Ficin nimi: Sudenmieli (aika on pysähtynyt)
Kirjoittaja: Neaemilia
Hahmo(t): Remus Lupin + muut kelmit
Ikäraja: K-11
A/N: Pahoittelen pilkkupolitiikkaa taas kerran
*****
Remus odottaa. Odottaa. Silmät kiiluvat kuunvalossa (se ei ole täysikuu vaikka siltä näyttääkin) ja Remus odottaa vielä vähän aikaa.
Odottaa ymmärrätkö sinä odota odota älä liiku älä hengitä, muuten saatat huomata että et enää hallitse itseäsi.
Remus katsoo Siriusta, joka tarjoaa tupakkaa ja he molemmat puhaltavat kosteaan ulkoilmaan savua avatusta ikkunasta.
"Ethän sinä edes polta", James sanoo, mutta jättää asian siihen.
Remus odottaa. Odottaa niin helvetin pitkään ja aivan paikoillansa. Viisari menee eteenpäin ja silti
aika
on
pysähtynyt.
Remus takoo nyrkeillä seinää, rikkoo tapetteja, repii kirjoja, potkii tielleen osuvia esineitä ja romahtaa.
James ei tiedä mitä tehdä, Peter ei tiedä mitä on tapahtunut ja Sirius ei tiedä onko riehuva henkilö varmasti heidän tuntema Remus,
sillä Remus on rauhallinen eikä ikinä rikkoisi mitään, mutta kukaan ei tiedä, että hän on rikkonut itsensä.
Sirius istuu Jamesin kanssa Remuksen viereen, eikä Remus saa vapinaa loppumaan, ei saa pidettyä kyyneleitä sisällänsä, ei saa happea.
James tietää ja hän sanoo sen Siriukselle kyyneleet silmissä:
"Hope on kuollut."
Liian nuorena. Remuksen takia, niin hän itse uskoo ja menee hetki hetkeltä enemmän rikki. Ei kuitenkaan niin paljon, kuin Hope meni löydettyään poikansa raadeltuna, saastuneena ja kirottuna.
"Se on vain sudenmieli, ei sitä pidäkään ymmärtää", sanoo Remus eräänä talvi-iltana, kun hän on vain Siriuksen kanssa ulkona, sillä Sirius yrittää ymmärtää.
"Ehkä sinun pitäisi yrittää", Sirius toteaa puhaltaen ilmaan savurenkaita.
Remus ei kysy, miten sudenmieltä voisi ymmärtää, vaan hymyilee, sillä äiti sanoi, että jos hymyilee niin maailma vastaa hymyllä.
Hän joutuu myöntämään, että äitikin erehtyi joskus.
Remuksen jalat kramppaavat ja hän on jumissa sängyn vieressä jalat koukussa, eikä edes yritä enää päästä ylös. James saapuu makuusaliin, yskäisee savun takia ja mulkoilee Remusta, kun poika tumppaa tupakan makuusalin puulattiaan.
"Se on sudenmieli", Remus sanoo ja naurahtaa kuivasti.
Nyt tuli paha mieli. James päättää, että ei ikinä pitänytkään makuusalin lattiasta.
Remus odottaa, sitä että hänen äitinsä palaisi ja sanoisi niin kuin aina ennen: "Tiedän että kestät, sillä sinä olet vahva."
Mutta äiti ei palaa, eikä Remus ole vahva. Joku Siriuksen tyttöystävä vertaa häntä pikkulintuun, joka on Remuksen mielestä ironista, sillä hän ei pääse lentoon, vaikka on yrittänyt monta kertaa. Sudet eivät ole lintuja, Sirius toteaa. Eikä se ole sanaleikki vaan täyttä faktaa, jota Remuksen on vaikea niellä. Kolme päivää seuraavaan täyskuuhun ja susi ei muista tuskaa, ikävää eikä edes äitiä.
Kun Remus odottaa seuraavan kerran, ei Sirius jaksa katsoa vierestä, vaan hän tulee ja repii kellon viisarit irti.
Mutta sillä ei ole vaikutusta, sillä aika on pysähtynyt ja on turha odottaa jotakin, joka lipuu koko ajan pois käsistä.
