Kuinka tanssia sadetta | James/Sirius, fluffy&romance | K11

[Zacharias]

Title: Kuinka tanssia sadetta
Author: unrealistic
Rating: k-11
Pairing: James/Sirius
Genre: Fluffy & romance
Warnings: K L I S E E ! (:

Summary: Olo oli, kuin olisin vajonnut transsiin. Hyppelin Jamesin kanssa ympäri, me huusimme ilosta. Tätä oli todellakin vapaus. Sitä että sai olla esteettömästi oma itsensä, näyttää typerältä, kirota ääneen, leikkiä pientä lasta.

A/N: Pitihän minunkin kirjoittaa elämäni aikana edes yksi kelmificci. Tai siis, James/Sirius (: Heitä minua vesiämpärillä, tai kommentilla. Kumpi tuntuu osuvammalta.

Kuinka tanssia sadetta

Minä en koskaan ollut epäröinyt mitään. Oli helppoa juosta juuri ennen junaa raiteiden ylitse, tai uida Tylypahkan järvessä yöllä. Sillä minä olin aina tiennyt, että rajojen rikkominen oli uutta ja jännittävää. Joka ikinen kerta. Auktoriteettien huudot olivat suloisia sointuja korvilleni. Tieto siitä, että onnistui taas rikkomaan yhden rajan oli hienoa. Lajittelu rohkelikkoon, kun muut menivät luihuiseen. Jälleen yksi raja rikottu, joka aiheutti kärhämää heille joita inhosin.

Mutta ne olivat rajoja, jotka koskivat vain minua. Jos minä kuolisin, tulisi minua suremaan ihmisiä. Mutta suru ei kestä ikuisesti, vaan sen yli pääsee. Lopulta. Siksi ehdotus siitä, että rikkoisin yhteisiä rajoja sai minut epäröimään.

Täysin tyyni ilma, jolloin istuin Jamesin kanssa Tylypahkan pihamaalla. Olimme tietysti lähteneet sinne yöllä, kuinkas muutenkaan. Likainen lyhty heijasti valoa himmenneeseen toukokuun iltaan. Ruohonkorret olivat nuoria, vasta kunnolla heränneitä. Se oli ensimmäinen päivä, kun ilma tuntui kesältä. Oli aivan hiljaista. Kuuntelin, kuinka Jamesin rintakehä kohoili tasaiseen tahtiin, kun poika veti raikasta ilmaa keuhkoihinsa.

"Tätä on vapaus", James sanoi. Ja olin samaa mieltä, tunsin itseni vapaaksi.

James pörrötti tummia hiuksiaan ja hymyili. Voin sanoa ilman epäilystäkään, että Jamesilla oli pysäyttävä hymy. Se oli ase, jolla James voitti kaikki puolelleen, niin aikuiset kuin ystävänsäkin. Siihen olivat sortuneet monet.

Tummia pilviä oli kerääntynyt taivaanrantaan, ja ehdotin Jamesille sisälle paluuta. Pian sataisi, olin siitä varma. Mutta kuten aina, oli Jamesilla parempi idea. Poika pudisti päätänsä ja käänsi katseensa minuun.

"Se vasta vapauttavaa onkin, kun sataa", hän hymyili. Mitä minä olisin ollut siihen lisäämään, vaikka inhosinkin märkiä vaatteita liimautuneina kehoon. Jamesin hymy oli puhunut.

Olin ollut oikeassa. Pienet vesipisarat tipahtelivat taivaalta pian, upoten sotkuisiin hiuksiini ja tehden pieniä länttejä paitaani. Ihmettelin, miten James saattoi pitää siitä. Mutta kun katsoin vierelleni, näin silmänsä sulkeneen pojan nauttimassa tunteesta.

Kohta satoi yhä rankemmin, paitani oli jo liimautunut ihooni kunnolla kiinni. Suuri halu palata takaisin kasvoi, mitä enemmän pisaroita tarttui minuun. Näin pienen toivon pilkahduksen, kun James nousi ylös. Poika oli aivan likomärkä ja hänen valkea paitansa ei jättänyt mitään arvailujen varaan. Ja jälleen James hymyili, hymyili kun ojensi kättään minua kohden.

"Tanssitaan", poika naurahti. Katsoin häntä epäuskoisena.

