Olisi pitänyt uskaltaa
Ikäraja: S
Genre: angst, yksipuolinen femmeromance
Paritus: Sara/Julia
A/N: Kun kerran lupasin kesäistä haikailua tai jotain sen tapaista niin tässä sitä nyt olis. Tosiaan jotain sen tapaista, angstista sydämen särkymistä tää on ainakin. Sarasta ja Juliasta on toinenkin yksipuolinen teksti, nimeltään Valokuva. Eli tää on toinen teksti näistä kahdesta, vaikka Julia tässäkin on vähän sivussa.
Olisi pitänyt uskaltaa
Saran sisin huutaa, sydän itkee. Saran pitkäaikainen ihastus ja paras ystävä Julia seurustelee. Ja ei riitä, että Saran sydän on revitty rikki sillä tiedolla, vaan sen täytyy olla vielä mies!
Hän on ehtinyt jo kuvitella Julian huulet omilleen, hän on ehtinyt kuvitella jo tilanteen, jossa kertoo tunteistaan. Sara on ehtinyt miettiä heidän tulevaisuuttaan jo paljonkin, mutta nyt ne kaikki pilvilinnat puhkaistaan kerralla rikki ja niiden vesi valuu vuolaana kaatosateena maahan.
On kesä 2014. Sara on juuri päässyt lukion ensimmäiseltä luokalta. Sara uskalsi myöntää itselleen Juliaa kohtaan omistamansa rakkauden tunteet noin vuosi sitten aloittaessaan lukion ensimmäisen luokan, kun he olivat tunteneet Julian kanssa kaksi vuotta. Sara ei millään ollut uskaltanut kertoa tunteistaan Julialle peläten tämän vain nauravan tai hylkäävänsä hänet. Ja nyt se kaikki epävarmuus kostettiin sillä, että Julia oli löytänyt toisen eikä voinut olla hänen kanssaan. Sara ei voisi koskaan saada Juliaa itselleen, sillä sen lisäksi että tämä seurustelee, on kumppani vastakkaista sukupuolta. Se jos mikä hajotti lopullisesti Saran toiveet Julian ja hänen yhteisestä tulevaisuudesta. Mitä todennäköisemmin Julia ei voisi kuvitellakaan seurustelevansa naisen kanssa, mikä polttaa Saran sieluun uuden palohaavan edellisten rinnalle. Olisi pitänyt sanoa tunteista jo paljon aikaisemmin. Olisi pitänyt uskaltaa. Ehkä se kaikki olisi ollut vielä korjattavissa ja hän olisikin nyt Julian kanssa onnellisesti yhdessä. Jos ajassa vain voisi mennä taaksepäin, Sara mielellään tekisi sen.
Sara oli saanut tietää Julian poikaystävästä heidän kävellessä yhdessä puistossa. Oli kaunis kesäpäivä ja Julia oli juuri täyttänyt 23. Hän iloitsi Saralle neljännen yliopistovuotensa päättymistä, sosiaalitieteiden opiskelun mahtavuutta ja kuinka kivaa siellä oli ollut. Ja kuinka paljon ystäviä Julia oli siellä saanut. Ystävä-sanan kohdalla Julian kasvoille levisi autuaan onnellinen ilme ja katse muuttui kaukaisen haaveilevaksi. Raukeaksi. Kun Sara huomautti asiasta, pudotti Julia pommin:
”Noo, mä taisin löytää sieltä itselleni mun unelmien miehen. Mä ja Lasse tutustuttiin tänä vuonna ja me just sovittiin, et me seurustellaan.”
Saran sydän oli sillä hetkellä räjähtänyt ja viha ja suru hänen sisällään kuohuivat kerralla yli. Hänen teki mieli lyödä Juliaa, huutaa tälle kuinka perseestä oli että hänen unelmiensa nainen vietiin häneltä, mutta hän sai juuri ja juuri ihmeen kaupalla hillittyä itsensä ja luotua kasvoilleen onnellisen ilmeen naamion oikeiden tunteidensa peitoksi. Sara onnitteli Juliaa ja väitti olevansa iloinen Julian ja Lassen puolesta. Saran oli tehnyt kipeää katsella Julian säteilevää ja haltioitunutta olemusta, kun se suunnaton onni ei ollutkaan hänen aiheuttamaa.
Julia ja Lasse ovat pyytäneet Saran mukaansa puistoon kävelylle. Saraa vituttaa, että joku toinen on tullut häiritsemään hänen ja Julian kahdenkeskistä tapaa kävellä puistossa, ruokkia sorsia ja ottaa aurinkoa. Nyt siihen on tullut joku kolmas, häiritsevä osapuoli, joka kaiken lisäksi hajottaa Saraa sisältä koko ajan vain enemmän. Nyt Lasse sivelee aurinkorasvaa Julian iholle, kuin vahingossa hipaisee tämän rintoja sivellessä rasvaa Julian rintakehälle. Kuin vahingossa muka näykkäisee Juliaa kevyesti korvanlehdestä, kun muka oli vain kuiskaamassa ”yhden jutun”. Saran tekee mieli itkeä, ja hänellä on tällä kertaa vaikeuksia hillitä itseään.
Kun Julia ja Lasse suutelevat rakastavasti, Sara purskahtaa itkuun ja sydän saa viimeisen, kuolettavan tikarinsa. Sara ei näe tilanteesta muuta ulospääsyä kuin vain lähtemällä pois paikalta surumielisenä, rikottuna ja hyljättynä.
Myöhemmin Julia kysyy minne Sara lähti, ihmettelee. Saran lohduttomuus kasvaa, hän ei ollut edes huomannut Saran itkua.
Kun Sara on väittänyt saaneensa vain ehkä liikaa aurinkoa ja lähteneensä pois huonon olon takia, ja kun Julia ja Sara saavat sovittua menevänsä kahdestaan tänä iltana uimaan, luulisi kaiken olevan hyvin. Mutta peli oli silti Saran osalta menetetty. Hän joutuisi elämään ilman omaa Juliaansa. Julia on tarkoitettu jollekulle toiselle.
