Viistokujalla • S • Draco/Ron, säeromaanificci 8/X (16.8.2024)

[Odo]

Ficin nimi: Viistokujalla
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama, säeromaanificci
Hahmo(t): Ron Weasley/Draco Malfoy
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Olen hillonnut jo pitkään useita sivuja tätä säeromaanificciä, josta tuskin ihan romaani tulee, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan? Jatkis kyllä, mutta pituutta tuskin on tarpeeksi romaaniksi. Silti tämä on kirjoitettu säeromaanin muotoon, jos ne ovat sinulle yhtään tuttuja (esim. Dess Terentjevan Zeno, Freestyle ja Ihana, Sanni Ylimartimon Pimeässä hohtavat tähdet, Sarah Crossanin Yksi ja niin edelleen). Lyhyesti, jos ei ole, säeromaanit ovat Wikipediaa lainatakseni "kaunokirjallisuuden laji, jossa kerronta etenee ilmavasti lyhyiden säkeiden muodossa", jollaista tekstiä tässä nyt sitten yritän tuottaa. En ole varma, mistä tämä älynväläys tuli, mutta ainakin sitä edisti Haasta itsesi kirjoittajana II-haaste, jonka dl. on muuten lokakuun viimeinen päivä (2024). Tavoite olisikin saada tämä jatkis valmiiksi ennen dedistä. Rohkaisuna tarinani alkutaipaleella toimi ihanin Kiirsu ♥ Tällä hetkellä tarinaa on kirjoitettu 22. osaan asti, joita ajattelin julkaista aina lukupari kerrallaan, joista toinen on Dracon hän-kertojalla ja toinen Ronin minä-kertojalla. Tämä tyyliratkaisu tuli ihan vahingossa, että älysin vasta muutaman luvun jälkeen, että ohops, nehän on eri muodossa. Ne kuitenkin oli järjestelmällisesti Ronin ja Dracon osissa eikä pompsahdellut sinne tänne, niin päädyin pitämään tuon! Justnyt pelottaa vähän jatkaa, kun taukoa ollut, mutta boostia tulin hakemaan julkaisemalla. Kaikki kommentit, suuret, pienet ja pääsi kokoiset, ovat super. ♥ Ps. Wordini heittää aina uuden rivin Isolla Alkukirjaimella, joten tyhmiä Alkukirjaimia saattaa lipsahtaa.

Aution kartanon jälkeen Viistokuja tuntuu suurelta kuin New York

Viistokujalla
Ron/Draco • S • säeromaanificci

1.

Eikö tämä metelöinti jo riitä
Riitä riitä riitä
Draco säikähtää kaikua
Yht'äkin kartano on täysin vaiti
sen jokainen nurkka
sopukka
kaikki huoneet
Ja hän tajuaa
miten metelöinti
oli hänen omaa tuskaansa
joka kyti hiljaa
ja silti huusi liian kovaa
 


2.

Talo oli täynnä ääniä
Veljien, äidin, isän, siskon, vieraiden
Pienen pöllön, ison pöllön, kissan ja
– eihän rottaa ei enää ole,
mutta jokin nakertaa silti
talon rakenteissa,
ihon alla,
mielen perukoilla

Taas, kuten aina
Harry on keskipiste
näille kaikille äänille
veljille, äidille (ennen kaikkea Äidille)
isälle, siskolle
vieraille

Ei talo koskaan ole hiljaa
mutta miksi juuri nyt
nakertaa, vaikka
rottaakaan ei enää ole
On vain Harry –

[Odo]

A/N: Julkaisin nyt kuitenkin samoilla vauhdeilla myös luvut 3. ja 4., kun harkitsen vahvasti tuuppaavani tämän Kommikseen. Julkaisutahdiksi en osaa luvata mitään varmaa.


3.

Draco opiskelee
yötä päivää
tuskin edes hengittää
on pakko todistaa

ettei ole paha
eikä paikkaa tehty valmiiksi
Sitä varten hän teki töitä
Isänsä vaativan katseen alla
väitteeseen ettei hänestä tule mitään

Se oli Tylypahkaa, arkea
aikaa ennen sotaa

Ei Draco sitä mielellään muistele
etenkään loppua
eikä muutakaan

Hän pysähtyy
ja hengittää
Opiskelee vielä (vähän) lisää
tullakseen ministeriksi
hyväksytyksi

Ei pedattua paikkaa enää olisi ollutkaan

 

4.

Mitä järkeä on missään
ammattiin opiskelussa
kokeissa ja taikuuden historiassa
 – eikö professori Binns
opettanut jo tarpeeksi?

"Sinähän nukuit kaikki oppitunnit!"
tiedän, tiedän rakas Mione
Tiedän kyllä,
mutta onko yhä pakko

"Tietysti on, koska..."
(ura, avioliitto, lapsi – ehkä kaksi)
sinä haluat kaiken rakas Mione
Kodin maalta, mutta ei
kuitenkaan liian kaukaa
ainakaan Harrysta
ja Ginnystä

tarpeeksi kaukana kuitenkin
Äidistä, koska koska koska
tahdot, että eletään omillaan
vaikka minä tuskin olen tarpeeksi
(työssä, aviomiehenä, isänä – läsnä)

Kun en enää saavu kursseille,
vaadit selitystä
Rakas Mione, luuletko
että minusta olisi apua
Weasleyn Welhowitseissä?

