Kolme kertaa sanaton Malfoy | S | Harry/Draco | raapalesarja 3/3

[Angelina]

Title: Kolme kertaa sanaton Malfoy
Author: Angelina
Rating: S
Genre: pre-slash, fluff, hyvin lievä angst
Paring: Harry Potter/Draco Malfoy

A/N: Saappaaton: "Voitko Ang kirjoittaa söpön Drarrin siitä lähtökohdasta, että pieni ekaluokkalainen Draco on menossa uhoamaan Potterille, kun se osti koko kärryn tyhjäksi ja sit Harry vaan tarjoo sille sitä suklaasammakkoa, mitä Draco alunperin halusikin? Samaan haasteentynkään voisin vielä ehdottaa, et se ois osa kokonaisuutta "Kolme tapaa saada Malfoy pois itsestään." What Saaps wants, Saaps almost gets, koska tuo jälkimmäinen osuus ei nyt ihan toteutunut Idea lähti alunperin tästä ja sitä on ensimmäisessä osassa törkeästi hyödynnetty. Tästä tuli aikalailla tällainen pre-slash, mutta on siellä paritusviboja havaittavissa kuitenkin :3

Haasteet: Vuosi raapalehtien, Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus, 3 kertaa kun...

KOLME KERTAA SANATON MALFOY

YKSI


“Hei, eväskärry! Vihdoin”, yksitoistavuotias Draco Malfoy hihkaisee, nähdessään pyylevän noidan tönäämässä vaunua junan käytävällä. Hänen harmikseen noita ei kuitenkaan pysähdy, vaan jatkaa matkaa heidän vaunuosastonsa ohi.

“Töykeää”, Draco mutisee ja nousee ylös, “isäni saa vielä kuulla tästä. Mutta nyt minä haluan suklaasammakoita.”

“Tuo minullekin yksi”, Pansy pyytää ja Draco pyörittää silmiään. Pihistelijä-Pansy, aina pyytämässä muita tuhlaamaan.

Kauhukseen Draco saa kuulla myyjänoidalta, että koko kärry on tyhjä, eikä ainuttakaan suklaasammakkoa tai sen paremmin torakkaterttuakaan ole enää jäljellä.

“En yleensä tee näin”, myyjänoita pahoittelee, “mutta Harry Potter halusi ostaa koko kärryn tyhjäksi! En kertakaikkiaan voinut kieltäytyä, niin kohtelias ja suloinen poika.”

Harry Potter.
Harry Potter.
Potter.

Kiukusta kihisten Draco lähtee harppomaan vastakkaiseen suuntaan selvittääkseen, missä rahoillaan rehentelevä Potter oikein istuu. Muutama vanhempikin oppilas väistyy nopeasti hänen tieltään, nähdessään Dracon murhanhimoisen katseen.

Potter istuu aivan junan viimeisessä vaunussa, seuranaan punapäinen poika, jonka kasvot ovat täynnä pisamia.

Weasley, Draco irvistää.

Hän vetää syvään henkeä, ennen kuin vetää vaunuosaston oven auki.

“Jaaha, kuuluisa Potter”, hän aloittaa venyttelevällä äänensävyllä.

Potter kääntyy katsomaan häntä yllättyneenä, avattu suklaasammakko käsissään.

“Älä päästä sitä karkuun, typerys!”

Potter ei kuitenkaan ehdi tehdä mitään, ennen kuin suklaasammakko on jo hypännyt junan avoimesta ikkunasta tuhoonsa.

“Hienoa! Ensin sinä ostat koko kärryn tyhjäksi ja sitten päästät ne vielä karkuun", Draco kivahtaa, "ja minä saan koko loppumatkan kuunnella Pansyn kitinää siitä, miten hän ei saanut -”

Kesken Dracon paasauksen Potter nappaa kaksi suklaasammakkoa penkiltä ja ojentaa ne Dracoa kohti.

“Anteeksi”, tummatukkainen poika sanoo, “ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Ota tästä ja vie ystävällesikin.”

Draco ottaa hämmentyneenä suklaasammakot vastaan, eikä saa vastattua, ennen kuin Weasley nousee ylös ja lyö vaunuosaston oven kiinni hänen kasvojensa edestä.

Draco palaa vaunuosastoonsa ja heittää toisen sammakoista Pansylle sanomatta sanaakaan. Oman sammakkonsa hän avaa, mutta on niin häkeltynyt ja ajatuksissaan, että tämäkin sammakko pääsee ottamaan ainoan hyppynsä ikkunasta vapauteen.

Hemmetin Potter.


KAKSI


Draco Malfoy on tuijottanut Harry Potterin kasvoja viimeisen kuuden vuoden ajan lähes päivittäin. Yleensä toki siristettyjen silmien ja irvistyksen takaa, mutta yhtäkaikki toisen kasvot ovat piirtyneet pysyvästi hänen verkkokalvoilleen.

Tästä syystä Dracon ei tarvitse kuin vilkaista kirouksella runneltuja piirteitä ja hän tietää heti, että Potter on vangittuna heidän kartanossaan. Hän tietää myös, ettei hänellä ole aikomustakaan sanoa sitä ääneen.

“Draco, meidän on oltava varmoja -”
“En minä tiedä.”

Sodan edetessä Draco katuu hetki hetkeltä enemmän sitä, ettei hän uskaltanut olla rohkea. Hän seuraa vierestä vanhempiensa pyristelyä ja Pimeyden lordin hulluutta, eikä voi uskoa, miten on saattanut joskus ajatella tämän olevan oikea tie.

Tylypahkan taistelu on verinen ja armoton. Crabbe lähettää tappokirouksen kohti Potteria ja Dracon sydän pysähtyy.

“Älä tapa häntä!” hän huomaa huutavansa ja hetkeä myöhemmin hän istuu Potterin takana, heidän lentäessään henkensä uhalla pirunpaloa pakoon.

Tarvehuoneen ovi sulkeutuu ja Draco haukkoo henkeään. Hän katsoo hetken Potterin noensotkemia kasvoja ja kuiskaa, “pysy hengissä.”

Potter virnistää.

“Se on tarkoitus.”

Kun kaikki on viimein ohi ja Voldemort on vihdoin kukistettu, Draco pystyy vihdoin hengittämään kunnolla. Hän istuu äitinsä ja isänsä välissä suuren salin kauimmaisessa nurkassa ja hänestä tuntuu, ettei heidän pitäisi olla siellä. Kukaan ei kuitenkaan kiinnitä heihin mitään huomiota, eikä Draco tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Yhtäkkiä Potter seisoo heidän edessään. Hän katsoo Luciusta halveksuen ja Draco tuntee isänsä liikahtavan hermostuneesti. Narcissaa tämä katsoo pitkään, kunnes lopulta nyökkää.

“Kiitos.”

Narcissa nyökkää jäykästi takaisin ja lopulta Potter kääntää katseensa Dracoon. Hän hymyilee pienesti ja Draco huomaa pidättävänsä hengitystään.

“Kiitos... Draco.”

