemmän ja enemmän, ja lopulta Siena kääntyi kohti jokea. Kar viivytteli vielä hetken ennen kuin katsoi hänkin.
Lautturin vene oli pitkä ja kapea ja mustempi kuin joen vesi tai taivaalla eteenpäin vyöryvät pilvet. Lautturi itse hukkui hämärään. Hänen ääriviivansa väreilivät, eikä Siena halunnut katsoa liian tarkkaan peläten, mitä voisi nähdä.
Vene ei heilunut lainkaan, kun he kompuroivat kyytiin. Lautturi oli hiljaa. Siena laski nyssykän jalkojensa väliin, Kar asetteli oman suuren reppunsa nojaamaan veneen laitaa vasten. Sitten Kar otti Sienan käden omaansa ja puristi lujaa.