Kirjoittaja Aihe: Viimeinen yö (Fred&George, deathfic, angst, tuplaraapale) S  (Luettu 5752 kertaa)

amorito

  • ***
  • Viestejä: 566
  • FF100 11/100
Nimi: Viimeinen yö
Kirjoittaja: amorito
Beta: Vodkamartini
Genre: deathfic, angst
Paritukset: - (ellei välttämättä halua ajatella tätä F/G-ficcinä, toimii tämä niinkin mutta alkuperäinen ajatus ei kuitenkaan ollut twincest :D)
Ikäraja: S
Disclaimer: Jatkan kulunutta aihetta (Fred on kuollut :'() Rowlingin hahmoja lainaten. Biisin oikeudet Josh Grobanin.
A/N: Albumihaaste sai lisäyksen. Josh Grobanin L'Ultima Notte sai ficcinsä. Lyriikat linkitän vain italiaksi, kiinnostuneet voivat googeloida englanninkieliset sanat.


En ollut odottanut tällaista hulluutta. Sotahan oli lähes synonyymi hulluudelle, mutten ollut ymmärtänyt että se, miten näin perheeni tuijottavan minua suuresta salista, seisoen typertyneen järkyttyneinä siellä ruumiit jaloissaan, olisi ollut niin absurdia. Heidän silmänsä minuun iskettyinä minä näin oman veljeni, jonka olin tiennyt kuolleen sillä hetkellä kun se tapahtui. Ymmärsin sen yön aikana, miten naurettavaa on sanoa kuolleen näyttävän vain nukkuvalta. Et sinä nuku noin, nukkuvat hengittävät ja ovat elossa. Tai sitten kuolema on äärimmäisen syvää unta.

Totun siihen kyllä. Jatkan yksin eteenpäin hiljaisuudessa.

Kaikki korjaantuu kyllä, tiedäthän sen? Kipu on väliaikaista ja pientä. Jääthän nyt luokseni, koska huomenna se ei enää käy.

Istun salissa veljeni ruumiin vierellä miettien jotakin kesäistä percynkiusaamispäivää, jäätelönsyöntipäivää, unelmapäivää. Tuntuu siltä, että kaikki muistot on käytävä nyt läpi; huomenna sitä ei voi enää tehdä, koska silloin sinut on viety pois. Tämä on viimeinen yö kanssasi, ja tulee huomisesta millainen tulee, olemme yhdessä vielä tänään.

Siedän tämän typerän, valtavan kivun, ja seuraan sinua vielä joskus. En nyt.

Minäkin muistan nuo kaikki päivät. Joka ikisen sekunnin niistä. Tänä viimeisenä yönä en kaipaa ketään teistä muista, nyt olen vain kanssasi täällä. Vielä tänään.

Taivaan punastuessa uuden päivän kutittelusta niskassaan, suutelen silmiäsi ja nousen. Viimeinen yö on mennyt jo.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 17:17:06 kirjoittanut Renneto »
I don't know what I've done or if I like what I've begun.

Ankkuli

  • ***
  • Viestejä: 36
Voih, tämä oli ihana, ja jotenkin hellyttävä. Fredin kuolema oli ainakin minulle rankimpia kaikista, ja tämä kyllä oli kaunis kuvaus Fredin ja Georgen viimeisestä kohtaamisesta.
Lopussa oli jotenkin todella kiva tuo "Siedän tämän typerän, valtavan kivun, ja seuraan sinua vielä joskus. En nyt.", loppu varsinkin, En nyt.
Kaunista, kiitos!

amorito

  • ***
  • Viestejä: 566
  • FF100 11/100
Kiitos Ankkuli, ihana kuulla että tykkäsit :)
I don't know what I've done or if I like what I've begun.