"Oletko aivan hullu, Sarvihaara!" Huudahdin. Eikö istuskelu riittänyt, vai pitikö vielä alkaa tanssimaan?

"Voitko väittää, että olisit kokeillut sitä ennen?" James katsoi kysyvästi. Vastahakoisena tartuin ojennettuun käteen, ja James veti minut ylös. Hän otti muutaman pyörähtävän askeleen.

"Kokeile, et sinä häviä siinä mitään!"

Ja hetken toista katsottuani, minä otin kaksi askelta. James pyöri jo kuin tuuliviiri, täysin vapaana ja onnellisen näköisenä. Käänsin katseeni ylöspäin, mistä pieniä vesihelmiä yhä putoili tasaiseen tahtiin. Pudistin päätäni, ja levitin käteni ottaen ne kunnolla vastaan. Pyörähdin pari kertaa, sulkien samalla silmäni. Tunsin, kuinka vesi valui pitkin kasvojani aina suljetulle suulleni saakka. Ja minä avasin suuni, maistoin raikkaan veden kiusoittelevaa kosteutta. Ehdottomasti kesäsade, minä ajattelin mielessäni.

Olo oli, kuin olisin vajonnut transsiin. Hyppelin Jamesin kanssa ympäri, me huusimme ilosta. Tätä oli todellakin vapaus. Sitä että sai olla esteettömästi oma itsensä, näyttää typerältä, kirota ääneen, leikkiä pientä lasta. Ja se nimenomaan olikin pinnassa, minun sisäinen lapseni. Se, joka ei koskaan edes uneksinut juoksentelevansa sateessa, koska äiti kielsi niin. Se, joka ei koskaan leikkinyt hiekkalaatikolla, koska äidin mielestä puku olisi saattanut likaantua.

Mutta siinä minä juoksin, tanssahtelin, hyppäsin ruohoa vasten. Vähät välittämättä, tuliko paitaan suurta ruohotahraa. James katsoi minua, yössä hänen silmänsä kiilsivät kuin kaksi tähteä. Ja minä hymyilin vuorostani hänelle.

"Pyöritään yhdessä, ihan niin kuin lapsetkin pyörivät", James sanoi kutsuvasti. Hän ojensi ristiin menevät kätensä, joihin tartuin ilman ennakkoluuloja. Ja me pyörimme kaksin, niin että maa tuntui väistyvän jalkojen alta. James avasi suunsa huutoon, sellaiseen jonka kuulee vain hymyilevän ihmisen suusta. Huimaus kävi päähäni, vauhti kunnolla jalkoihini ja me molemmat romahdimme alas nauraen.

"Oletko kunnossa?" James sanoi, kun viimeiset sävelet naurusta olivat haihtuneet. Virnistin hänelle.

"En tiedä, olenko koskaan ollut paremmassa"

James katsoi minua huvittuneena. Se oli myönnettävä, että hän tiesi aina mikä sai minut tuntemaan itseni paremmaksi. Hetkeen ei kuulunut taas mitään muuta, kuin sade joka rikkoutui maata vasten. James sipaisi kasvoilleni valahtaneet hiukset korvani taakse. Sade oli hiljentynyt, ei kuitenkaan kadonnut olemattomiin.

"Olisiko liian klisee...", James aloitti lauseensa. Katsoin häntä kummastuneena. James pyöritti silmiään.

"No jaa, onko sillä toisaalta mitään väliä", ja sitten poika tuli aivan lähelleni. Varovasti, muttei pelokkaana James painoi pääni lähemmäs hänen omaansa. Vain pienen säikähdyksen jälkeen tunsin hänen huulensa omillani. Ne olivat kutsuvat, sateen pehmittämät. Tunsin, kuinka Jamesin kieli pyysi päästä kokeilemaan minun suutani.

Ja niin minä rikoin meidän yhteisen rajamme. Oikeastaan en tiedä, oliko meillä koskaan rajoja ollutkaan. Oli vain Sirius ja James, kaksi tavallista poikaa. Tunsin saman pisaroiden maun suussani, kun vastasin suudelmaan. Raja oli huuhtoutunut pois, sitä ei näkynyt enää ollenkaan.