Potter ojentaa Dracolle taikasauvan, jonka hän tunnistaa oitis omakseen. Draco puristaa sormensa tutun puupinnan ympärille ja vetää henkeä. Potterin hymy ylettyy silmiin ja Draco huomaa vastaavansa siihen. He katsovat toisiaan hetken, kunnes Potter nyökkää ja kääntyy lähteäkseen.

Jälleen kerran Harry Potter jättää Dracon täysin sanattomaksi, mutta tällä kertaa hän ei ärsyynny.


KOLME


Sodan jälkeen Draco keskittyy maineensa puhdistamiseen, joka on yllättävän helppoa - kiitos Potterin, joka puolustaa häntä ja Narcissaa oikeudenkäynnissä. Puolen vuoden kotiaresti hänelle ja vuoden mittainen Narcissalle on pieni hinta ja vähemmän, kuin mitä Draco odotti. Lucius ei vältä Azkabania, mutta sitä ei kukaan heistä olettanutkaan.

Arestin jälkeen Draco suorittaa opintonsa loppuun ja pääsee kuin pääseekin Ministeröön taikaurheiluosastolle. Hän ei sodan jälkeen enää vakavissaan kiinnostunut huispaamisesta pelaamisen muodossa, mutta näin hänellä on mahdollisuus olla läheisessä yhteydessä itselleen rakkaaseen lajiin.

Ministeriössä työskentelyn toinen puoli on se, että hän törmää Potteriin lähes päivittäin. Aluksi he tervehtivät toisiaan asiallisesti, kunnes muutaman kerran Potter jää juttelemaan hänen kanssaan ja kyselee kuulumisia.

Potter itse toimii tietenkin kunnia-aurorina ja on taikaministeri Kahlesalvan silmäterä. Draco pyörittelee silmiään, mutta todellinen iva hänen eleistään puuttuu. Nyt se tuntuu lähinnä kiusoittelulta ja Potter naurahtaa.

“Mukava huomata, että jotkut asiat pysyvät ennallaan.”

Draco ei tiedä, miksi toisen sanat saavat hänet punastumaan.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Draco huomaa lähes odottavansa Potterin tapaamista käytävillä. Hänellä ei ole liikaa tuttavia saati ystäviä ja keskusteleminen jonkun muun kuin Pansyn kanssa on enemmän kuin tervetullutta. Kaiken lisäksi Potter on yllättävän miellyttävää juttuseuraa.

Draco ei kuitenkaan näe Potteria moneen päivään (hän ei ole huolissaan) ja huokaisee helpotuksesta kuullessaan, että auroriosasto on ollut yliaurorin järjestämällä koulutusmatkalla. Draco läimäyttää itseään ajatuksissaan ja linnoittautuu työhuoneeseensa - hänellä on täysi työ järjestää seuraavia Huispauksen maailmanmestaruuskisoja.

Hän uppoutuu työhönsä niin, että kuluu tunteja ennen kuin hän huomaa pöydällään olevan pahvipakkauksen. Kulmiaan kohottaen hän tarttuu suklaasammakkorasiaan - yleensä häneltä ei jää ylimääräisiä makeisia lojumaan, sillä hänen sokerihammastaan kolottaa aina.

Draco avaa rasian hyräillen, mutta vaikenee huomatessaan että suklaasammakon lisäksi hänen pöydälleen tipahtaa paperilappu.

Lähtisitkö kanssani illalliselle?

Harry

PS. Toivottavasti vielä pidät näistä

Draco huomaa naurahtavansa ääneen. Hän tietää mitä haluaa vastata - hänen täytyy vain saada sanottua se. Vastausta kirjoittaessaan hän ei huomaa, että tämäkin sammakko pääsee karkuun.

[Fiorella]

Siis eikä, miten ihana idea ficille! Enpä ollut ikinä ajatellutkaan tuota, jäikö joku onneton ilman herkkuja siksi, että Harry rohmusi kärrystä lähes kaiken!

Ja vielä mokoma sai Draco-poloisen niin tolaltaan, että sammakkokin karkasi!

Oli mukavaa, miten Dracon oikeudentunto heräili ja hän alkoi valita puoltaan uudelleen. Minustakin oli jo ihan kirjassa selvää, että totta kai Draco tunnistaa Harryn muttei syystä tai toisesta sitä siinä tahdo tunnustaa.

Toinen osa jäi kyllä melkein sivuosaan sillä kolmas vie taas lukijan huomion aloitukseen ja tarinan loppu oli ihanasti hellyttävä. Jotenkin tosi herttaista, miten Draco tuntee olonsa kotoisaksi kunhan Harry vain on jossain siellä lähistöllä. Ja kuinka ollakaan, huomaa myös hänet.

[Larjus]

Awww, olipa nää söpöjä! Toi alkuperäinen idea on aivan ihana. Oon itsekin pohtinut joskus, että sääliksi käy niitä oppilaita, jotka olisivat Harryn jälkeen halunneet ostaa kärryistä jotain evästä matkalle. Eipä se taida muita lapsia liikuttaa, oli ostaja miten kuuluisa tahansa. Voin niin kuvitella, että tuosta alkoi Luciuksen "kuuntele poikasi Potter-avautumisia 24/7" -maraton

Tää eteni hauskasti, kun ajassa harppaamisesta huolimatta se Harry aina jotenkin saa Dracon sanattomaksi Tykkäsin myös tosi paljon tuosta, miten eka ja kolmas osa tavallaan nivoutuivat yhteen karkailevien suklaasammakoiden myötä :3 Kuten ficissäkin todetaan, jotkin asiat pysyvät ennallaan, tai jotain Ajan vaikutuksen huomasi kuitenkin hyvin, samoin ympäröivän tilanteen, koska tunnelma oli kaikissa ihan omanlaisensa. Toinen osa etenkin oli kovin erilainen kuin muut, ja se siksi jäikin jossain suhteessa vähän enempi irralleen toisista, mutta olit kuitenkin saanut senkin hyvin mukaan kokonaisuuteen. Etenkin kolmannen rapsun alku sitoi sen hyvin kiinni itseensä, vähän niin kuin sen loppu puolestaan sitoi itsensä "ekaan sanattomaan Malfoyhin" :3  Näistä muodostuikin sitä kautta varsin soma kokonaisuus.

Tykkäsin siitä, että olit käyttänyt hyödyksesi canonin kohtauksia näitä kirjoittaessa. Musta on aina hauska lukea uusia versioita, näkökulmia ja syvennyksiä sarjojen oikeisiin kohtauksiin ja tapahtumiin. Sen myötä näihin jotenkin tuntui sujahtavan hetkessä mukaan, kun hahmojen ja miljöön lisäksi myös itse tilanne on ainakin jossain määrin tuttu.

Näistä oli kiva huomata myös, miten Harryn ja Dracon suhde kehittyy :3 Onneksi lopulta edes toinen sai aloitteen tehtyä, koska kuka tietää, miten pitkään tätä olisi jatkunut, jos kumpikin olisi odottanut aloitetta toiselta!

