Kirjoittaja Aihe: Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)  (Luettu 6599 kertaa)

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 472
Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)
« : 24.04.2019 15:10:42 »
Nimi: Luciuksen silmin
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Sekava draama
Pituus: Ficlet ~ 800 sanaa
Varoitukset: Maininta mpreg:istä
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.

Tiivistelmä: Miltä rakkaus näyttää Lucius Malfoyn silmin?


Vapaa sana: Tämä osallistuu 12 hahmoa -haasteeseen. Tarkoituksenani on rakentaa sarja missä kuvataan ’miltä rakkaus näyttää’ haasteen hahmojen silmin. Huhtikuun hahmo on kuolonsyöjä ja valitsin Lucius Malfoyn.
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.



Miltä rakkaus näyttää -sarja
Tammikuu: Albuksen silmin, S
Helmikuu: Dracon silmin, S
Maaliskuu: Nevillen silmin, S
Huhtikuu: Luciuksen silmin, S
Toukokuu: Fleurin silmin, K-11
Kesäkuu: Minervan silmin, S
Heinäkuu: Lilyn silmin, S
Elokuu: Rolfin silmin, S
Syyskuu: Minervan silmin, osa 2, S
Lokakuu: Oliverin silmin, S
Marraskuu: Harryn silmin, S
Joulukuu: Fredin silmin, S





Miltä rakkaus näyttää LUCIUKSEN SILMIN



Olen aina rakastanut valtaa. Se on kiehtonut minua siitä asti kun pystyn muistamaan. Jo Tylypahkassa keräsin ympärilleni ihmisiä jotka ihailivat minua ja tunsin olevani haluttu. En sillä tavalla haluttu, mutta kunnioitettu ja arvostettu. Kun vanhempani kertoivat minulle, että menisin naimisiin Mustan-suvun tyttären kanssa, sydämeni lauloi onnesta.

Nähdessäni vaimoni ensimmäisen kerran, ymmärsin todella mitä rakkaus on. Hän on edelleen maailman kaunein nainen, ylväs ja täynnä salattua voimaa. Rakastamme toisiamme edelleen valtavasti vaikka avio-onneamme on ravistellut monet murheet.

Vallan mukana tulee varjonsa ja olen joutunut maksamaan kovan hinnan valinnoistani. Mutta nyt olen kärsinyt rangaistukseni ja olen jälleen vapaa mies. Se vääryys jolla minut houkuteltiin pimeän puolelle on väistynyt ja saan kiittää vävyäni siitä, että hän on pelastanut meidät kaikki.

Tietenkin on ollut aika, jolloin en ole tullut toimeen vävyni kanssa, mutta se on mennyttä. Tänä päivänä huomaan kuinka paljon minulla on yhteistä hänen kanssaan. Se, että oma poikani on ollut minulle pettymys, on kalvanut mieltäni aina, mutta hänen löytäessään viimeinkin koko velhomaailman pelastajan rinnalleen, voin luottaa siihen että hänkin on tehnyt jotain oikein tässä elämässä.

Minulla on suuria suunnitelmia itseni ja vävyni varalle. Meillä on koko maailma avoinna ja uskon, että yhdessä tulemme saavuttamaan jotain paljon suurempaa kuin kukaan voi koskaan uskoa. Näen viimein, että vanha homekorva on viimein tehnyt jotain oikein ja minun on aika viimeistellä hänen työnsä sillä –

”Lucius, on aika”, ääni häiritsee päiväuntani ja raotan silmiäni.

Tuolini viereen lasiterassille on pysähtynyt tummatukkainen noita. En koskaan opi muistamaan heidän nimiään, he eivät ole tärkeitä.

”No niin, annahan minä autan sinua”, noita sanoo ja kohentaa selkäni takana olevia tyynyjä. ”He ovat pian täällä ja sitä ennen sinun on aika ottaa vahvistava juomasi.”

Mutristan suutani ja kurtistan kulmiani, mutta noita ei huomaa. Hän touhuaa liemipullon ja suuren lusikan kanssa, mittaa keskittyneesti, kunnes kääntyy jälleen puoleeni huulillaan hymy.

”Kas näin”, noita työntää lusikan huulilleni ja kallistaa niin että nestettä valuu suuhuni, se maistuu makealta ja nielen tyytyväisenä.