supersaana

  • Severus’ lover
  • ***
  • Viestejä: 204
  • <3
Hienosti kirjotettu. Ihanasti. Mahtavasti. Itkettävästi.
Rakastuin tähän. :) <3
Vihaan Rowlingia, kun pisti Fredin kuolemaan. Omasta puolestani voin sanoo, että olisin lukenu mielummin Harryn (ja vielä mielummin Ginnyn!) kuolevan.
Ääääh, parhaat lähtee ekana - niin oikeessa elämässä, kuin ilmeisesti kirjoissakin.
Ja tähän loppuun vielä ISO kiitos. :)

-Superi
"Dear George, remember no man is a failure who has friends. Thanks for the wings, Love Clarence"<3

amorito

  • ***
  • Viestejä: 566
  • FF100 11/100
Parhaat lähtevät ekana, totta kyllä. Fredin kuolema oli niin kauhean järkyttävä (urheasti myönnän saaneeni itkukohtauksen lukiessani) että kirjoitan aiheesta vielä ;D Vaikka aihe alkaakin kulua jo puhki. Mutta kiitos kommentistasi, mukava kuulla että pidit :)
I don't know what I've done or if I like what I've begun.

meiram

  • ***
  • Viestejä: 40
    • last.fm/user/infalli
Kaikki korjaantuu kyllä, tiedäthän sen? Kipu on väliaikaista ja pientä. Jääthän nyt luokseni, koska huomenna se ei enää käy.
Mothafucking biatchh, nyt tämä tyttö itkee >( Ihan oikeasti. En sitten tiedä onko elämässä jotain vikaan mennyt, mutta tunnen nämä ko lauseet ihan älyttömän läheisiksi. Henkilökohtaisiksi. Äsken kun luin Annie Blackin Pelon noidankehän tuli jo aivan samanlainen fiilis... Tästä vaan ehkä vieläkin vahvempi. Mä ihan totta itken täällä.
Että joo, totta helvetissä oli hyvä. Uskomaton. Ja niiiiin F/G.
Rakentava palaute <3

//btw, oisiko tähän pitänyt jonkunlainen spoilausvaroitus laittaa? o.o Tuli itselle mieleen, en muista juuri mitä ohjeissa nykyisin sanotaan...
//2 Ookei, kiitoksia infosta ihmiset ;) Eipä sitten mitään.
« Viimeksi muokattu: 19.05.2008 19:22:13 kirjoittanut meiram »
Avataren tehnyt Lauren-rabbit DeviantArtista. Kiitos.

Lady Dynamite

  • ***
  • Viestejä: 1 704
Samaa väännän kuin kaikki aiemmatkin: Todella hyvä, koskettava.

Itselleni kun jäi hirveän tyhjä olo kirjan lukemisen jälkeen (yksi syy on myös Remus) enkä voi kuvitella Georgea ilman Frediä. Ei vain voi. Aivan kuin Georgelta olisi lähtenyt jotain muutakin, kuin korva. Jotain merkitsevämpää, joka liittyy hahmon luonteeseen.
Mutta itse ficciin, lyhykäisyydeltään mukava kevytlukeminen (itse en jaksa ylipitkiä lukea...) ja vaikka kuvailua ei paljon ollutkaan, tässä sai selkeästi itse idean ja viestin selville.

meiram, spoilauskieltohan on otettu tietääkseni finistä pois jo. o/

...Olen maailman surkein kommentoimaan ficcejä...


amorito

  • ***
  • Viestejä: 566
  • FF100 11/100
Joo, spoilauskieltoa ei enää ole. Alunperinhän tämä oli DH-ficcien joukossa kuten kuuluikin, mutta nyt tämä siirrettiin sitten tänne. :)

Kiitos meiram ja Rebecca, tosi kiva kuulla että onnistuin teillekin tuomaan sellaiset fiilikset kuin olin tavoitellut. Tulinpa ihan hyvälle päälle vaikka kyyneleitä aiheutinkin <:
I don't know what I've done or if I like what I've begun.