[Crys]

En ole kova Darry fani, mutta avasimpa tämän kuitenkin ja sitten hihitin tuolle alulle niin että oli jäätävä lukemaan koko teksti Tuo alku! Ihana! Olen itsekin miettinyt että mitäköhän mahtoi muut oppilaat tuumia kun yksi poika on ostanut koko kärryn tyhjäksi Heheh, mutta sanattomaksi Draco jäi kun Harry on niin kohtelias Muutkin sanattomaksi jättämiset oli kyllä hauskoja, tuo taikasauvan takaisin antaminen on kyllä niin Harryä että näin olisi voinut canonissakin tapahtua

-Crys

[Saappaaton]

Here I am!

Ehehe, oon niin happy, että lähdit tähän ja sit vielä sain tän luettavaksi tällaiseen viikkoon, kun kaikki tällainen hassuttelu tekee vain gutaa. Ihan ensin haluan kertoa sulle, että tönätä ei imho ole suomea ja se osui ikävästi silmiin heti alkutaipaleella, aijai. Ei sattunut kuitenkaan kovinkaan pitkään, koska tää sun eka pätkä oli ihan pelkkää hunajaa ja hattaraa, valkoista sokeria suoraan pussista!

Pihistelijä-Pansy, aina pyytämässä muita tuhlaamaan.

Hihittelin tälle, koska muistin sun kommentin mun drarriin ja rakkautesi Pansyyn. Toitpas sen ekan pätkän tyyliin sopivalla lapsellisuudella esiin, pisteet siitä.

Muutama vanhempikin oppilas väistyy nopeasti hänen tieltään, nähdessään Dracon murhanhimoisen katseen.

Anteeksi, mutta siis hihittelin tällekin mielikuvalle, koska voiko 11-vuotias murhanhimoinen Malfoy olla muuta kuin söpö? No ei voi.

Tykkäsin, että hyväksikäytit niin paljon sitä kuvaa, josta kaikki lähti, ja tykkäsin myös kovasti siitä, että Harryn suklaasammakko ei ollut ainoa, joka pääsi hyppäämään omaan tuhoonsa. Buaha. >

Tää aikaloikka ekan kirjan alkutaipaleelta vikan kirjan loppuselvittelyihin pääsi vähän yllättämään, mutta on oikein toimiva ratkaisu. Musta on myös todella hauskaa, että useampi kuin yksi mun vanhoista drarreistani menis tosi hyvin tähän sun verseen, koska kuten varmasti moni muukin, me on käsitelty esimerkiksi Dracon suhdetta isäänsä ja isäntäänsä kovin samoin tavoin. Nää sun tekstisi siis vastaa tosi hyvin mun omia headcanoneita, mikä on aina vähän jännä tunne. Siitäkin huolimatta, että me tunnetusti ollaan aina ja kaikesta samaa mieltä muutenkin.

Kolmannesta...

Draco pyörittelee silmiään, mutta todellinen iva hänen eleistään puuttuu.

... nostan tän vain esille, koska:

“Mukava huomata, että jotkut asiat pysyvät ennallaan.”

Okei, tää loppu jätti mut(kin) sanattomaksi - venaas ni tilaan tekarit, koska tää sun teksti sulatti mun hampaat!

Mut silleen vähän enemmän tosissaan vielä tähän loppuun haluan sanoa, että tykkään siitä et nivoit nää yhteen noilla suklaasammakoilla. Lisäksi tykkään hirveästi siitä ajatuksesta, että Draco on perso makealle.

Kiitos, kun kirjotit tän mun hölmöstä pyynnöstä, oot paras. <3

[Vendela]

Uih! Ihanaa, että olet kirjoittanut lisää Drarrya *silmät sydäminä* Voisin vaatia, että siirtyisit kokonaan niistä supersankareista takaisin tänne oikeasti tärkeiden asioiden pariin No ei vaan, ihanaa kun kirjoitat, se on pääasia ♥

Luin tämän jo eilen, mutta kommentointi jäi lähinnä ihqutus-tasolle, joten parempi yrittää nyt jos jotain järkevää irtoaisi Tosin tuolla on jo kommentoitu hyvin paljon samaa, mitä itsekin ajattelin, joten toistoa voi tulla!

Minäkin tykkään tosi paljon siitä, että tässä on yhdistelty canonia. Se toimii kivasti ja tuo myös uskottavuutta tarinaan. Lisäksi se mahdollistaa sen, ettei aivan kaikkea tarvitse avata lukijalle. Tykkään siitä! Myös tuo tiettyjen fandom-juttujen yhdistely tekstiin oli kivaa

Tuolla on sanottu jo moneen kertaan miten huippu tämä idea on, ja täytyy kyllä yhtyä näihin hehkutuksiin! Sillä miten ihana ajatus, että Harry osataa kärryn tyhjäksi ja Draco jää täysin ilman Siinäpä taas yksi hyvä syy vihata tuota Potterin poikaa ihan urakalla!

Tuon kakkososan tapahtumat olivat minusta aivan täydelliset. Siinä ei selitelty turhaan vaan luotettiin siihen, että lukija tietää mitä tapahtuu isossa mittakaavassa. Juuri tämä on yksi niistä jutuista miksi tykkään ficeistä, voi luottaa että hahmot ja tapahtumat ovat tuttuja ja jos eivät ole, niin ei ole kirjoittajan ongelma Tämmöisiä ficcejä saisi olla minusta enemmänkin.

Pre-slash oli aivan paras ratkaisu tähän! Sillä kyllä me kaikki Drarry-fanit osaamme lukea nämä asiat niiden oikeanlaisten shipperilasien läpi Lisäksi on mukavaa kun kaikkea ei väännetä rautalangasta ja loppuun jää ihanan kutkuttava fiilis että mitkä mahdollisuudet näillä kahdella onkaan edessään. Ja lisäksi sinne jää mahdollisuus jatko-osaan...

Kiitos kun kirjoitit ♥ Olet ihana!

Vendela

[Angelina]

Apuva, kun täällä on paljon kommentteja ♥__♥

Fio: Hah joo, tää idea oli niin loistava että pakkohan siihen oli tarttua Kyllähän Potter Harry on niin iso osa Dracon elämää ollut vuodesta toiseen, että olisihan se outoa yhtäkkiä olla ilman toista <3

Larjus: JOO, tuo varmasti löi startin sille "Potter sitä, Potter tätä" -marinalle Malfoyn kartanossa ja epäilemättä ajoi Luciuksen kerran jos toisenkin hulluuden partaalle Hyvä kuulla, että tuo eteneminen toimi kuitenkin! Toinen kieltämättä eroaa aika selkeästi kahdesta muusta, mutta halusin ottaa tuon sodan kuitenkin isona tapahtumana mukaan Canoniin nitoutuvat ficit ovat yleensä suosikkejani, joten hienoa että pidit toteutuksesta :3

Crysted: Drarry on rakkaus, vaikka nyt oonkin siirtynyt määrittelemättömäksi ajaksi pääasiassa tuonne Marvelin puolelle... ♥ Ja joo, Draco lampsi paikalle uhoamaan ja meuhkaamaan, mutta menikin jauhot suuhun kun Harry olikin kiltti :3