Tunnen kuinka energia virtaa suonissani ja muistan jälleen miksi olen tässä. Poikani on tulossa tervehtimään minua ja toivon, että vävyni saapuu myös. Meidän on puhuttava tulevaisuudesta.

”Hei”, Dracon ääni keskeyttää ajatukseni ja ärähdän hänelle vaikka sanat eivät suostukaan tulemaan ulos suustani.
”Hei Draco”, noita sanoo ja hymyilee pojalleni viettelevästi.

Hah, turha vaiva, hän on jo puolensa valinnut!

”Kuinka hän voi tänään?” Dracon ääni on vakaa, eikä hän välitä tuon tyhjäpäisen noidan yrityksistä.
”Hyvin”, noidan ääni on pehmeä ja hän kohentaa taas peitteitäni. ”Tulitteko yksin?”

Niin, havahdun huomaamaan että poikani seisoo lepotuolini vieressä ilman puolisoaan.

”En, Harry jäi puhumaan äidin kanssa mutta hän tulee pian.”

Samassa ovi kolahtaakin ja mies, jota ennen vihasin sydämeni pohjasta astuu sisään. Tämä kietoo kätensä poikani hartioille ja huomaan kuinka Draco nojautuu häneen aivan kuin hakisi tukea. Hienoa, juuri näin, sillä meidän on tuettava toinen toisiamme matkalla kohden yhteistä määränpäätämme.

”Minä jätän teidät nyt”, noita sanoo, kolistelee vielä hetken liemipullojen luona ennen kuin lähtee.

”Herra Malfoy”, vävyni nyökkää minulle kohteliaasti ja naurahdan vaikka ääni jääkin kurkkuuni.

He istuvat tuoleille lähelleni ja huomaan kuinka he pitävät toisiaan kädestä. Rakkaus on tärkeä asia, sen olen oppinut ja siksi en moitikaan heitä siitä, kuinka he näyttävät avoimesti onneaan. Olemmehan me sitä paitsi yhtä suurta perhettä, eikä välillämme ole salaisuuksia.

”Isä”, poikani aloittaa. ”Meillä on sinulle uutisia.”

Nostan leukaani ylväästi ja katson poikaani pitkin nenänvarttani. Milloin hän oppii, ettei hänen kannattaisi puhua lainkaan, sillä hänen äänensä on vain mitätöntä ininää. Käännän katseeni hänestä ja tuijotan vaativasti vävyäni. Hän kohentaakin onneksi ryhtiään ja näen, että hän valmistautuu puhumaan.

”Meille tulee vauva”, vävyni sanoo ja koskettaa poikani vatsaa. ”Draco on raskaana.”

Tunnen kuinka hyökyaalto iskee lävitseni. En saata uskoa hänen sanojaan todeksi, sillä nyt me kasvamme, meidän voimamme kasvaa, meistä tulee jotain suurta. Suuri perhe, joka valloittaa koko maailman ja voimme taistella rinnakkain. Tulemme hallitsemaan kaikkea!

Vartaloni tärisee ja tahtoisin julistaa suureen ääneen rakkauttani heitä kohtaan. Sillä rakastan heitä kaikkia ja ennen kaikkea tulevaa lapsenlastani niin että kylkiluideni välissä napsuu. Etäisesti kuulen ääniä kun he kutsuvat minua mutta en välitä. Olen onnellinen, niin onnellinen, sillä viimeinkin elämäntyöni kantaa tulosta ja saatan unohtaa virheeni.

Suuhuni työnnetään jotain ja yritän taistella vastaan. Minulla on niin paljon sanottavaa heille, tahdon kertoa kuinka suuren uutisen he ovat minulle juuri kertoneet, mutta pimeys nielaisee minut ennen kuin ehdin sanoa mitään.

Viimeinen ajatukseni on, että rakastan vävyäni. Jos hän antaa pojalleni lapsen, ehkä hän voisi antaa myös minulle uuden pojan.




