Nimi: ketturakkautta
Kirjoittaja: supernova
Genre: drama, romance, slash
Ikäraja: S
Auringonsäteet pilkistivät Lukan sädekaihtimien välistä, mutta hänen silmänsä pysyivät tiukasti kiinni. Kunnes hän muisti, että oli luvannut tavata Miikan kolmelta.
"Luka, ruoka on valmista!" Mamma huusi alakerrasta ja Luka säpsähti.
Yöpöydällä kököttävä kello näytti puoli kolmea ja Luka pongahti ylös pehmoisesta sängystään. Hänen hento vartalonsa värähti kylmässä, kun hän etsi vaatteitaan.
"Luka tule jo!" Pikkusisko huusi alakerrasta juuri, kun hän oli astumassa ulos huoneestaan.
Mamma, pappa, Anni, Seela, Nina, Antton, Kai ja Iisak istuivat jo pöydässä, kun Luka löntysteli alakertaan ja nappasi itselleen lautasen.
Pappa ja Antton olivat kietoutuneet syvään keskusteluun urheilusta, Iisak luki kirjaa, Kai syötti Annia ja Mamma vastaili Ninan ja Seelan kysymyksiin, mutta Luka yritti vain lappoa puuroa suuhunsa niin nopeasti kuin vain suutaan polttamatta kykeni.
"Mää meen nyt, mamma", Luka huusi vielä ovelta ennen kuin juoksi paljain jaloin kostean nurmikon läpi kohti metsää.
Hänen muodonmuutoksensa onnistui jo lähestulkoon täydellisesti ja pian lyhyehkön, punatukkaisen pojan sijaan kostealla nurmikolla juoksi vikkelä, punaturkkinen kettu.
Ketun nenä värähteli, kun tämä yritti selvittää missä päin metsää Miika mahtaisi oleskella. Matkan varrella ketun nenään tulvi paljon erilaisia tuoksuja, kuten kaniineja, käärmeitä ja jopa siilejä, mutta siitepöly sai sen aivastelemaan.
Se vinkui hieman haistaessaan toisen ketun lähistöllä ja pinkaisi taas juoksuun. Toinen kettu oli aavistuksen Lukaa suurempi, mutta se ei tarkoittanut etteivätkö he olisi voineet painia.
Lopuksi Luka joutui kuitenkin perääntymään, kun hänen voimansa olivat aivan lopussa. Hetken vinguttuaan hän muuntautui vähitellen ihmiseksi ja toinen seurasi heti perässä.
"Anteeksi Luka, unohdan välillä, että olet nuorempi ja pienempi kuin minä", Miika pahoitteli ja silitti toisen punertavaa tukkaa.
"Ei se mitään, olen odottanut tätä kauan..." Luka huokaisi melkein kehräten, kun toisen kädet hieroivat hänen herkkää päänahkaansa.
"Mitä sinä olet odottanut?" Miika kysyi, kasvot lähellä Lukan omia. Luka veti syvään henkeä, posket punehtuen.
"Sinun kanssasi olemista..." Hän mumisi ujosti ja Miika naurahti lempeästi.
"Hmm, niin minäkin..." Miika mumisi takaisin ja painoi sitten huulensa Lukan omille.
Muutaman suudelman jälkeen poikien tilalla oli jälleen kaksi punertavaa kettua. Ketut pyörivät metsässä monta tuntia ennen kuin oli taas aika palata omiin koteihin.
Huomenna olisi taas uusi päivä.