Saaps: HAH tottakai bongaat sieltä heti jotain nillitettävää :''D No ei vaan, mutta tiedäthän että nyt en voi periaatteestakaan korjata sitä? Kyllähän sää tiedät. Valkonen sokerihan on heroiiniin verrattavissa, että varo ettet jää koukkuun angstilapsi <3 Ja joo, aikahyppy on melkoinen, mutta kuten tuolla aiemmin sanoin niin halusin sodan jollain tavalla mukaan ja no, kolme kertaa antaa rajalliset toimintamahdollisuudet On kyllä ennenkuulumatonta, että meillä olisi samat ajatukset jostakin, meneekö taas rasti seinään? Hammaslääkäriin siitä ja kiitos itsellesi tästä huikeesta ideasta. Toivottavasti tein sille edes hiukan kunniaa ♥

Ven:

Voisin vaatia, että siirtyisit kokonaan niistä supersankareista takaisin tänne oikeasti tärkeiden asioiden pariin

Oh honey, no Voin tehdä säännöllisiä täsmävierailuja, mutta mun sydämeni on menetetty :'''D <3 Mun oli oikeasti hankala kirjoittaa tätäkin, oon niin vieraantunu näistä ja se on kyllä aika kamalaa... Onneks pidät mut joten kuten vielä mukana! Voisin kyllä kuvitella, että 11-vuotiaalle tyhjä herkkukärry on ehkä yksi maailman suurimmista pettymyksistä, joten siinä mielessä ymmärrän kyllä Dracoa hyvinkin Canoniin sidotut tekstit on parhautta ja onneksi pre-slash toimi, vaikkei tässä niin romanttisiin tunnelmiin päästykään :3


Kiitos hirveästi kaikille kommenteista, arvostan <3 En ehkä aivan täysin oo hukannut otettani Pottereista

[Avaruuspiraatti]

Kommenttikampanjasta hei moi! Tieni on vienyt jälleen drarryn pariin, olenhan vain yksinkertainen pieni Piraatti. Draco Malfoy ja sanattomaksi jääminen eivät kyllä yhtään sovi yhteen, mutta jokaiselle säännölle täytyy olla aina poikkeuksensa - ja minusta on kiva ajatella, että Potter on aina Se Poikkeus Dracolle. Hauskaa, että Draco, joka on minusta aika itsetietoinen ja tarkka kaikesta, mitä tekee, häkeltyy Harryn mukavista teoista niin, että unohtaa suklaasammakkonsakin. Tykkään tarinoissa kehistä ja tässäkin oli ihana, kun alun ja lopun suklaasammakot sitoivat tämän kivaksi söpöksi paketiksi. Enemies-to-friends-to-lovers-trooppi on aina kiva ja tykkäsin, miten tässä on vähän niinku jokaisessa osassa aina yksi "etappi" tuosta vihollisista rakastavaisiksi matkasta.

Draco Malfoy on tuijottanut Harry Potterin kasvoja viimeisen kuuden vuoden ajan lähes päivittäin.

MMMMMMMMmikään ei ole makoisampaa kuin hiljaiset ihastukset, jotka tekeytyvät niin hyvin joksikin muuksi, ettei henkilö itsekään oikein tiedä, mistä tunteesta on kyse. Dracokin varmaan ajatellut, että kiinnittää Potteriin niin paljon huomiota siksi, ettei pidä tästä ja haluaa olla tämän juonista perillä, mutta tottahan nyt siellä pinnan alla on ollut jotain aivan muuta. Sydämeni kehrää tällaiselle.

Draco ei kuitenkaan näe Potteria moneen päivään (hän ei ole huolissaan) ja huokaisee helpotuksesta kuullessaan, että auroriosasto on ollut yliaurorin järjestämällä koulutusmatkalla.

Yeah, right Draco, huijaat vain itseäsi.

Kiitos tästä, makoisa Drarry on aina sitä itteään - eli makoisaa!

[Angelina]

Pirre: Naaaws, kivaa että valkkasit tämän :3 On hyvä itekin aina tasaisin väliajoin tulla katsomaan, että mitä Potteriakin sitä on välillä tullut kirjotettua... Ihana ajatus toi, että Harry on aina se poikkeus Dracolle, melko accuratekin varmasti! Kiitos ihanasta kommentista <3

[sugared]

Voi että, olipas tämä kerrassaan suloinen kolminaisuus! Tykkäsin ihan sikana tuosta alun "twististä", että välittömän verivihollisuuden sijaan Harry käänsikin kurssin olemalla ystävällinen Dracolle! Kill them with kindness! Mä en yleensä niin hoodeestä perusta, mutta tää käänne luo heidän suhteensa kehittymiselle aivan toisenlaisen maaperän, ja olen siis myyty! Helppo kuvitella Dracon voitonriemuiset tunnelmat, kun pääsee naljailemaan itse Harry Potterille, ja sitten hänen totaalinen järkytyksensä, kun Harry ei vastaakaan samalla mitalla. Tykkään vähän antagonistisista hahmoista ja rakkaustarinoista, joissa Joku Näkee Heissä Hyvän, ja mun onkin helppo kuvitella, että Draco saattaisi ihastua Harryyn tämän jälkeen. <3

Tarvehuoneen ovi sulkeutuu ja Draco haukkoo henkeään. Hän katsoo hetken Potterin noensotkemia kasvoja ja kuiskaa, “pysy hengissä.”

Potter virnistää.

“Se on tarkoitus.”

Iiih, tämä oli niin ihana kohtaus - etenkin kun aavistelen, ettei Draco tarkoittanut Harryn kuulevan hänen sanojaan. Tykkään siitä, miten Harry on näissä pätkissä Dracon näkökulmasta sopivan täydellinen romanttinen sankari!

Ministeriössä työskentelyn toinen puoli on se, että hän törmää Potteriin lähes päivittäin.

Ai ai, no tämä onkin Dracosta varmaan varsinainen miinuspuoli! :--D Parhaita trooppeja muuten tuo, että Draco kutsuu Hartsaa mielessään itsepintaisesti Potteriksi, ja tämä puolestaan allekirjoittaa viestinsä mutkattoman tuttavallisesti Harry. Ja tuo Harryn viesti! Aww! Tykkäsin hirmuisesti siitä, miten suklaasammakot sulkivat ympyrän, ja miten Harry tulee paljastaneeksi, että heidän ensikohtaamisensa on painunut vahvasti hänenkin mieleensä. Söpö yksityiskohta myös, että Draco on niin perso makealle. XD

Hän tietää mitä haluaa vastata - hänen täytyy vain saada sanottua se. Vastausta kirjoittaessaan hän ei huomaa, että tämäkin sammakko pääsee karkuun.

