Nimi: Kadonnut aika
Kirjoittaja: Chihiban
Beta: ei
Päähenkilöt: Bill/OC
Ikäraja: S
Genre: het, romance(?), songfic, one-shot, pienoinen angst
Summary: Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan,
liian usein huomaat ei se totta ollutkaan
Varoitukset: ei varoituksia
A/N: Eli Leevi and the leavingsin kappaleesta Rin-tin-tin. Muokkailin vähän sanoja sieltä täältä, jotta ne istuvat ideaani. Kommentit toivottuja! Osallistuu Sinun Potterisi-haasteeseen.
Kadonnut aika
Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan,
liian usein huomaat ei se totta ollutkaan
ja joku tuskin tietää mitä etsii vailla määrän päätä harhailee,
monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa
ne sanat, jotka sanomatta jäivät, sanat, joita ei kai ollutkaan,
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan,
ja minä olen miettinyt jo kauan jotain josta sulle kertoisin,
vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan.
Siitä on vuosi. Vuosi siitä, kun särjit sydämeni. Vuosi siitä, kun luulin, etten voi enää elääkään. Miksi, Bill, miksi sinä teit niin? Minä luulin että meillä oli jotain. Jotain, josta kertoa, jotain, joka pitää ihmiset yhdessä. Nyt jälkeenpäin huomaan, että ei ollut mitään. Kaikki oli lavastetta. Ei ollut mitään, ei mitään aitoa. Ne sanat, ne kosketukset, ne eivät olleetkaan totta.
Olen hävittänyt kaiken joka sinusta mua muistuttaa,
olen myynyt levyt joita silloin kuuntelin,
ne levyt usein radiossa soivat tai ne voivat olla muitakin,
lähes kaiken sinusta jo melkein unohdin.
Pakotin itseni unohtamaan ja menemään eteenpäin. Mutten voi enää teeskennellä. Minä todella toivoin meistä jotain, toivoin, että siitä olisi tullut jotain. Toivoin, että rakastaisit minua niin kuin minä sinua. Toivoin jotain erityistä, mutta en saanut mitään. Toivoin rakkautta, mutten saanut kuin suukon poskelle. Toivoin onnellista elämää, en saanut sitäkään. Toivoin kotia ja turvaa, sain kodin ilman rakkautta ja turvan jostain toisesta. Mikään ei mennyt niin kuin toivoin. Mikään ei mennyt niin. Joskus toivon, että voisin unohtaa, mutta se ei mene niin.
Sinä hymyiletkö vielä, sinä suuteletko vielä niin,
että suudellessa olin mennä tainnoksiin
ja minä olen olemassa, minä vieläkin sua muistelen
Fin.