[Carolynne]

James/Sirius! ♥ Minä rakastan paritusta aivan valtavasti! Ja tykkäsin myös ficistä, minusta se ilmensi hyvin näiden kahden pojan suhdetta ja ajatuksia, heidän hulluuttaan, vapaudenkaipuutaan ja ennakkoluulottomuuttaan. Yleensä miellän J/S:n angstisen kipeäksi, satuttavaksi ja mahdottomaksi, joten oli mukavaa ja piristävää lukea tällaista fluffiakin väliä. Jotain, missä asiat ovat kerrankin helppoja, joissa James haluaa Siriuksen ja Sirius Jamesin ♥

Oli todella söpöä, kuinka James todellakin tuntui tietävän, mikä Siriusta auttaa - jopa silloin, kun Sirius ei ensin itse uskonut siihen ja halusi vain lähteä sisälle. Myös lopun puheenvuoro eli Jamesin pohtiminen siitä, olisiko suuteleminen liian kliseistä, oli minusta suloista ja toimivaa.

Vaikka yleensä kaipaan lisää draamaa tähän suhteeseen, niin nyt tuntui, kuin koko maailma olisi ollut tuo paikka vesisateessa, ja siksi suudelmakin tuntui luonnolliselta eikä tarvinnut tunteiden analysointia. Muutenkin olit pitänyt teeman yllä hienosti koko ficin ajan, kuvailussa käytettiin sateen pehmentämiä huulia ja lopussa rajat huuhtoutuivat. Kuvailemasi hetki houkutteli minuakin, olisin halunnut tanssia sateessa poikien mukana. Erityisesti tuo pyöriminen kuulosti kivalta! ^^

Niin ja teemoista vielä sen verran, että pidin siitä, miten alku ja loppu tavallaan kohtasivat - rajojen rikkominen oli molempien aiheena. Tykkäsin myös otsikosta, se on mielenkiintoinen eikä liian massaan hukkuva.

Kiitos tästä, Jamesista ja Siriuksesta ei koskaan voi kirjoittaa liikaa, varsinkaan yhdessä ♥

[Merrrí]

Miten mie huomasin tämän vasta nyt?! Paniikki!
Kliseitä oli, mutta eipä tuo haitannut, tämä oli ihanaa luettavaa ♥ Kesän tunnun ensimmäinen vesisade, voin hyvin kuvitella Jamesin ja Siriuksen hyppelehtimään, tanssimaan, riehumaan, kaikkea mitä päähänsä saavat sellaiseen. Amh, mielikuva ♥
Rajojen rikkomista.. Voisipa itsekin tehdä niin, kokea samanlaisen vapauden kuin James ja Sirius *unelmoi*
James/Sirius on uusi paritus mulle, joten tämä on niiden ensimmäisten joukossa, joita luen. Ja oikeastaan hyvä että luin, tämä oli aivan liian suloinen menetettäväksi :)
En tiä onko virhe muiden mielestä, mutta itse en laittaisi pilkkua tuohon väliin:

Olo oli, kuin olisin vajonnut transsiin.

Ja tuosta eteenpäin tapahtumat saivat minut hymyilemään typerästi ja mielikuvituksen lentämään.
Ja mie olen varma, että tulen lukemaan jokaisen tekstin jonka tulevaisuudessa kirjoitat, aivan liian taitavasti kuvailtua kaikki tämä ^^ Myös otsikko oli hienosti keksitty, sai varmasti mielenkiinnon heräämään ♥
Merrrí kiittää ja pahoittelee tämän laatuista kommenttia :)

//kiitos pilkkuselityksestä, nyt tajusin tuon lauseen paremminki :D

[Zacharias]

Carolynne oi ihana kuulla, että siä tykkäsit tästä! Toivonkin todella paljon, että ihminen haluaisi itsekin päästä mukaan sadetanssiin, joten olin erittäin iloinen kuin mainitsit siitä (: ja se sadetanssi poikien kanssa on yhteinen fantasiamme
Aion varmasti tulevaisuudessa kirjoittaa näistä lisää, koska paritus on alkanut tuntua läheisemmältä. Kiitos siis mielettömästi, että kommentoit (ja piditkin vielä kaupanpäälle)

Merrri Hmm, se pilkku on sellainen, että yleensä pistän sen kuvastamaan sellaista "henkäystä" yms. Joka siis pitää aivan minin tauon lauseessa. Pistepistepiste taas on selkeästi pidempää taukoa kuvastava... No kuitenkin (: Kiitos todella paljon, ja olen enemmän kuin mielettömän iloinen, että tykkäät minun teksteistä! Olin ihan "apuva", kun sanoit että tämä oli ensimmäisiä J/S ficcejäs, koska tämä oli Minun ensimmäinen J/S ficci. Hih. Apua. Pakko hautaa pää johonkin, koska se on nyt ylipunainen. Kiitos!