Lopetus oli aivan ihana, sai oikein sydämen läpättämään! Tavallaan loppu jäi avoimeksi, mutta ihan täydellisellä ensitreffejä edeltävällä, kutkuttavan jännittävällä tavalla. Pidin myös kovasti tuosta viittauksesta siihen, että Dracolta vaatii vähän rohkeutta kohdata omat tunteensa ja toimia niiden mukaan.

Kiitos ihanasta lukukokemuksesta!

[Pahatar]

Terveisiä Kommenttiarpajaisista! (sikäli, kun nyt vielä ehdin niihin, mutta kuitenkin ). Valitsin tämän tekstin, koska HP-fandom on minulle se lähinnä sydäntä. Luin tämän lisäksi tuon Neville/Lunan myös, ja pidin siitäkin kovasti, mutta halusin kuitenkin kommentoida tätä.

Tässä oli minusta todella kiva idea tämä kolme kohtaamista, ja vielä hyvin eri-ikäisinä. En muistanut, tai en tullut ajatelleeksi tuota, että Harry tosiaan osti kärryn tyhjäksi ensimmäisellä junamatkalla. Enkä ajatellut silloin sitäkään, että silloinhan monet muut jäävät väkisin ilman herkkuja, tätä ei varmaan Harrykaan tajunnut. Huvitti tuo Dracon hikeentyminen asiasta, ja etenkin nämä hänen ajatuksensa, että pitääkö Harryn rehennellä rahoillaan? Vaikka Malfoyn perheellä taisi olla sitä lajia sentään paljon enemmän.

Ottaen huomioon Dracon suuttumuksen heti alussa tilanne olisi voinut mennä vaikka mihin, mutta ei sitten Harryn ansiosta mennytkään. Tämä oli ihana kohta: 

“Hienoa! Ensin sinä ostat koko kärryn tyhjäksi ja sitten päästät ne vielä karkuun", Draco kivahtaa, "ja minä saan koko loppumatkan kuunnella Pansyn kitinää siitä, miten hän ei saanut -”

Kesken Dracon paasauksen Potter nappaa kaksi suklaasammakkoa penkiltä ja ojentaa ne Dracoa kohti.

“Anteeksi”, tummatukkainen poika sanoo, “ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Ota tästä ja vie ystävällesikin.”

Jäin tuossa miettimään lähinnä sitä, olisivatko Harryn ja Dracon välit olleet toisenlaiset, jos Ron ei olisi lyönyt osaston ovea kiinni? Jotenkin jo tässä osassa ja varsinkin Dracon hämmennyksessä oli nähtävissä jotain enemmän kuin ihan tavallinen kohtaaminen. Siinä oli kivaa vihjausta siihen suuntaan ilman, että kuitenkaan vielä tapahtui mitään. Mutta tunnetasolla taisi tapahtua kuitenkin, ainakin Dracon puolella.

Toinen osa olikin sitten hyvä, kun siinä hyödynnettiin niin hyvin seiskakirjojen kohtaamisia. Olihan se jo kirjassakin niin ilmeistä, että kyllähän Dracon Harryn tunnisti silloin kartanossa, mutta ei halunnut sanoa mitään. Nyt se tulikin tässä ihan suoraan selville, ja lisäksi Dracon katumus. Kirjan lopun luudalla lentokohtaus on ollut aina sellainen, josta tykkään kovasti, ajatteli sitä sitten H/D -slashin kannalta tai ei. Mutta jotenkin hiveli tuo, että Harry halusi auttaa Dracoa, olihan Dracokin auttanut häntä. Ja Narcissa taas auttoi Harrya sitten hetkeä myöhemmin. Jännästi Malfoyn perhe vain tuntui liittyvän Harryn kohtalonhetkiin. Taikasauvan palautushan kirjasta oli jäänyt pois, mutta tähän se oli otettu, ja se tuntui myös hyvältä.

Tämän osan loppu oli ehdoton suosikkini, eikä vähiten tuon etunimen käytön takia: 

Narcissa nyökkää jäykästi takaisin ja lopulta Potter kääntää katseensa Dracoon. Hän hymyilee pienesti ja Draco huomaa pidättävänsä hengitystään.

“Kiitos... Draco.”

Potter ojentaa Dracolle taikasauvan, jonka hän tunnistaa oitis omakseen. Draco puristaa sormensa tutun puupinnan ympärille ja vetää henkeä. Potterin hymy ylettyy silmiin ja Draco huomaa vastaavansa siihen. He katsovat toisiaan hetken, kunnes Potter nyökkää ja kääntyy lähteäkseen.

Jälleen kerran Harry Potter jättää Dracon täysin sanattomaksi, mutta tällä kertaa hän ei ärsyynny.

Viimeinen osa oli ihana, koska siinä Harry ja Draco tuntuivat tapaavan muutenkin kuin pakkotilanteissa. Tästä oli aistittavissa se, että sota oli ohi, kaikki oli nyt toisin, ja mitä vain saattaisi tapahtua. Tykkäsin tosi paljon siitä, että Harry rohkaistui ja kutsui Dracon päivälliselle. Tuo kohta myös sitoi hauskasti lopun alkuun, kun selvästi se oli jäänyt Harryn mieleen vuosien takaa, että Draco tykkäsi suklaasammakoista. Miksiköhän? Tuo oli silti niin loistava yksityiskohta, että Draco jäi taas ilman sammakkoa.

Tämä oli ihana kohta tässä viimeisessä osassa, ja jotenkin hyvin ihastuttava. Kertoi paljon, vaikka sanottiin vähän:

Potter itse toimii tietenkin kunnia-aurorina ja on taikaministeri Kahlesalvan silmäterä. Draco pyörittelee silmiään, mutta todellinen iva hänen eleistään puuttuu. Nyt se tuntuu lähinnä kiusoittelulta ja Potter naurahtaa.

“Mukava huomata, että jotkut asiat pysyvät ennallaan.”

Draco ei tiedä, miksi toisen sanat saavat hänet punastumaan.

Tässä minusta kirjoitustyylikin vaihtui hyvin sopivasti eri osissa sen mukaan, mitä aikaa elettiin. Ensimmäinen oli vielä aika iloinen ja harmiton, kun oltiin lapsia. Toisessa oli jo aika lailla velhosodan mukanaan tuomaa synkkyyttä. Kolmas oli sitten toiveikas ja helpottunut, sota oli ohi, ja tässä oli vähän sellanen tunnelma minusta Harryn ja Dracon välillä, että ehkäpä sittenkin? Kiitos näistä raapaleista, tykkäsin tästä koko tarinasta kovasti.

[valokki]

Voi miten ihana raapalesarja! Todella kiva idea ottaa välähdyksiä Harryn ja Dracon kohtaamisista vuosien varrella ja kirjoittaa niihin pieniä muutoksia. Kun tämä tarina muuten seuraili canonia, sai tästä sellaisen fiiliksen, että hyvin pienillä muutoksilla Harryn ja Dracon välit olisivat voineet olla aivan erilaiset koko heidän kouluvuosiensa ajan, vaikka he olisivatkin olleet vastakkaisilla puolilla.

