Kaivata, unohtaa | S, jouluangst (Remus/Sirius)

[Parris]

Nimi: Kaivata, unohtaa
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Genre: jouluangst
Hahmot: Remus/Sirius
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Otsikoinnin iloja -lisäkurssi (muun välimerkin otsikko), Ficlet300 sanalla 221. Tyhjyys

A/N: Julkaistu alun perin Finin joulukalenterissa 2017. Julkaisen nyt erikseen haasteiden takia. :>


On ensimmäinen joulu sen jälkeen, kun Sirius on tuomittu vankilaan Peterin taposta. Remuksen kädessä on vanha valokuva hänestä ja Siriuksesta. Siihen on jäänyt hymyjä, Siriuksen takkuista tukkaa ja aikaa, jolloin asiat olivat helpompia. Nyt Remuksen seurana on vain tuliviskiä ja yksinäisiä öitä, kun Sirius ei ole siinä vetämässä häntä lähelleen ja hengittämässä kylmää viimaa niskaan. Kaupungilla Remus näkee perheitä jouluostoksilla ja naisia suutelemassa poikaystäviään kiitoksena kaulakoruista, ja hänen mielestään on niin väärin, ettei hän pääse kertomaan Siriukselle, kuinka paljon rakastaa tätä.

Kuu lähestyy täyttä, ja Remus haluaa päästää irti. Sutena hän ei kaipaa. Sutena hänen sydämensä ei toimi niin kuin se toimii nyt. Dumbledoren kautta hän saisi kyllä sudenmyrkkyjuomaa, mutta näin on helpompaa. Remus sinnittelee muutaman päivän uuteenvuoteen ja lupaa itselleen, että ensi vuonna hän uskaltaa jo päästä irti.

Ainakin jostain osasta Siriusta. Siitä osasta, joka kummittelee unissa ja virnuilee valokuvissa. Ja ehkä loppukin unohtuu – sitten joskus ajan myötä.

Toivottavasti.

[Avaruuspiraatti]

HP fandomina ei iske koskaan kauhean lähelle, koska en koskaan päässyt siihen sillai fanitusmielessä tarpeeksi syvälle, mutta jostain syystä tämä tuntui nyt ihan henkilökohtaisella tasolla käyvän iskemässä vähän puukkoja sisuskaluihini :-p Remus on niin surku hahmo aina, mutta tässä hän on jotenkin extra-surku :c Nämä kohdat nyt erityisesti:

Siihen on jäänyt hymyjä, Siriuksen takkuista tukkaa ja aikaa, jolloin asiat olivat helpompia. Nyt Remuksen seurana on vain tuliviskiä ja yksinäisiä öitä, kun Sirius ei ole siinä vetämässä häntä lähelleen ja hengittämässä kylmää viimaa niskaan.

Sutena hänen sydämensä ei toimi niin kuin se toimii nyt.

Ei minulla muuta, piti vain käydä sanomassa, että kovin olet pistänyt Remus paran kärsimään ;-;

[Neiti Syksy]

Oi kun minä tykkään wolfstarista! <3 Lempiparituksen kautta historian! En ehkä uskalla sanoa näin ihan noh, sataprosenttisella varmuudella, kun tuntuu että tykkään vähän jokaisesta parista. Mutta kuitenkin - väliäkös sillä! Yhdeltä lempparikirjoittajistani Sirremusta ja jouluangstia (tosin tästä olen vähän pöhh, joulufluffy on niin paljon herkullisempi) ja no, niin! Luin tämän joulukalenterissakin jo, mutta kiva että julkaisit tämän omana pätkänään, niin pääsen kommentoimaankin.

... no olipa hyvä aloitus. Hyvä ettei itkuhanoja sentään! Minusta on niin surullista, kuinka Remus jää totaalisen yksin sen jälkeen, kun James ja Lily kuolevat, Peter "kuolee" sekä Sirius joutuu vankilaan. Hänestä on saanut muutenkin kuvan (okei, tämä on kyllä puhdasta fanonia) vähän aremman puoleisena tutustumaan uusiin ihmisiin ja päästämään heitä lähelle, niin!! ;__; Voi ei Remus. Älä päästä irti Siriuksesta. <3

Minä niin tykkäsin tästä tunnelmasta. Ja siitä, kuinka sanojen takana on kuitenkin niin paljon enemmän tunnetta. Ja se, kuinka Remus haluaa sutena vapauteen, koska silloin tilalla ovat sellaiset vaistot, joita ei ohjaile tuska. Tai ehkä saattaisikin hmm. Mutta sekin lähinnä ilmaantuu sitten jonain muuna käytöksenä kuin ajatuksien pyörimisellä samaa kehää. Se vasta onkin turhauttavaa! Välillä mietin, miksi Remus ei unhoittanut itseään tai osia. Jättäen jonkin kivuttomamman muiston tilalle, tai muokaten. Ehkä varmaan siksi, että ei unohtaisi Siriuksen petturuutta.

Kiitos. <3 (odottelen kyllä sitä Sirremus!joulufluffya joskus... ;>)

- Syksy
(ps, olen niiiin samaa mieltä Piraatin kanssa, että pistit kyllä Remuksen kärsimään ja urakalla ;__;)

[Hazyel]

Remus/Sirius on <333 Mutta miksi sen pitää olla surullista ;___; Okei TIEDÄN tykkään surullisista teksteistä mutta Remus on muutenkin niin suruisa hahmo!

Ihana miten olit tuonut tähän mukaan Remuksen susipuolen :3 Se on kuitenkin niin iso osa Remusta, että minusta on aina kiva kun se jotenkin näkyy teksteissä. En ehkä osaa kuvitella Remusta hahmona, joka haluaa normaalisti paeta totuutta ja sitä, mikä tuntuu pahalta - mutta tähän se jotenkin sopii, Siriuksen menettäminen, tai no, "menettäminen", tuntuu Remuksesta niin pahalta, ettei hän pysty sitä käsittelemään.

Komppaan vielä Pirreä:

Remus on niin surku hahmo aina, mutta tässä hän on jotenkin extra-surku

;__;