Lucius Malfoy tunnettiin yleisesti Voldemortin tukijana. Viimeisimmän velhosodan jälkeen Lucius Malfoy tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen velhovankila Azkabaniin. Hänen mielensä järkkyi siellä niin pahoin, että Harry Potter anoi hänelle vapautusta. Nykyisin Malfoy on kotihoidossa ja hänestä pitää huolen hänen vaimonsa lisäksi myös tehtävään erityisesti koulutettu hoitajatar. Hän ei kommunikoi ulkopuolisen maailman kanssa, vaikka saakin toisinaan vakavia epileptisiä kohtauksia. Viimeksi hän sai tällaisen, kun hänen ainoa poikansa Draco Malfoy kertoi menevänsä naimisiin Harry Potterin kanssa. Koska Lucius Malfoyhin ei saa yhteyttä, ei myöskään tiedetä kuinka laajat hänen vammansa ovat. Voidaan vain olettaa, että hän ymmärtää jotain ympäröivästä maailmasta ja toivoa että hän on oloonsa tyytyväinen.

Lainaus teoksesta Kuolonsyöjien nousu ja tuho, kirjoittanut Hermione Granger-Weasley



« Viimeksi muokattu: 10.10.2021 22:11:39 kirjoittanut Vendela »

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 752
Vs: Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)
« Vastaus #1 : 24.04.2019 20:47:44 »
Tämä oli jännä! Luen tosi harvoin ficcejä Luciuksesta, vaikka toki yksi ikisuosikkini The man in Draco's bed onkin Luciuksen näkökulmasta :3 (Oothan lukenut sen? Se on loistava!) Pitäisi lukea enemmän, koska Lucius on ficcimaailmassa yleensä todella mielenkiintoinen hahmo ja siitä voi kirjottaa niiiiin monella eri tavalla!

Luciuksen ajatuksia oli kutkuttava seurata, kun niistä huomasi selkeästi, että vaikka tavallaan ollaan kuolonsyöjähommat jätetty taakse, niin silti päässä pyörii maailmanvalloitus ja se, miten siihen voisi olla mahdollista nyt vävypojan (♥) avulla päästä ;) Se mua kyllä jäi kiinnostaan, että miksi Draco oli pettymys, vaikka tavallaan sitä voi rivien välistä vähän päätelläkin, tai ainakin heittää arvauksia. Onko Draco kenties liian kiltti? Ei halua tarpeeksi valtaa tai valloittaa maailmaa? Ei pärjännyt koulussa tarpeeksi hyvin, oli aina kakkonen huispauksessa/oppitunneilla? Kenties nämä kaikki? Olisi ollut kiva tietää oikea syy, mutta mä oonkin sellainen, että tykkään kun kaikki selviää :'''D

Tykkäsin todella paljon tuosta, että Narcissa ja Lucius oikeasti rakastavat toisiaan, eivätkä ole vain kylmässä kulissiliitossa! Niin tykkään itsekin ajatella ja kirjoittaa :3 Mukavaa oli myös, että Lucius hyväksyi Harryn poikansa kumppaniksi, vaikkakin sitten melko itsekkäistä syistä.

Tuo loppu oli kyllä yllättävä! Käytännössä siis Lucius oli ulkopuolisille aivan pihalla, eikä pysty kommunikoimaan, mutta silti pää toimii? Onpa surullista :< Toki toisaalta varmaan ihan hyvä tässä tapauksessa, kun mielessä pyörii suunnitelmat maailmanvalloitukseen Harryn avulla, mutta silti, kamalan lohdutonta! Mutta paha sai palkkansa, joten olisiko kannattanut Lucius miettiä vähän tarkemmin?

Bongasin muuten pienen typon tuolta lopusta:
Lainaus
Viimeinen ajatukseni on, että rakastan vävynäni.

Kirjalainaus oli muuten myös todella hieno, enkä yhtään ihmettele, että Hermione on moisen kirjoittanut ;D Tämä oli mielenkiintoinen teksti!


© Inkku ♥

Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 222
  • haaveilija
Vs: Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)
« Vastaus #2 : 25.04.2019 02:05:37 »
Wow, tämä oli todella mielenkiintoinen!  Luciuksen ajatuksia oli hyvin kiinnostavaa lukea. Hän on yhä vallanhimoinen, ja hänen intonsa vävystään, ja haaveensa maailman valloituksesta tämän kautta, olivat aika hykerryttäviä, vaikka on niissä traagisuuttakin.