Kesken Dracon paasauksen Potter nappaa kaksi suklaasammakkoa penkiltä ja ojentaa ne Dracoa kohti.

“Anteeksi”, tummatukkainen poika sanoo, “ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Ota tästä ja vie ystävällesikin.”

Kylläpä Harry osasi käyttäytyä tässä kohtaa kypsästi ja kohteliaasti. Ei sillä, että Draco olisi kauheasti antanut syytä kohteliaisuudelle, mutta tämä kohta jätti pohtimaan, kuinka erilailla asiat olisivat voineet mennä jo ihan alusta lähtien, jos vain jompi kumpi olisi osannut olla kohtelias toiselle. Harrysta ja Dracosta ei selvästikään mitään ystäviä tässäkään tule, mutta Draco vaikuttaa kuitenkin jäävän pohtimaan kohtaamista ja hän vaikuttaa aidosti yllättyvän siitä, että Harry vastaa hänelle kohteliaasti kun hän itse menee haastamaan riitaa.

Tästä syystä Dracon ei tarvitse kuin vilkaista kirouksella runneltuja piirteitä ja hän tietää heti, että Potter on vangittuna heidän kartanossaan. Hän tietää myös, ettei hänellä ole aikomustakaan sanoa sitä ääneen.

“Draco, meidän on oltava varmoja -”
“En minä tiedä.”

Tämä oli toinen kohta, joka herätti paljon ajatuksia. On mielenkiintoista päästä pohtimaan Dracon motiiveja sille, ettei hän paljasta Harrya, ja tässä sinun versiossasi pääsikin hieman kurkistamaan Dracon pään sisälle, ja hänelle vaikuttaakin olevan selvää, ettei hän aio paljastaa Harrya, vaikka hän tämän aivan ilmiselvästi tunnistaakin. Eniten tässä kohtauksessa kuitenkin on aina mietityttänyt, miksi Draco sanoo, ettei tiedä, onko kyseessä Harry sen sijaan, että sanoisi suoraan vain 'ei'. Yrittääkö hän ostaa sillä Harrylle ja kumppaneille aikaa, kun Harrya ei ainakaan tapettaisi niin kauan kuin häntä epäillään, se on jäänyt hieman mysteeriksi.

Tarvehuoneen ovi sulkeutuu ja Draco haukkoo henkeään. Hän katsoo hetken Potterin noensotkemia kasvoja ja kuiskaa, “pysy hengissä.”

Potter virnistää.

“Se on tarkoitus.”

Naurahdin tälle kohdalle. Harry ja Draco molemmat keskellä taistelua ja Harry jaksaa virnistää ja vitsailla.

Vastausta kirjoittaessaan hän ei huomaa, että tämäkin sammakko pääsee karkuun.

Loppu tässä oli hurjan suloinen, ja oli kiva, miten olit solminut koko tarinan ympyräksi karkuun hyppäävien suklaasammakoiden avulla. Vaikka tarinassa oli angstia, kun molemmat olivat vastakkaisilla puolilla, olit onnistunut sytyttämään pienen kipinän Harryn ja Dracon välille jo ihan alusta lähtien, eikä etenkään Harry vaikuta ajattelevan Dracosta missään kohtaa vihamielisesti. Dracokaan ei selvästikään suhtaudu vihamielisesti Harryyn, mutta hän on ehkä enemmän hämillään heidän väleistään. Joka tapauksessa kaksikon välien pystyi helposti kuvitella lämpenevän melko helposti, kun heidän välinsä eivät olleet mitenkään vihamieliset, vaan ne vaikuttivat oikeastaan lämpenevän koko ajan loppua kohden, ja koko kuvio tuntui vain yhdeltä selkeältä jatkumolta alusta loppuun.

Kiitos hirmuisen paljon tästä ihanan herttaisesta, lämpimästä ja toiveikkaasta tarinasta, pidin tästä kovasti!

[Angelina]

Mä aina yllätyn, kun näihin mun Potter-räpellyksiin tulee kommentteja... Kiitos niistä <3

sugared: Hih, mua aina jostain syystä yllättää kun joku sanoo ettei oikein perusta Drarrysta, se kun on mun ehdoton Potter OTP, enkä vuosiin muuta lukenutkaan :'D Kiva kuitenkin, että tämän erilainen alku sai kuitenkin vähän innostumaan! Mä oon kyllä ihan varma, että ihastunut Draco todellakin katsoo Harrya vaaleanpunaisten lasien läpi, vaikka toisaalta varmaan haluaakin aina olla tähän vähän ärsyyntynytkin Mutta onhan Harry nyt Dracon hero <3 Mun heikkous näissä kahdessa on myös ehdottomasti tuo sukunimien/etunimien käyttö - aina kun ne vaihtuu, niin ollaan jonkin peruuttamattoman muutoksen äärellä Kiitos ihanasta kommentista! ♥

Pahatar: Hahha, Dracolta jäi ehkä nuoresta iästä johtuen tuo ironia tilanteessa huomaamatta. Tuo miten häntä kismittää se, että Harry "rehentelee rahoillaan" on ehkä hieman pata kattilaa soimaa -tilanne Mä oon jotenkin aina tykännyt ajatella, että Draco on kuitenkin sellainen olennainen osa Harryn elämää ja kuitenkin mukana isoissakin vaihessa - jollain tavalla heidän kohtalonsa ovat yhteen kietoutuneet joka tapauksessa. Ah, sisäinen romantikkoni heräsi! Kiva, että tykkäsit siitä miten osien välillä tyyli vaihtui! Olihan nuo muutokset aika radikaalejakin, mutta tarkoituksena nimenomaan oli kuvata erilaisia elämänvaiheita. Kiitos kommentista! ♥

valokki: Siis nimenomaan! Kun muutamat pienet jutut olisivat menneet toisin, niin Dracon ja Harryn tarina voisi olla aivan erilainen En tosiaan tiedä, mitkä Dracon motiivit olivat tuossa kartanokohtauksessa, tai miksi hän nimenomaan sanoi en tiedä. Ehkä hän ei kuitenkaan lopulta uskaltanut suoraan sanoa ei, vaikka ei kuitenkaan halunnut Harrya paljastaakaan? Mene ja tiedä. Draco ja Harry ovat olleet loppujen lopuksi niin iso osa toistensa elämää ja kouluaikaa, että ehkä heidän on helppo lämmitellä välejään varsinkin, jos he eivät ole alusta asti olleet ihan niiiin vihamielisiä toisiaan kohtaan Kiitos kommentista! ♥

[Meldis]

Mikä ihana idea, eikä yhtään mikään Potter-räpellys (kuten jossain kommentissa sanoit)! Niin kivasti oli mukana pikkuiset ekaluokkalaiset Harry ja Draco, Draco vielä koppava ja Harry herttainen, sitten sotasankari Harry ja sodan lannistama Draco ja lopuksi vähän työpaikkaromanssin tynkää. Ihanat ainekset tarinaan, jossa oli mukana söpöilyä ja minusta tarpeellista angstia, koska siitä ponnistavasta Dracosta on kiva lukea.

