Otsikko: Pentecost
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Hahmot: Orain, Pentecost, Semera ja Leontis
Oikolukija: Saappaaton
Tyylilaji: draama, hurt/comfort, lievä fantasia ehkä?
Yhteenveto: Nuorella Orain-nimisellä pojalla on ollut mielikuvitusystävä läpi elämänsä. Kun hän loukkaantuu pahasti, hän huomaa, ettei hänen ystävänsä olekaan pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Orainin ystävä vetää pojan rinnakkaistodellisuuteen pelastaakseen hänet.
K/H: Tämän syntyprosessi onkin varsin eriskummallinen, koska mä aluksi ajattelin kirjoittavani Cormacista jotain, koska why not. Sitten, ei kuitenkaan tullut inspiraatiota siihen, joten vinguin Saapasta apuun. Hän sitten heitti tällaisen idean
”A young boy has had an imaginary friend his whole life. When he’s seriously injured, he finds out his friend isn’t imaginary at all, and she pulls him into a parallel universe to save him. In that universe, she was born to his parents instead of him.”, mikä sai ajatuksen liikkeelle. Tästä tuli kyllä kamalan surullinen, mutta toiveissa ei ollut mitään genrestä, joten, öööö, onnea Bluji?! <3 :’D
Pentecost
Orain Kammerling oli ollut aivan tavallinen poika koko elämänsä ajan. Ainoana erikoisuutena hänessä oli se, että Orainilla oli ystävä, jota kukaan muu kuin hän ei nähnyt. Hän kutsui ystäväänsä Penteksi, mikä oli lyhennetty Pentecostista. Pente oli Orainin kanssa viiden vanha, mutta Pente oli tyttö, jonka selässä oli pienet ja sievät, vaaleanvihreät siivet.
Pente ja Orain leikkivät yhdessä vaikka ja mitä, mutta Pentellä oli kummallinen tapa kadota aina, kun Orainin piti mennä nukkumaan. Poika epäili, että pieni tyttö pelkäsi hänen vanhempiaan, sillä Pente kyllä tuli hänen uniinsa aina mukaan. Aamulla tämä kuitenkin taas hävisi aina hetkeksi, mutta palasi aina kiltisti takaisin, kun Orainin vanhemmat olivat kadonneet.
Orain asui maaseudulla, mutta kulki kerhossa kaupungissa, minkä takia hänellä ei juurikaan ollut ystäviä muiden kerholaisten joukossa. Sen takia Orain leikkikin päivänsä Penten kanssa, sillä Pentekin oli kotoisin maalta, vaikka hänen maaseutunsa olikin ihan erilaista kuin Orainin. Kerhossa ollessaan poika tunsi aina muiden kerholaisten katseet selässään, kun hän kaatoi mielikuvitusteetä kuppiin, jonka takana olevassa tuolissa muut eivät nähneet ketään. Mutta he eivät tienneetkään, että Pente istui siinä, sillä Pentecost oli todella ujo pieni tyttö, ja hän näyttäytyi vain Orainille. Kerhotädit ja -sedätkin vain katsoivat poikaa säälivästi, kun hän leikki Penten kanssa piilosta, eikä kukaan muu nähnyt leikin toista osapuolta.
Usein kerhon hoitajat yrittivät kertoa Orainin vanhemmille, että heidän poikansa oli sairas, koska hän leikki ilman kanssa, eikä muiden kerholasten kanssa. Mutta Semera ja Leontis Kammerling ymmärsivät poikaansa paremmin, ja tiesivät tämän leikkivän Pentecostin kanssa, vaikka he eivät itse nähneetkään tyttöä. Orain oli kertonut vanhemmilleen kaiken Pentestä, jopa sen, että tyttö oli liian ujo näyttäytyäkseen aikuisille.
Eräänä talvisena päivänä, kun Orain oli muiden kerholaisten kanssa kävelemässä pitkin kaupungin katuja kerhotätien ja -setien valvonnassa, tapahtui jotain mikä mullisti Orainin koko elämän. Kerholaiset olivat menossa vierailulle tulevaan kouluunsa. He kävelivät siististi parijonossa, kunnes yksi pojista näki heidän perässään tulevan auton liukastelevan jäisellä tiellä. Nopeasti kerhon vetäjät alkoivat johdattaa pieniä kerholaisiaan turvaan kauemmas autotiestä, mutta Orainille iski hätä, sillä Pente oli ollut jälkijunassa, eivätkä kerhotädit ja -sedät nähneet auttaa häntä. Pikkupoika juoksikin nopeasti taaemmas, tarttui pientä ystäväänsä kädestä ja alkoi vetää tätä oikeaan suuntaan. Orain ehti tuntea hetken aikaa helpotusta nähdessään Penten lennähtävän turvaan ennen kuin hänen maailmansa pimeni.