[kuumakisu]

Ihana, siis niin sulo! Tosi söpösti kirjotettu tuitui sentäs noi kaks!♥ Tykkäsin tosi paljon!

[Zacharias]

Aiici Kyllä, pidän sitä hyvänä juttuna (: Kiitos!

kuumakisu Mukava kuulla, koska miä en oikein ole fluffykirjoittaja (: Hyvä siis tietää, että sekin onnistunee.

[insatiable]

Voi ehkä rakastan sua Un <3' Selailin listaustas ja dam dam kun en jaksanut viäkään aloittaa lukee Russia Roulettee niin sit bongasin tän koska ää tuli heti vaan mieleen Take Thatin The Flood biisi ja piti laittaa se soimaan kun luin tän ja fiilis oli aivan mahtava ! Ihkutan nyt vaan anteeksi mutta oli ihana hetki tähän pimeeseen iltaan ^^

En oo varmaan koskaan - itse asiassa joo en koskaan - lukenut J/S parituksella, koska jotenkin kartan sitä, mutta ihan tosiaan tuon nimen takia oli pakko avata tää ja sitten olinkin ihan awwwws.

"Oletko kunnossa?" James sanoi, kun viimeiset sävelet naurusta olivat haihtuneet. Virnistin hänelle.

"En tiedä, olenko koskaan ollut paremmassa"

Awwwsum! Melkein itkin ilosta, kun luin tuon kohdan! Olenko herkässä mielentilassa vai miten en tiedä... Tai sitten vaan olet niin mahtava kirjoittaja. Voi että miksi en oo lukenut sinun tekstejä aikaisemmin kunnolla? Kateus nostaa päätään ^^

Rakentavaa on vaikea antaa, koska tämä oli aivan mahtava ja sanoisin täydellinen, jos sellaista olisi olemassa _{tällä hetkellä ehkä ajattelenkin niin...} Joten siis. Tässä ei ole mitään parannettavaa, vaan just bueno. Tässä oli aivan ihana tunnelma, niin hyvänhenkinen ja onnellinen. Kiitän kiitän sinua tuhat kertaa ja toisetkin tuhat kertaa<3'

xoxoxo ins

[Zacharias]

insatiable ow, ihana kommentti! (: Itse asiassa nimi tuleekin juuri Take Thatin biisistä Flood, koska pidin sitä kohtaa erityisen kauniina. Kiitos ihan mielettömästi, tuli hyvä fiilis!

[Maggie]

Olipas hauska yllätys löytää sulta kelmificci! Jotenkin elin ihan siinä uskossa, että kirjoitat Potter-fandomista ainoastaan H/D:tä, mikä on kiva paritus sekin, mutta S/J on vielä kivempi

Mä luen aika paljon tätä paritusta angstina tai sellaisen sekoituksena, joten tällainen fluffyromancepaketti oli kyllä oikein tervetullutta vaihtelua. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut sellainen olo, että olisin tukehtunut liialliseen hattaran määrään, vaan tämä oli ennemminkin sellainen mukavan elämäniloinen ficci. Mulle tuli ihan sellainen olo, että haluan heti kesän ja kesäsateet ja nurmikon, niin että mäkin voisin mennä tanssimaan sadetta. Eikä tämä minusta ollut yhtään liian klisee, vaikka siitä varoittelitkin!

James oli ihanan symppis tässä! Tykkäsin siitä, miten läheinen ystävyyssuhde näillä pojilla oli tässä – esimerkiksi juuri tuo juttu, että James tiesi mitä Sirius tarvitsi paremmin kuin Sirius itsekään. Sirius tuntui myös sellaiselta kuin olen tottunut hänet ajattelemaan ja ajatukset esimerkiksi rajojen rikkomisesta ja Rohkelikkoon lajittelusta olivat minusta hyvin siriusmaisia.