Todella surullista, miten halveksuen ja väheksyen Lucius suhtautuu Dracoon :( Oli kuitenkin kiinnostavaa, että Lucius silti hykerteli, kun hoitajanoita turhaan ehkä haikaili Dracoa (vaikka ehkä vain Luciuksen mielessä, tai mistäs me sen tiedämme...) Onneksi Dracolla on Harry, ja varmaankin myös Narcissa tukenaan. Kuinkahan Narcissa itse jaksaa?

Luciuksen mykkyys, ja esim rajallinen itseilmaisu ilmeisesti vain tuimien silmien liikkeiden kautta, tuli mielenkiintoisesti esiin pikkuhiljaa. Varmaankin todella turhauttava tilanne - vaikka osa hänen ajatuksistaan ja puheistaan olisikin varmaan turhan loukkaavia jne. Mietin, eikö lukilitis tms taikakeino voisi auttaa kommunikaatiossa?

Hyvä ja toimiva idea, että lopussa oli tuo lainaus kirjasta, ja epilepsiasta kerrottiin. Toivottavasti myös tämä järisyttävän vauvauutisen aiheuttama uusi kohtaus menee ohi, ja Lucius saa nähdä aikanaan pienokaisen. Oli kiehtovaa miettiä tämän tarinan ajoittumisia, sillä vasta tuo vauvauutinen ankkuroi tarinan. Aiemmin mietin, ovatko lapset Tylypahkassa eivätkä siksi mukana käymässä...

Mielenkiintoista, että Hermione on kirjoittanut tuon kirjan, ja sen otsikko antaa toivoa, että kuolonsyöjien toiminta on  tosiaan loppunut!

Huomasin muuten pari typoa: "Samassa ovi kolahtaakin ja mies, jotka ennen vihasin sydämeni pohjasta astuu sisään." Eli ylimääräinen k. Kirjan katkelmassa oli myös "Nykyisin Malfoyn on kotihoidossa...", eli ylimääräinen n.
« Viimeksi muokattu: 25.04.2019 02:13:44 kirjoittanut Elfmaiden »
USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Vs: Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)
« Vastaus #3 : 25.04.2019 20:21:03 »
No olipas tämä hykerryttävä. Lucius tuntuu elävän vielä voimiensa tunnon vuosissa vaikka onkin todellisuudessa paljon heiveröisemmässä kunnossa. Ensin mietin onko hän tuossa kuvattuna jo todella vanhana, mutta ei sitten kuitenkaan ihan niin vanhana mitä ensin ajattelin.

Tuo näkökulma, että on syttynyt Narcissasta tosissaan - pidän siitä ehdottomasti. Tässä tulikin lueteltuna Luciuksen rakkaudet valta ja hänen naisensa. Ja jollain lailla kiertoutuneen oloinen rakkaus vävypoikaansa kohtaan, jonka takana paistaa edelleen tuo valta. Draco ei edusta valtaa. Ehkä Lucius ei siksi osaa antaa tilaa isänrakkaudelle itsessään?

Lainaus
Näen viimein, että vanha homekorva on viimein tehnyt jotain oikein ja minun on aika viimeistellä hänen työnsä sillä – 
En voinut olla naurahtamatta tälle ajatukselle.

Mutta loppua kohden toivon vain, että hän pitäköön ajatukset omanaan. Dracon ei tarvitse enää kuulla vähättelyä. Harryn ei tarvitse kuunnella suuruudenhulluja suunnitelmia, joista ei koskaan tule mitään. Toivottavasti Lucius on onnellinen pienessä luomassa harhassaan, jonka on itselleen rakentanut.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 472
Vs: Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)
« Vastaus #4 : 02.05.2019 21:59:03 »
Kiitos ihan hurjan paljon kommenteistanne, olen lukenut ne ilolla ja fiilistellyt niitä moneen kertaan! Olette ihania:)

Angelina, tuo The man in Draco's bed-ficci on vielä lukematta, mutta yritän saada luettua ASAP :) Kiitos vinkistä!
Olen aina ajatellut, että Draco on ollut Luciukselle pettymys. Tämä ei onnistunut tehtävässään surmata Dumbledore eikä koskaan pystynyt päihittämään Harry Potteria. Mutta tietenkin nyt, kun Draco on viimein saanut Harryn itselleen, on toinen ääni kellossa ;) Luciushan tahtoo olla aina voittajan puolella.
Kivaa, että loppu yllätti. On ehkä ihan hyvä etteivät Luciuksen ajatukset ole kenenkään muun kuin hänen itsensä tiedossa.
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!

