Nimi: Ollaan tässä vielä hetki
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Arkinen draama, fluffy
A/N: Sain päähäni, että tahdon kirjoittaa jotain Fikkejä finiläisistä -haasteeseen. Erittelemättä ketään sen enempiä, tässä on siis esiintyvinään allekirjoittaneen lisäksi myös
FractaAnima ja
LillaMyy.
Mulla oli näiden kanssa ihan kivaa, toivottavasti on teilläkin. Kiitokset
Blujille esilukemisesta ja parannusehdotuksesta, jonka jätin huomioimatta.
Aloitan myös Vuosi raapalehtien VI -haasteen näillä ja tunkaisen tämän Fluffy10 #2.Ollaan tässä vielä hetkiTyttö juoksi paljain jaloin. Hiekanväriset hiukset olivat osittain kahdella saparolla, miltei koko niskan levyinen tupsu oli jäänyt kutittelemaan lapaluiden väliä. Otsatukka oli sen verran pitkä, että se pyrki silmille koko ajan, vaikka tyttö heilautteli päätään säännöllisesti pitääkseen sen sieltä pois. Päällään tytöllä oli hihaton, auringonkeltainen tunika ja riemunkirjavat raidalliset leggingsit, jotka loppuivat pohkeen puoliväliin.
Ruohikko vaihtui pikkukiveksi, ja juoksuaskeleet hidastuivat varovaiseen kävelyyn soraisen pihatien yrittäessä parhaansa mukaan tunkeutua tytön jalanpohjiin. Siitäkin huolimatta tyttö jatkoi urhoollisesti matkaansa aina pihatien päässä odottavalle ulko-ovelle asti. Hän pysähtyi pienen kuistin reunalle putsaamaan jalkapohjansa kivistä ja pyyhkäisi lian kämmenistään tunikansa reunaan, ennen kuin koputti ovea.
*
Vaativa koputus toistui ja toistui, kunnes ovi aukesi ja paljasti takaansa ei yhden, vaan kaksi ihmistä. Pieni silmälasipäinen tyttö, ensimmäistä nuorempi, lyhempi ja pyöreäkasvoisempi seisoi veikeä hymy huulillaan ja tämän takana nainen, hänen äitinsä.
Pienen tytön tummanruskeiden hiuksien seassa seikkaili kourallinen erivärisiä nipsuja, vaikka yksikään niistä ei pitänyt hiuksia aisoissa. Vaaleanpunaiset silmälasinsangat sopivat yhteen tytön käärmekuvioisen t-paidan kanssa. Paidan päälle tyttö oli vetänyt lappuhaalarit.
Kun pieni tyttö kumartui laittamaan tarralenkkarinsa ihan itse (vääriin jalkoihin), hänen äitinsä vannotti vanhempaa olemaan varovainen.
Pysytään pois autoteiltä. Ruoka on silloin ja silloin, onko sinulla kello? No ei tietenkään ole. Äiti sujautti muovisen Iines-rannekellon tyttönsä pieneen olkalaukkuun. Laukku oli mansikanmallinen ja sulkeutui vetoketjulla.
Saatuaan laukun tyttärensä olalle äiti muistutti vielä kerran milloin piti olla kotona ja kuinka piti leikkiä nätisti. Tytöt lupasivat, yhteen ääneen, kuten aina ennenkin. Pihalla saparopäinen tyttö irvisteli koko soratien ajan ja pyöräytti silmiään, kun pienempi ojensi kättään. Kuitenkin hän tarttui siihen.
*
Toisella ovella koputus oli säntillisempi. Kaksi kopausta vasten oven kapeaa ikkunaruutua. Pienempi tytöistä tahtoi edelleen pitää kädestä, mutta saparopäinen tyttö tarvitsi kummatkin kätensä suoristamaan tunikaansa ja siirtämään otsahiukset pois silmiltä.
Oven tuli avaamaan aavistuksen saparopäistä tyttöä pidempi tyttö vaaleansinisessä hameessaan. Huulilla oleili hento hymy ja vaaleat hiukset oli nostettu nutturalle pään päälle. Hän kertoi rauhallisesti sisälle menevänsä leikkimään ja laittoi sitten valkoiset sandaalit jalkaansa. Tarkistettuaan, ettei ulko-ovi mennyt lukkoon, nutturapäinen tyttö sulki sen.
Salaa ja hiljaa mielessään tytöistä pienin ihaili nutturapäisen tytön aikuismaista käytöstä. Salaa ja vieläkin hiljempaa syvällä alitajunnassaan saparopäinen tyttö kadehti sitä, miten kypsästi toisen vanhemmat tytärtään kohtelivat.
*
Koko kolmikko makasi ruohikolla taivaalle tuijotellen. Viimein saparopäinen tyttö huokaisi teatraalisen äänekkäästi,
tämä oli tylsää. Pienin tytöistä mutristi suunsa aivan pieneksi, saparopäinen käänsi päätään niin, että näki nutturapäisen tytön sivuprofiilin.
Lyttyyn ajellut ruohonkorret kutittivat tytön poskea, kun tämä puhui.
Mennään jonnekin. Tehdään jotain. Nutturapäinen tyttö hymyili siniselle taivaalle ja nosti kätensä osoittamaan yksinäistä pilvenhahtuvaa, joka purjehti laiskasti taivaanrannan poikki.
Laiva.Saparopäinen tyttö nosti vähän päätään ja antoi sen sitten laskeutua omalla painollaan nurmikolle. Hän sulki silmänsä ja hengitteli hiljaa lämpimän kesäilman ja melkein leikatun ruohon tuoksua. Tyttö kipristeli varpaitaan, eikä avannut silmiään tuntiessaan käden etsiytyvän käteensä.
Ollaan tässä vielä hetki.
