Puhdas veri (ei tarpeeksi puhdasta ollakseen arvokasta) | K-11 | tulkinnanvarainen Sirius/Regulus

[Herkkuoone]

Ikäraja: K-11
Paritus: tulkinnanvarainen Sirius/Regulus
Tyylilaji: ylidramaattista draamaa sävytettynä väriskaalan mustilla ja harmailla sävyillä

Varoitukset: tulkinnanvarainen insesti
Vastuunvapaus: J. K. omistaa herrasmiehet. En saa tästä rahaa.
Alkusanat: Vanha teksti vuodelta 2012. Tällä tekstillä on aina ollut paikka sydämessäni ja kaipaankin sitä aikaa, kun osasin kirjoittaa näin. Tiedostan, että jollekin tää voi olla aika raskasta luettavaa, mutta itse tykkään tän ylidramaattisesta sanajärjestyksestä ja taiteilijanvapauksin käytetyistä välimerkeistä.

Puhdas veri (ei tarpeeksi puhdasta ollakseen arvokasta)

Ahdistus.

Ja kylmyys. Ne kaksi sanaa ovat kietoutuneet tiukoiksi rihmoiksi, jotka ympäröivät jokaista seinää, nurkkaa, ikkunaa, jopa portaikon kaiteitakin; yrittävät tukahduttaa kauniit ja hempeät ajatukset, kuiskia korvaan sanomia pimeydestä ja kuolemasta, joka ei ole kaunis, mutta silti on. Vuosi vuoden jälkeen langat nitoutuvat tiukemmin yhteen ja jokainen uusi valhe, huuto, ärsyyntyminen, päättää edellisen langan pujottaen sen osaksi kasvavaa verkkoa ja aloittaa uuden säkeen.

Pian koko talo hautautuisi yhden suuren valhekerän purkautuessa, mutta kukaan ei ole hengissä niin paljon, että jaksaisi välittää niistä, jotka ovat allekirjoittaneet osuutensa tummien seinien salatuista totuuksista; perheensä pettäneistä pettureista, joiden suonissa virtaa sininen veri, puhdas veri, joka ei silti ole tarpeeksi puhdasta ollakseen arvokasta. Ne ainoat, jotka välittävät, ovat itse sinetöineet elämänsä kirjekuoreen ja lähettäneet pöllön mukana matkalle, jolla ei ole määränpäätä; kirje ei löydä perille, ei takaisin, koska siinä ei lue lähettäjää, ei vastaanottajaa.

Suvun nimi ei ole vaatimaton, se vaatii jatkuvasti kantajaltaan lujuutta, uskollisuutta, eikä tunne sanaa anteeksianto tai armo, koska maailma koulii lapsiaan. Siksi vanhemmat eivät koskaan hymyilleet. Tarkkaan harkitut metodit eivät tuottaneet vuosien saatossa haluttua tulosta, vaan palkkiona oli erotus, tumma tuhka, joka varisi puiselle lattialle; sitä kukaan ei siivonnut pois ennen kuin tuhkasta nousi tummatukkainen mies, sukunsa viimeinen, testamentissa määrätty perijä, joka ryhtyi vähitellen puhdistamaan nurkkaan kerääntyneitä seittejä, vaihtamaan uusia porraslautoja.

”Veljensä veri oli puhtaampaa!” taulu kolmannen kerran peräkkäin jälleen huutaa, mutta poissa on jo hän. Poissa on jo hän. Pimeydessään putosi syvänteeseen, josta valo hänet mukanaan veti ylös korkeuksiin; eivät jalat enää koskaan maata koskettaneet. Ei edes ruumista jättänyt jälkeensä, vaan kupolimaisen tyhjiön, joka sai äidin ensimmäistä kertaa kyynelehtimään. Tumma huntu peitti alleen surun ja totuuden, mutta yksi tiesi kaikkia muita paremmin. Yksi, joka välitti kaikista eniten.

Sitä sanottu ei ääneen, ei tietenkään. Eiväthän he edes tunteneet kunnolla toisiaan, vaikka jakoivat kahdestaan sen kerroksen kaikista korkeimman, katselivat ikkunan läpi yhdessä ja erikseen sitä petollisen tummaa taivasta. Salaa oviensa avaimet pöydän alla piilossa vaihtoivat

ja vannoivat,

vannoivat

huolehtivansa toisista, mutta aika, se ei koskaan ollut oikea.

Ei kuolleita kukkia tarvitse kastella, sen Sirius tietää sanomatta itsekin; harmaat seinät huutavat hänen nimeään, saavat avaimen kääntymään lukossa kuin itsestään, ajatusten valehdellessa, kertoen tämän kerran olevan aina se viimeinen, jonka jälkeen voi antaa periksi, vaipua multaan ja unohtaa. Tomu peittää lattianlaudat karheat, alas revityt ja vihatut valokuvat, joiden henkilöistä yksikään ei saa enää nauraa päin kasvoja, niitä hauraita ja valkeita; ne kasvot ovat sinetöidyt ikuiseen

virneeseen,

jota itse Pimeyskään ei saanut pyyhittyä pois.



(Jäljelle jäi vain helmeilevä pisarajono, joka juoksi pitkin harmaantunutta ikkunalautaa; pudotessaan todisti hiljaista huokausta ja sitä hetkeä, kun kaikki murenee sisältäpäin.)

[ruttotohtori]

Kommenttikampanjasta hei! o/ Mun on tää kyllä muutenkin pitänyt lukea ajatuksen kanssa, oon tän pariin otteeseen avannut mut mielentila ei oo ollut oikea, tää kun on vähän semmoinen teksti että vaatii enemmän keskittymistä ja nappasin tän nyt että vihdoin saan aikaiseksi lukea ja kommentoida kunnolla.