Elfmaiden, muakavaa kuulla että pidit tästä!
Luciuksella on tosiaan omat suunnitelmansa, suuruudenhullut unelmat. Se, että hän kuvitteli hoitajan vikittelevän Dracoa kertoo juuri siitä, miten Lucius ei ole enää aivan tässä maailmassa. Ja raskainta se on varmasti Luciuksen läheisille, nähdä hänet tuollaisena, puhumattomana ja velttona. Lukilitiksesta tai muista taikakeinoista ei ole aupa, kaikkea on kokeiltu. Se pieni aivolohko missä Lucius käy sisäisiä keskustelujaan on jossain niin syvällä, ettei sinne ole pääsyä. Ja ehkä hyvä niin, sillä hänen ajatuksensa eivät ole kaikilta osin aivan terveitä. En usko, että Draco olisi kovin mielissään saadessaan kuulla, että Lucius tahtoo yhteisen lapsen Harryn kanssa.
Kiitos typoista, korjasin ne. Ja suuren suuri kiitos kommentista, se ilahdutti valtavasti :D

Fairy tale, kivaa että tykkäsit tästä!
Lucius ei tosiaankaan ole tässä vielä niin kovin vanha, mutta menettänyt puhekykynsä ja järkensä. Minäkin tykkään siitä ajatuksesta, että Luciuksen ja Narcissan välillä on ollut aitoja tunteita vaikka itse ajattelenkin myös, että avioliitto on ollut järjestetty. Dracon on parasta tosiaan olla tietämättä kaikkia isänsä ajatuksia, olisi turha pahoittaa hänen mieltään, etenkään nyt kun vauvakin on tulossa :)
Kiitos kommentista, arvostan sitä todella!

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)
« Vastaus #5 : 02.05.2019 23:53:10 »
Tässä oli kiehtovaa tuo näkökulma, että Lucius katselee yhä maailmaa valloittajan silmin, vaikka onkin täysin hoidettava. Oli haikeaa, että hän koki Dracon tuottaneen noin vahvan pettymyksen.  :'( Itse tulkitsin ficin niin, että Lucius sivuuttaa Dracon ja näkee lapsessa mahdollisuuden sukunsa jatkumiseen ja uusiutumiseen ("peli ei ole vielä menetetty" -tyyliin), mutten kyllä ajatellut sitä yhtään niin, että hän kokisi vetoa Harryyn itsessään, varsinkin kun ihailee edelleen rakasta vaimoaan.

Lopun lainaus tekee tarinasta entistäkin koskettavamman, avaten sen lukijalle kuin lopullisesti uudessa valossa.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 472
Vs: Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)
« Vastaus #6 : 03.05.2019 12:06:01 »
Ihanaa Fio kun huomasit tämän ja kommentoit! Kiitos :D

Tuokin on täysin mahdollista, että Lucius näkee asian niin, että seuraava sukupolvi on se joka saa asiat raiteilleen. Lucius on niin syvällä omassa maailmassaan, ettei hän itsekään ole täysin perillä omista ajatuksistaan ja siitä kuinka ne saattavat heilahdella laidasta laitaan. Sekin, onko Draco ollut pettymys aina, jää tässä hieman avoimeksi. Mukavaa, että lopun kirjaviittaus syvensi tekstiä ja toimi!

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 090
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)
« Vastaus #7 : 15.11.2020 19:28:49 »
Mun olis ehkä pitänyt lukea tämän genretiedot heti alkuun (lol), mutta ei, mä olin niin innoissani Luciuksesta, että hyppäsin pää edellä suoraan tekstin pariin :D Aluksi tää vaikutti ihan selkeältä ja normaalilta, et joo Lucius pohtii ja muistelee (ja oi että mäkin tykkäsin tuosta maininnasta, että Lucius ja Narcissa oikeasti rakastavat toisiaan ♥ Niin minäkin olen sen aina ajatellut, enkä muuta suostu kuvittelemaan :D Lämmin ja rakastava liitto, vaikka se päätös olisikin tullut muilta), mutta sitten kuvioihin astui se tummatukkainen nainen ja muutenkin kaikki alkoi mennä hämärämmäksi :D Vasta lopussa oleva kirjakatkelma valotti asiaa mulle vähän paremmin.

