Huolettomat
Genre: Höttödraama, slice of life?
Kirjoittaja: pistoolisankari
Paritus: Sirius/Remus (voi tulkita ihan ystävyysmielessäkin)
Ikäraja: S
Kuvaus: Naapurit ja Sirius juhlii, elää. Remus ei. Osallistuu haasteisiin Ficlet300, sanalla 108. Joulukuu, Teelusikan Tunneskaala tunteella levottomuus, Yhtyeen Tuotanto II, biisi on Miljoonasateen Stupido Groove, joka ainakin sopii ficin taustalle soimaan ; ).
Vastuunvapaus: Teksti kuuluu minulle, hahmot ja alkuperäinen tarina tms. kuuluvat luonnollisesti aivan muille tahoille, enkä saa tästä rahaa tai mitään muutakaan.
A/N: Tää voi vaikuttaa sekavalta ja turhalta, mutta sitähän tää on. Ihan tarkoituksella.
Huolettomat
Ulkona olisi pitänyt sataa lunta. Muutamien jästiasuntojen parvekkeilla killui jouluvalot, säälittävät yritykset valaista harmaanruskeaa ja nihkeää pimeää. Remus Lupin makasi valveilla vuoteessaan, aivan kuten noin neljäsosa muistakin korttelin asukkaista. Kello oli reippaasti yli puolenyön, ja korttelissa kaikui jumputtava bilemusiikki. Kolmatta yötä.
Puolentoistatunnin kuluttua Remus luovutti, nousi sängystä ja käveli sotkuiseen keittiöön. Hän joutui etsimään teepannua hetken, se oli piiloutunut itsepintaisesti kattiloiden taakse. Saatuaan veden lämpiämään, hän kompuroi olohuoneen avoimen ikkunan tykö. Ikkunalaudalla istui sotkuhiuksinen nuorukainen, joka haisi pahasti märältä koiralta.
»Sirius!», Remus huudahti ihmeissään. Sirius virnisti ja sytytti sauvallaan tupakan.
»Luulin, että olet juoksuillasi kaupungilla», Remus totesi ja istuutui sohvan käsinojalle. Sirius puhalsi tupakansavua jo ennestään tunkkaiseen, kosteaan ilmaan.
»Tuli ikävä», hän sanoi yksinkertaisesti. Remus tuhahti. Sirius unohtui kuuntelemaan ilmassa pomppivaa musiikkia.
»Kolmatta yötä ne juhlivat. Tarkalleen vastapäisessä asunnossa», Remus totesi.
»Jotkut sitten ovatkin huolettomia. Niillä on varmaan piriä, tällaisessa joulukuisessa helteessä ei voi juhlia ilman sitä sellaista», Sirius vastasi ja tumppasi tupakkansa. Hän laskeutui ikkunalaudalta ja venytteli. Remus huomasi vasta silloin Siriuksen oikeaa silmää ympäröivän ilkeännäköisen mustelman. Kaulalla oli tietenkin myös mustelmakirjo, mutta se kertoi ihan toisenlaista tarinaa.
»Jouduitko tappeluun», Remus virkkoi ihan vain vittuillakseen. Sirius hymyili jotenkin nolona, mutta nyökkäsi pikaisesti. Hän työnsi taikasauvansa housujensa takataskuun ja heilautti hiuksensa pois kasvoiltaan. Seuraavassa hetkessä ulko-ovi kävi niin kuin aina ennenkin, ja Remus oli jälleen asunnossa yksin.
Laitettuaan itselleen teetä, Remus asettui parvekkeelle. Vastapäisen asunnon parvekkeella oli tupakalla tyttölauma, josta lähti enemmän ääntä kuin Murjottavasta Myrtistä ystävänpäivänä. Tytöt puhaltelivat henkihaikuja ilmaan ja vilkuttelivat Remukselle, joka tyytyi hymyilemään kireästi takaisin. Voi kun voisikin olla noin huoleton ja sekaisin, hän huomasi ajattelevansa. Sitten hän päätti olla ajattelematta mitään, ja niin hyvärytminen, huoleton musiikki täytti hänenkin päänsä.