Tää on kovin proosarunomainen teksti, mistä oon aina ollut vähän kahta mieltä. Siis siitä genrestä. Mut silti tykkään lukea näitä koska ne haastaa ajattelemaan eri tavalla. Jos nyt alkuun pieni eriävä makukysymys: käytit mun makuun ehkä turhan paljon pilkkuja. Kieliopillisesti ne oli aseteltu ihan oikein joo, mut mä ite jotenkin suosin sitä että sääntöjä rikotaan enemmän ainakin pilkkujen kanssa, kun pilkut saa tekstin tökkimään. Mä jotenkin aina kuulen tällaiset tekstit ennemmin kuin luen, ja ne pilkut aiheuttaa siihen aina sellasen töks-efektin, pienen hiljaisuuden, tiiäks. Mut tää on vaan makuasia jonka nyt laitan tähän leikkiäkseni että osaan kommentoida järkevästi! :-D

Tätä oli siinä mielessä tosi hauska lukea, kun tää poikkeaa niin kovin mun omasta fanonista Siriuksen ja Reguluksen suhteen. Mun fanonissa ne oli aina tosi etäisiä, ja että Regulus vähän yritti pitää suhdetta yllä mutta Sirius aina torjui sen. Tosi siistiä siis lukea erilaisia näkökantoja! Söpöö että tässä he salaa pitivät kuitenkin toisistaan vaikka olivat niin erilaisia, salaa vaihtoivat avaimia ja vannoivat huolehtivansa sitten joskus - milloin? Milloin aika sitten olisi ollut oikea? Sittenkö kun Pimeän lordi on tuhoutunut? Tiesikö Sirius siis siitä, mitä Regulus oli tekemässä? Tää ficci toisaalta on vähän niin kuin Siriuksen perspektiivistä ja siinä mainitaan kuinka Regulus nousi korkeuksiin ja yksi tiesi joka välitti kaikista eniten - se kai oli sitten Sirius. Mä luulin eka että se ois ollut Oljo, lol, mutta ehkä ficciin sopii paremmin tää Sirre. :-D Pakko kyllä sanoa että tämän ficin kautta mä vihaan Siriusta vaan vielä enemmän! Mä otin tämän siinä uskossa että jee Sirius ois kerrankin kiva ja tykkäis Reguluksesta - no tykkäähän se mutta hei jos se tiesi Reguluksen aikeista, miksei se auttanut? Mokoma munapää! Tietysti Regulus olisi kieltänyt, mutta kyllä Sirius olisi silti jotain tehnyt, milloinpa Sirius välittäisi kielloista! Tai sit Sirius piti Reguluksesta vaan liian vähän. Okei, sori, Sirius on vaan yks mun inhokkeja Pottereista, siitä tää negailu sitä hahmoa kohtaan! Mut tekstii kohtaan en negaile, koska imho Siriukselta on aika IC veto olla jeesimättä Reggietä. Kyllähän Sirius aina välitti Jamesista ja kavereistaan eniten, ei sillä aikaa ollut - ja nyt se sitten kotonaan istuksii ja katuu, hah, oikein! (Tai sit Sirre sai tietää asiasta vasta Reguluksen kuoleman jälkeen, mut toi auttamatta jättäminen sopii paremmin canoniin koska Sirre kuitenkin väitti Harrylle että hänen veljensä oli vaan hölmö jänishousu. Toki se väittää niin, muuten se joutuisi selittelemään miksei auttanut veljeään. Voi Sirius kun oot kauhee. :c)

Ylidramaattinen sanajärjestys on mulle aina vähän iips kun prefeeraan arkista ja vaaleanharmaata, mut tiekkö, tässä tykkäsin kyl tosi paljon siitä! Muutenkin tässä oli hirveesti kivoja ilmauksia kuten että suvun nimi ei tunne sanaa anteeksianto tai armo, sisältäpäin mureneminen, syvänteeseen putoaminen... mielenkiintoisia juttuja jotka kuulostaa kivoilta! Tykkään miten tää just oli tällainen ylidramaattinen ja vähän kovaakin kieltä käyttävä setti sen perus herkistelyn sijaan mitä näissä teksteissä yleensä näkee - tai näki ainakin vielä vuonna 2012! Ei sillä että herkistelyssä ois vikaa itessään, mut joskus just muutamii vuosii sitten varsinkin se oli niiiin iso trendi et mitään muuta ei tahtonut löytyäkään lyhyiden tekstien puolelta niin että niin. Kivaa vaihtelua! Sulla on muutenkin kyllä tosi omanlaises ja kiva tyyli, että sua aina mieluusti lukee.

Vielä lempikohta:

kukaan ei ole hengissä niin paljon, että jaksaisi välittää

Kukaan ei ole hengissä niin paljon! Siis ihana ilmaus! Oikeesti, yks hienoimpii mitä oon vähään aikaan nähnyt! Hitsi jos et ois ottanut tätä jo, rupeisin käyttään. :-D

Mutta hei, en tiiä tuliko se kunnolla ilmi mut: tykkäsin tästä! Oikeesti! Tosi paljon! Oot mainio kirjoittaja ja tää teksti oli tosi cool, sori että tää kommentti nyt tuli paatuneelta siriuksenvihaajalta mutta mä silti pidin tästä! Insestiä en kyllä nähnyt, mut ehkä mun slash-lasit on huuruiset, ja toisaalta diggaan jopa enemmän ite ihan basic veljesrakkaudesta niin että hyvä että tää oli monitulkintainen. Kiitos tästä hirrrrveesti Herkku, toivottavasti julkaiset pian lisää tekstilöitä, uusia tai vanhoja. Oot ihnu! <3