Author: Dulz
Ikäraja: S
Fandom: Hobitti eli sinne ja takaisin
Disclaimer: En tienaa, en rienaa. Tolkien kääntyköön haudassaan.
Hahmot: Thorin & Fíli, Kíli, Víli. Viimeisin on oma hahmo, mutta sillä ei tässä ficissä ole mitään väliä. Täydennätte vain parivaljakon kolmikoksi.
Genre: parituksetonta perhefluffia
Haasteisiin: Genretasohaaste, Otsikoinnin iloja, Kasvata puuSummary: “Eno kerro meille satu!”A/N: Kirjoitan ihan liian vähän Keskimaa-ficcejä, ottaen huomioon miten paljon mulla on ideoita. Tämä on aika selittelemätön.
Tahdon omistaa tämän
Lillalle, joka täysin epäreilusti on suurimmaksi osaksi yksin vastuussa Finin täyttämisestä Keskimaalla. Keep up the good work ♥♥
Iltasatu
Kysyttäessä kääpiö Thorin Tammikilveltä kuinka tämä mieluiten viettäisi vapaailtansa, joita ei, hän kun oli kuningas olevinaan, liikoja suotu, vastaus ei olisi ollut "siskonpoikia nukuttaen". Vaan tässä hän oli ja kolme hakunvartta lyhyempää mukulaa roikkui hänen kuninkaallisissa housunpunteissaan ja kinusi iltasatua.
“Eno kerro meille satu!”
“Me halutaan satu, tositositosi jännä seikkailusatu -”
“Ei seikkailusatua kun se satu missä on se velho ja se sanoo että, että – au, Fíli lyö!”
“Äiti ei usko että olen tarpeeksi iso saamaan oman huoneen!”
“Kíli on tyhmä, me ei haluta velhoa, me halutaan se missä on iso kalhu.”
Thorin ei ollut kuullutkaan mistään velhosaduista eikä taatusti koskaan kertoisikaan mitään mikä saisi hänen hölmöt siskonpoikansa mahdollisesti etsimään hölmöjä velhonkiusankappaleita käsiinsä koskaan hamassa tulevaisuudessa. Karhutarinoita hän oli kuullut kymmenittäin, kaikki mahtailevia kerskailuja tavallisista kaadoista.
Tosiasiassa oli vain yksi tarina, jonka hän taatusti kertoisi siskonpojilleen.
“Fíli, Kíli, Víli, sänkyihinne kuin olisi jo! Oletan, että olette pesseet hampaanne ja korvantakusenne.”
Kolme kääpiötä vilisti sänkyihinsä kuin harvinaisen kivenmurikan nähtyään. Fíli yritti esittää välinpitämätöntä. Víli halusi näyttää ettei taatusti ollut hitaampi kuin vanhemmat veljensä ja kamppasi Kílin. Kíli pisti paremmaksi tarraten Vílin paitaan. Thorin nosti rimpuilevat mukelot sänkyihinsä.
“No niin, pikku riiviöt”, hän aloitti sytytettyään piippunsa.
“Haluan oman huoneen”, Fíli narisi.
“Minäpä kerron teille parhaan sadun.”
“Kalhusadun?
“Ei kun sen missä on velho. Ei, kun sittenkin sen missä on niitä pieniä, niitä millä ei kasva partaa.”
“Miksi niillä ei kasva paltaa?”
Thorin hyssytti pojat hiljaisiksi.
“Kaukana täältä on paha lohikäärme. Sen lieskat sulattavat rautaa, ja sen siivet ovat leveämmät kuin Sinivuoren portit. Se lohikäärme on nimeltään Smaug Kultainen.”
Vastalauseiden uupuessa Thorin asettui kertomaan tarinaansa.
“Yksinäisen vuoren kääpiöt elivät rauhassa ja onnellisina. He pitivät kaivamisesta ja käsitöistä. He keräsivät kultaa; kruunuja, ketjuja ja sormuksia, ja toinen toistaan upeampia kiviä. Se oli suurenmoinen aarre se. Mutta aarteet luovat ahneutta. Ja Smaug oli kaikista ahnein lohikäärme. Eräänä päivänä Smaug päätti, että halusi kääpiöiden aarteen.”
Sängyistä tuijottivat kolmet pyöreät silmät.
“Smaug halusi aarteen, mutta kääpiöt eivät halunneet luopua siitä. Kuka antaisi aarteen pois vapaasta tahdostaan? Eräänä pimeänä yönä Smaug yllätti raukkamaisesti kääpiöt ja sytytti Yksinäisen vuoren tuleen. Vuori paloi niin raivoisasti, että kääpiöt pääsivät hädin tuskin pakoon.”
“Eno, en minä halua omaa huonetta”, Fíli kuiskasi.
“Se on ihan hyvä, Fíli. Smaug oli savustanut kääpiöt ulos omasta kodistaan. Tuli ei vahingoita lohikäärmeitä lainkaan, joten liekit löivät vielä korkeina, kun Smaug ryömi vuoren sisälle kääpiöiden kotiin ja asettui vartioon. Se oli ovela. Se ei ummistanut silmiään hetkeksikään. Se näki jokaisen kääpiön, joka yritti hiipiä takaisin, ja se poltti heistä jokaisen.
“Smaug oli vienyt kääpiöiltä sekä kodin että heidän aarteensa. Kääpiöiden ei auttanut kuin etsiä uusi koti. He taivalsivat pitkän, vaikean matkan ja lopulta, pitkän ajan jälkeen, he saapuivat tänne, Sinivuorille. Sinivuorista tuli heidän uusi kotinsa. Mutta me kääpiöt emme unohda. Yksinäinen vuori tulee aina olemaan meidän oikea kotimme. Vielä kerran tulee päivä, jona minä syöksen miekan Smaugin rintaan, otan Yksinäisen vuoren takaisin, ja minusta tulee jälleen Vuorenalainen kuningas.”
Thorin puhalsi tyytyväisen savurenkaan. Kolmesta sängystä kuului pelkkää tasaista tuhinaa.