Poika oli aivan likomärkä ja hänen valkea paitansa ei jättänyt mitään arvailujen varaan.

Pakko lainata koska nauroin tälle kohdalle, aivan ihanasti ilmaistu : D Muutenkin tykkäsin sun tavasta kuvailla asioita ja erityisesti ympäristöä – esimerkiksi tuo kohta, jossa kerrottiin ruohonkorsien olevan vasta heränneitä, oli ihana. 

Loppu oli myös söötti, ja mäkin pidin siitä kuinka se yhdistyi alkuun ja sulki ympyrä. Kiitos tästä suloisesta pikku välipalasta, kirjoittelehan joskus lisääkin kelmeistä!

[FlowerLadies]

apua en osaa oikeesti sanoa mitään, tää oli niin uskomattoman ihana. 
 siis vau miten sä sait tästä näin hyvän, siis ihan mahtavaa, miten voiki vangita tunnelman noin tarkasti tekstiin !
mä oikein tunsin ton sateen ja kaiken, aivan ihana!!!!!<3
  s/j on mahottoman ihana paritus, mutta tämä vielä paransi sitä!!

   KIITOS!

[Zacharias]

Maggie H/D for life, mutta pakko oli kirjoittaa näistä kahdesta (: Tykkään niin paljon kyseistä parituksesta. Mut hei ihanaa, jos tää ei ollu niin klisee. Oon aika surkea fluffykirjailija, että osaisin välttää niitä. Hah. Mutta niin, kiitos todella paljon!

FlowerLadies Oi ihanaa, kiitos kovasti (:

[neww]

Minua itkettää.

Tästä tuli niin surullinen olo. En tiedä miksi, tämänhän pitäisi herättää "aww"-elämystä, ei itkuparkua. Mutta pakko kyllä sanoa että tämä oli söpö. Okei, tässä saatto olla pari klisettä, mutten mä välittänyt niistä. Ja jotenkin asiaa helpotti Jamesin "Olisiko liian kliseistä..." -repliikki. Tuntuu että tämmönen on joskus oikeesti tapahtunut.

Minulle tuli mielettömän ikävä kesää ja varsinkin sadetta. Semmosta että saa juosta sateessa kuin pikkulapsi ja huutaa ja nauraa kovaan ääneen. Ääh mitä pehmoilua, muttakun! Onneksi kohta on kesä. <3

Kiitos tästä.

[Zacharias]

neww apua, pahoittelen itkukohtausta :< Mutta samalla kyllä oon täällä ihan "jee, tää herätti tunteita"-fiiliksel. Kiitos hirviästi (:

[neww]

//Unrealistic

Mutta samalla kyllä oon täällä ihan "jee, tää herätti tunteita"-fiiliksel. Kiitos hirviästi (:

Niin, sehän vain tarkoittaa että olet hyvä kirjoittaja kun saat lukijasi tuntemaan jotain tälläistä. (;

[kakku.]

Hei wow!
Tykkään parituksesta paljonpaljon! Ja kun oli vielä Siriuksen näkökulmasta! Kapinallista ja rajojen rikkomista! Jotenkin olisin voinut kuvitella, että James olisi jarrutellut ja Sirius mennyt vaan tanssimaan, mutta hyvä tämä oli näinkin.
Ja odotin jotain järkyttävää kliseilyä (miten ihmeessä tuo taipuu?) mutta en edes huomannut mitään ihmeellisiä. Olin niin lumoutunut yleisesti!:)
Kiitos tästä!
-Katri

[Vendela]

Etsin luettavaa Kommenttikesä-haasteeseen ja mikäpä sen parempi teksti sanalle kesäsade kuin tämä

Samaistuin Siriukseen todella paljon. En itsekään välittäisi jäädä kastumaan, jos vaihtoehto on suojautua sateelta. Mutta toistaalta, jos seura on kohdallaan niin mikäs siinä James oli tässä juuri sopivan rento ja tasapainotti hieman jäykkää Siriusta. Loppu sai minut huokaamaan onnesta, koska vaikka suudelma tuossa hetkessä olisi kuinka klisee tahansa, niin se oli juuri sitä mitä pitikin olla

Tämä oli hieno hetki, kiitos!

Vendela