Kiintoisa asetelma kyllä tässä, että Luciuksen mieli vähän järkkyi, puhekyky meni jne. ja tarvitsee noinkin tiivistä hoitoa. On kyllä todellakin hyvä, että hän ei pääse sanomaan ajatuksiaan päin Dracon naamaa. Tuli vähän paha mieli Dracon puolesta, kun Lucius ajattelee hänestä tuolla tavalla :/ Luciuksen kiinnostus Harrya kohtaan oli kyllä jännää, hän on näköjään kohdistanut rakkautensa valtaa kohtaan nyt Harryyn (kun aiemmin se oli Voldemort kuolonsyöjineen). Tuntui kyllä oudolta lukea, että Lucius rakastaa Harrya :'D Vaikka ei sitä ihan niin ollutkaan tarkoitettu.
Vähän veikkaan, että Harryn ja Dracon lapsesta ei todellakaan tule Luciukselle mitään vallan pelinappulaa. Harry ja Draco eivät moista tietenkään halua, ja kukaan ei ole (onneksi) kuulemassa Luciuksen harhaisia haaveita. Lucius on selvästi jo menetetty tapaus, mutta noh, ainakin hänkin vaikuttaa olevan ihan onnellinen.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Vs: Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)
« Vastaus #8 : 16.11.2020 09:43:50 »
Jostain syystä tämä tarina tuntui minusta niin uniikilta ja freesiltä. Koko tekstin juju tavallaan aukeaa vasta tuossa otteessa Hermionen kirjasta, mutta tunnelma on silti alusta lähtien jollain tavalla vinksallaan ja kieroutunut. Mutta on vaikea panna sormea sen päälle mikä Luciuksen ajatuksissa mättää, sillä ovathan ne periaatteessa hänen hahmonsa mukaisia.

Jotenkin hyvin Harrymaista, että hänellä on empatiaa kaiken pahan jälkeen anoa vapautusta. Kertoo jotain hänen kostonhimonsa olemattomuudesta. Rupesin miettimään, että mahtaakohan Luciuksen ajatusten nyrjähtänyt onnellisuus ja rakkaus johtua juuri siitä, että häntä on yritetty parhaan mukaan hoitaa, mutta tämä on paras lopputulos mihin voi päästä. Surullista tavallaan, mutta toisaalta, Lucius on näin tuollaisessa tilassa harmiton, eikä mitenkään vaaraksi ympäristölleen. Luulen että siksi hänen vapauttamistaankin puollettiin - tuosta ei tule kalua enää.

Musta tuntuu, että luen jossain vaiheessa muita tämän sarjan osia! Vakuutit minut konseptista, ja sitä paitsi, laatukirjoittajalta lukieassa ei voi ikinä mennä vipuun. Kiitos.

jjb

Here comes the sun and I say
It's all right

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 472
Vs: Luciuksen silmin (Lucius Malfoy, S, ficlet)
« Vastaus #9 : 19.11.2020 15:13:32 »
Larjus, tämä oli tosiaan vähän tämmöinen hämärämpi tapaus ;D Mutta kiva kun luit ja jätit kommentin vaikka hyppäsitkin vähän syvään päähän tämän kanssa. Mutta tosiaan, ehkä parempi ettei kukaan tiedä mitä Lucius todella ajattelee ja suunnittelee, sillä ei olisi kivaa kenellekään jos hänen todelliset mietteensä tulisivat julki. Ja etenkin Dracolle se olisi tosiaan todella väärin, sillä hän on kuitenkin syytön isänsä "hulluuteen". Rakkaus Harrya kohtaan on tosiaan vähän sellaista, noh, haaveajattelua tai hulluuden houreuta. Kiitos kommentista!

jossujb, mukavaa että tykkäsit tästä :D Ja erityisen kivaa kuulla, että tekstistä välittyi alusta asti se jonkin, että kaikki on tavallaaan niin kuin pitää mutta sitten ei kuitenkaan. Lucius on tässä tosiaan hyvin kaukana siitä uljaasta velhosta mikä hän on joskus ollut ja luulen, että kaikki säälivät häntä. Eikä hän tuosta tule enää tokenemaan, joten ehkä on vain hyvä että hän saa edes viettää viimeiset hetkensä läheistensä ympäröimänä. Kiitos kommentista!

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!