Semera ja Leontis istuivat pienen sairaalasängyn vierellä ja katselivat, kuinka erilaiset koneet pitivät Orainin elämänreunassa kiinni. Henkilöauto oli törmännyt heidän pikkuiseen poikaansa jo pari päivää sitten, mutta poika ei ollut vieläkään avannut silmiään. Lääkärien mukaan hän ei välttämättä avaisikaan enää silmiään, mutta Semera ja Leontis eivät halunneet luovuttaa vielä.
Kolmantena iltana onnettomuuden jälkeen Orain näki Penten pitkästä aikaa. Tyttö liihotteli hänen luokseen unimaailmassa ja ojensi pienen kätensä pojalle.
”Sinun on tultava mukaani, ellet halua jäädä jumiin tähän sänkyyn”, Pentecost sanoi painokkaasti.
Orain katseli ympärilleen sängyssä ja näki vanhempansa istuvan rinnallaan, sekä itsensä kytkettynä koneeseen, mutta vaikka hän kuinka huusi, riehui ja heilutti, eivät hänen vanhempansa nostaneet katseitaan käsistään. Joku mieslääkäri seisoi Orainin äidin vierellä ja puhui vakavannäköisenä. Semera ei katsonut mieheen, joten Orainin isä hoiti lääkärille vastaamisen.
”Kohta sinulla ei ole enää mahdollisuutta lähteä”, Pente sanoi, kun Leontis nyökkäsi vakavana ja kirjoitti nimensä jonkin paperin alle. Sen jälkeen huoneessa ollut hoitaja tuli lähemmäs Orainin sänkyä ja nojautui koneiden luokse. Orain katsoi Penteä kauhuissaan, mutta tyttö vain ojensi kättään vieläkin lähemmäksi. Tällä kertaa poika tarttui siihen, joten Pentecost kiskaisi ja Orain tunsi nousevansa sängystään.
Kuitenkin, kun Orain katsoi taakseen, hän huomasi itsensä makaavan edelleen sängyllään. Heidän siinä katsellessaan hoitaja irroitti Orainin taakse jääneen kehon koneista ja lähti sitten lääkärin kanssa huoneesta jättäen pojan vanhemmat sanomaan hyvästejään. Pente katsoi vierestä, kuinka Orainkin hyvästeli vanhempansa ja lähti sitten lennättämään poikaa kauas, kauas pois.
Kun Orain seuraavan kerran tiedosti ympärillään olevan maailman, hän istui Pentecostin kanssa hiekkalaatikon reunalla. Heidän luokseen kerääntyi muitakin pieniä lapsukaisia, joilla oli selässään pienet, nätit siivet, jotka loistivat kaikissa sateenkaaren väreissä. Yksi poika, jolla oli tummansiniset siivet osoitti Orainia ja sitten tämän selkää, joten hän käänsi päätään ja huomasi pienten haaleankeltaisten siipien alkaneen kasvaa hänen lapojensa välistä.
”Tämä on sinun kotisi nyt”, poika sanoi Orainille, joka nyökkäsi haikeana.
”Tule, haluan näyttää sinulle jotain”, Pentecost sanoi, ja auttoi Orainin sitten pystyyn.
Pente ohjasi Orainin sisälle taloon, jonka Orain olisi ehkä tunnistanut, jos ei olisi ollut niin syvällä ikävässään. Talossa kaikuvat äänet saivat kuitenkin Orainin heräämään horroksestaan, sillä vastahan hän oli kuunnellut heitä sairaalassa. Ja niin Orain katsoi jälleen kerran rakkaiden vanhempiensa kasvoihin näiden häärätessä niin tutussa keittiössä. Semera katsoi lasten suuntaan kuultuaan ääniä siltä suunnalta.
”Pentecost, kuka tämä pieni ystäväisesi on?” hän kysyi ystävällisesti.
”Äiti, isä, tämä on Orain, joka saapui vasta luoksemme”, Pente vastasi.
”Tervetuloa, Orain, sinä tarvitset varmaan sitten huoneen käyttöösi, ellet halua nukkua Pentecostin vieressä”, Leontis sanoi kyykistyessään maahan viiden vanhan pojan tasolle. Orain katsoi miestä hetken aikaa ennen kuin juoksi suoraan tämän luokse halattavaksi. Pienten nyyhkäysten ravistaessa pojan kehoa, Leontis kietoi kätensä tiukemmin tämän ympärille.
”Olet kotona nyt”, hän sanoi pienen kyyneleen laskeutuessa Orainin hiusten sekaan.