Voi kun tapaaminen junassa olisi mennytkin näin! Harryn reaktio Dracon ärtymykseen suklaasammakoiden nyysimisestä oli minusta hyvin harrymainen ja tuossa vaiheessa, kun halusi jakaa karkit Roninkin kanssa niin varmasti olisi halunnut jakaa kenen tahansa, joka olisi jäänyt ilman suklaita. ^^ Se olisi pistänyt Dracon pasmat sekaisin ja miten söpöä, että hänenkin sammakkonsa karkasi.

Sodan edetessä Draco katuu hetki hetkeltä enemmän sitä, ettei hän uskaltanut olla rohkea.

Juuri tämä hapuileva ja katuva Draco on suosikkini ja rakastan miten olet kuvannut häntä vähän kuin vain virran vietävänä, mutta hetkittäin tulee paikka kun voi edes jotenkin yrittää. En edes muistanut, että Draco kielsi Crabbea tappamasta Harrya, olkoon vaikka se oli koska Voldemort oli käskenyt niin, mutta kyllä se silti tuntuu erilaiselta yhdistettynä kartanon tapahtumiin, kun Draco ei silloinkaan halunnut paljastaa Harrya. Se miten Draco huusi Crabbelle tuntui tulevan niin automaattisesti, lainkaan ajattelematta, ei sillä tapaa, että hän muisteli käskyjä vaan mitä tunsi selkärangassaan. Harry ei saa kuolla. Tässäkin kohtaa hieno, pieni muutos, että Draco pyytää Harrya olemaan kuolematta ja ihan täydellinen oli Harryn vastaus siihen, ahh. <3 Ah ja sauva! Tästä hetkestä, kun Harry palauttaa sauvan, tahtoisin lukea enemmänkin, mutta tällaisena lyhyenä hetkenä, kun Harry noteerasi Dracon avun, se oli juuri sopiva.

Potterin hymy ylettyy silmiin ja Draco huomaa vastaavansa siihen.

Vähän niin kuin huuto Crabbelle, tämä hymykin tuntui tulevan automaattisesti, luonnostaan, että Draco halusi hymyillä takaisin, vaikka ei niin tiedostanut haluaan. Ihanaa. ^^

Uuu ja pientä tunteiden puhkeamista ministeriössä! <3 Tämä oli ihan luvattoman söpö, ähh siis koko teksti oli söpö, mutta jotain hirveän herttaista on siinä, että Dracon valopilkkuja on juttelu Harrylle tai että tämä on Dracolle ainoita ihmisiä jota kaveriksi kutsua tai että hän edelleen pyörättelee silmiään Harrylle tai

“Mukava huomata, että jotkut asiat pysyvät ennallaan.”

Draco ei tiedä, miksi toisen sanat saavat hänet punastumaan.

Ihh! Niin kivasti hirveän vähällä kuvaat pitkällä aikavälillä Dracossa muuttuneita tunteita ja tämä tuntui täydellisemmältä kuvaukselta kaikesta siitä, mitä hän kävi läpi koulussa ja sodan jälkeen kuin jos yrittäisi kuvata kaikkea sitä romaanin verran. Tässä oli juuri tarpeeksi, että varpaat kipristelivät sekä Dracon kasvusta että ihastuksen tyngästä. ^^ Hauska yksityiskohta, että Draco päätyi huispausosastolle, niin usein näkee häntä lakiosastolla, kivaa vaihtelua! Huispaushommat tuntuvat myös vähän vähemmän tiukkapipoisemmalta työltä, juuri sellaista leppoisaa, mielekästä työtä, joka on myös tarpeeksi haastavaa ja se sopii Dracolle oikein hyvin.

Tarvitsi tietenkin rohkelikko Harryn pistämään asiat liikkeelle, mutta hyvä että Draco ei lopultakaan aivan sanattomaksi jää. Heidän välinsä tuntuvat tarvinneen jonkin muun miljöön kuin koulun, että he pystyivät oikeasti tutustumaan ja sitten onkin aika selvää, että se toinen on oikeastaan ihan hyvä tyyppi, tai siis aivan ihana tyyppi. Tykkäsin miten kevyesti tuo treffipyyntö tuli lopulta, ettei ollut mikään suuren suuri tunnustus, tuli olo, että elämä on rauhoittunut sodan jälkeen ja elämä muuttuu pienin elein. Siinä oli kiva slice-of-life fiilis. ^^
Kiitos tästä tosi paljon, oli ihana lukukokemus! ^^

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Elättelin toiveita, että olisin nyt arpajaisten kannustamana ehtinyt syventyä sun Obikin-jatkikseen, mutta mulla on ollut niin kiireinen loppuvuosi, etten kerta kaikkiaan ole löytänyt aikaa lukea tai kommentoida mitään pidempää. Se siis jää valitettavasti edelleen odottamaan otollisempaa hetkeä. Jos ensi viikolla ehtisi, kun on lomaviikko! Nyt arpajaisiin päätin kuitenkin lukea sanattomasta Malfoysta, koska tuli heti tämän tekstin otsikosta mieleen, että Malfoyta ei varmaan kovin helposti sanattomaksi saa, mikä taas herätti mielenkiintoni, etenkin kun parituksen perusteella Harrylla saattaa olla näppinsä pelissä...

Täytyy tunnustaa, että olin jo melkein ehtinyt unohtaa tuon kohtauksen, jossa Harry ostaa myyntikärryn tyhjäksi. Voin niin kuvitella, että se raivostuttaa Dracoa ja saa tämän ajattelemaan, että Potter se siellä vaan rehentelee rahoillaan. Minua huvittaa lisäksi tuo Dracon "isäni saa vielä kuulla tästä", koska se kuvastaa niin mainiosti nuoren Dracon vielä vähän keskenkasvuista ja itsekeskeistä ajatusmaailmaa. Mitä tulee kärryn tyhjäksi ostamiseen, niin onhan se kyllä aika mälsä temppu muita matkustajia kohtaan, vaikka Harry onkin valmis jakamaan omastaan.

Potter kääntyy katsomaan häntä yllättyneenä, avattu suklaasammakko käsissään.

“Älä päästä sitä karkuun, typerys!”

Potter ei kuitenkaan ehdi tehdä mitään, ennen kuin suklaasammakko on jo hypännyt junan avoimesta ikkunasta tuhoonsa.

Tämä kohta on ihan hykerryttävä, kun sitä ehtii jo miettiä, kumpi tässä jääkään sanattomaksi ja typertyneeksi. Vaan onkin aivan mahtavaa, että lopussa Dracolle käy tismalleen sama moka suklaasammakkonsa kanssa! Hämmentynyt Draco on hauska ilmestys, kun miettii, miten jo lapsuudessa Harry herättää hänessä voimakkaita tunteita, joita hän ei silloin vain vielä oikein osaa käsitellä. Tämäkin kokemus vaikuttaa valavan pohjaa sille, miten Dracon ja Harryn suhde myöhemmin kehittyy, ja olenkin ihan fiiliksissä tällaisesta kolmeen osaan ja ajanjaksoon jakautuvasta kasvutarinasta!

Toisessa osassa Dracon kipuilu välittyy hyvin inhimillisenä ja samaistuttavana. Tulee itsellekin sellainen helpottunut fiilis, kun kaikki on vihdoin ohi ja Draco pystyy jälleen hengittämään vapaasti - tai ainakin vapaammin, sillä muistot kalvavat ja kivistävät varmasti vielä tapahtumien jälkeenkin. Harryn kiitos ja taikasauvanpalautus on yksinkertaista ja vähäeleistä, mutta se kertoo kuitenkin niin paljon anteeksiannosta ja myös arvostuksesta. Ja se, miten Draco ei enää ärsyynnykään sanattomaksi jäämisestään, tuntuu kertovan siitä, miten paljon hän on kasvanut ja miten hän on ehkä hiljalleen alkanut ymmärtää tunteitaan ja myös oppia käsittelemään niitä. Vitsit miten ihana kohtaus, samoin kuin pirunpalon pakeneminen ja se miten Draco pyytää Harrya pysymään hengissä.

Kolmannessa osassa päästäänkin sitten ajanjaksoon, joka minua aina erityisesti viehättää näistä hahmoista lukiessani, nimittäin aikuiskuvioihin! Ministeriö yhteisenä työpaikkana on otollinen ympäristö sille, että miehet voivat viimein kääntää puhtaan sivun ja tutustua toisiinsa uudestaan ja kunnolla. Aluksi ymmärrettävästi varovasti ja pienin askelin, mutta ihanasti kevyt kuulumistenvaihto johtaakin lopulta ehkä maailman suloisimpaan treffipyyntöön. ♡ Viittaus tarinan ensimmäiseen kohtaukseen ja suklaasammakoihin on niin ihana ja jättää kyllä kestohymyn ainakin tämän lukijan huulille! Harry muistaa, ja niin totta kai Dracokin, ja nyt Dracokin voi muistella tapahtunutta jo lämmöllä. Minusta on niin suloista, miten tämäkin suklaasammakko pääsee livahtamaan karkuteille Dracon keskittyessä sanoittamaan vastaustaan, aww.

Potter itse toimii tietenkin kunnia-aurorina ja on taikaministeri Kahlesalvan silmäterä. Draco pyörittelee silmiään, mutta todellinen iva hänen eleistään puuttuu. Nyt se tuntuu lähinnä kiusoittelulta ja Potter naurahtaa.

“Mukava huomata, että jotkut asiat pysyvät ennallaan.”

Draco ei tiedä, miksi toisen sanat saavat hänet punastumaan.

Haluan nostaa kolmannesta osasta esiin vielä tämän kohdan, sillä tästä käy niin hauskasti ilmi se, ettei hahmojen dynamiikka ole suinkaan kokenut mitään täyskäännöstä, vaikka kouluajat ovatkin jääneet taakse. Kaikenlainen silmien pyörittely ja kiusoittelu sopii näille miehille niin mainiosti! Eikä nyt tarvita edes ivaa peittelemään todellisia tunteita. ♡

Olipa tämä ihanan lämpöistä luettavaa tähän pakkaspäivään, kiitos kovasti! -Walle

[Angelina]

Meldis: Apua, voi ei miten ihana kommentti :'3 Drarry on aikanaan ollut ihan mun ensimmäinen ja tärkein OTP, joten siitä on kehittynyt aikamoisetkin fanonit ja sellaset omat olennaiset jutut - kuten vaikkapa se (mitä taisin jo aiemminkin sanoa), että he kuitenkin ovat olleet iso osa toistensa elämää vuosien ajan, vaikkakaan canonissa se ei ole ollut niin positiivisessa mielessä Mutta tosiaan, paljoa ei varmaan olisi lopulta tarvittu siihen, että asiat olisivat menneet edes hieman toisin! He myös sopivasti haastavat toisiaan ja toimivat senkin takia parituksena niin hyvin Kiitos kommentista, tuli tosi hyvä mieli ;; <3

Walle: Hihii, kyllä se Obikin siellä odottelee ♥ Siis kun mä mietin tota, että Harry osti koko myyntikärryn tyhjäksi, niin tulin siihen tulokseen että olis kyllä muakin ärsyttänyt! Vaikka enpä tiedä, ehkäpä sekin oikeasti oli jotenkin itsestään täyttyvä, mutta leikitään ettei ollut Musta nimenomaan on ihana ajatella niin, että Harry ja Draco tavallaan kasvavat "yhdessä" vuosien kuluessa - ajan kuluessa sitten onkin hyvä huomata paremmin ja paremmin se, miten hyvin he yhteen sopivatkaan... Kiitos sullekin ihanasta kommentista ;; <3

[Odo]

Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta - vaikka liekkö enää ehdin kierrokselle! ♥ Silti oli ihanaa pongata 3 kertaa, kun..-haasteen satoa, sillä olen aina pitänyt siitä kuten pidin myös tästä ficistäkin. ♥ Jotenkin ihanaa, miten tässä oli canon mukana, mutta Drarry-twistillä ja jotenkin pystyn niin kuvittelemaan, miten Draco närkästyi Harryn ostettua koko kärrin tyhjäksi. Pidin myös tuosta, että kärrinoita piti Harrya kohteliaana ym., kun juuri luin tuon junaluvun ja Molly Weasley sanoi Harrysta samaa (kun Harry kuunteli salaa Weasleyn perheen jäähyväisiä). Keskimmäinen osa oli synkkä, mutta onneksi, kaikki päättyi lopulta hyvin. Ja synkkyyksiä olisikin mahdoton välttää, jos kaikki Harryn ja Dracon "yhteiset" vuodet otetaan lukuun. Erityisesti pidin keskimmäisen alusta, "en tiedä" ja puheesta rohkeudesta. Kolmaskin osa oli ihana, ehkä näistä iloisin, vaikka ensimmäinenkin oli söpö. Ihaninta oli, että eka ja vika vedettiin yksiin sammakolla, vaikka koko paketti toimikin yhtä lailla, mutta ikkunasta karkaava sammakko oli se, jolle sulin. ♥ Kaiken kaikkiaan tämä oli todella mukava kokonaisuus lukea ja onnistunut tapa suorittaa haaste. ♥

Kiitos tästä ficistä ja onnittelut vielä voitosta. Olipa kiva lukea tällainen vuosien ajan kattava Drarry näin napakassa ja toimivassa paketissa. ♥

[Angelina]

Odo: Dracon ja Harryn suhdetta ja yhteisiä vuosia on hauska tarkastella erilaisista kulmista! Näillä kahdella on kuitenkin niin paljon yhteistä historiaa ja yhtymäkohtia, että mahdollisuuksia on vaikka mihin :3 Tässä nyt yksi hömppäversio, vaikka keskivaiheilla oltiinkin hetki synkemmissä tunnelmissa. Haha, kiva että sammakkoyksityiskohta ilahdutti, jollainhan tää oli kiedottava yhteen Kiitos kivasta kommentista!