[Saappaaton]

Heijaa, minä täällä kommiksen puolesta. Alkuun haluan sanoa (että hymyilin sun A/N:lle), ettei säeromaanit ole tuttuja, mutta olen kyllä kovasti miettinyt sellaiseen tarttumista, joten olet mulle harjoituskappale.

En vieläkään ihan hahmota, onko säeromaanin tarkoitus olla jotenkin suuresti erilainen kuin runon (tai samaa tarinaa kertovan runokokoelman), vai onko se ero vain veteen piirretty viiva. Arvaa muistinko kesken kommentin kirjoittamisen, kun jossain kommentissa mainitsit mulle vähän siitä silleen nenä vinossa, ettet välitä sulkeiden käytöstä ja nyt keskityn liikaa siihen. Joka tapauksessa ymmärrän, miksi tämä tällainen muoto viehättää!

Luvut 1 ja 2 lähtevät jotenkin minun makuuni mukavan vastakkaisista tilanteista. Draco, joka tajuaakin, että kartano on aivan hiljainen ja toisaalla Ron, jolle hiljaisuus olisi ehkä siunaus. Tässä kohtaa piti käydä tarkistamassa olitko antanut jotain vinkkejä genreihin, että minkälaista tarinaa tässä ollaan kutomassa sä(i)keistä, mutta etpäs ollutkaan. Kutkuttavaa. Näissä ensimmäisissä luvuissa (saanko kutsua niitä runoiksi?) on ainakin ihanan melankolinen pohjavire, mielenkiinnolla eteenpäin.

Nämä kaksi seuraavaa jatkavat minun mielikseni sitä melankolian makustelua. Tuntuu myös silleen lohdullisen loogiselta, että aina lukuparissa pyöritään saman aiheen äärellä. Kieltämättä tykkään kyllä näistä sinun säkeistäsi, kun käytät sellaisia elementtejä, joita tykkään käyttää itsekin. Toistoa löytyy, muttei ainakaan toistaiseksi liikaa ja sitten niitä sulkeita. Ymmärrän myös, että tällainen säännöistä vapaampi tekstityyli ehkä palvelee sinua kirjoittajana perinteistä - hukkasin sanan, meinasin ensin kirjoittaa romaanimittaa ja sitten novellimittaa, mutta nehän eivät siis kuvaa sitä mitä haen, mutta sellaista säännönmukaisempaa, järjestellympää tekstiä paremmin. Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan, kaikkien niiden betailukertojen jälkeen. Olet oiva kirjoittaja joka tapauksessa, mutta säemitassa saatat päästä villisti paremmin oikeuksiisi!

Nyt tämän villin tajunnanvirtakommentin jälkeen sanon vain kiitos ja palaan luultavasti joskus kommentoimaan lisää, kun saat sitä julki. <3 Siinä toki saattaa mennä vuosi tai viisi, jää nähtäväksi.

[Odo]

Saappaaton, kiitos kommentista ja hauska kuulla sinun mietteitäsi pitkästä aikaa! ♥ Kuulostaa jännittävältä, että tällaisessa muodossa pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun en koskaan ole oikein osannut runoilla. Säe"romaania" uskalsin yrittää, koska ne on niin vapaamielisiä ja villi ajatus, että vapaamielisyys pukisi minuakin. Musta on totta puhuakseni tullut kirjoittajana sellainen Seikkailu oli kiva. Nyt he istuvat jäätelöllä. Piste-kirjoittaja, kun lähtenyt etsimään lastenkirjarytmiä ja nyt se oikeastaan kostautuu omaan nilkkaan, kirjoitinpa mitä tahansa muuta (kuin esim. tätä). Ehkä tällainen ilottelu tekee gutaa myös niille pisteiden viljelyille, mutta ennen kaikkea, siistiä kuulla sinun pitäneen (joskun sain oikein ajatuksesta kiinni). Palaat, kun hetki on oikea - mutta nyt lisää! ♥


5.

Dracolla on lomaa
eikä hän haluaisi
olla kahden tyhjyyden kanssa

Poissa on isä,
isän jäinen katse, ankaruus
Isän kuori on suljettu Azkabaniin

Ei enää, kun –
ajatus kirvelee (liikaa)

"Äiti, mitä minun pitäisi tehdä?"
Kursseille ei pääse lomalla
Malfoyn kartano on kolea

Liian suuri ja Draco
niin pieni ja olematon, ettei
oikeastaan ole haamua kummempi

Äidistä ei jäänyt mitään,
mikä ei muistuttaisi myös
Isästä



 
6

Mione paiskaa oven kiinni
"Hermione, sinun pitää –"
Suljettu ovi kysyy
mitä minun pitää?

Ymmärtäisit Mione
ei se ollut minun paikkani
Ei isäni jäljissä
Taikaministeriön virkamieheksi
ei taistelemaan
Sateenvarjojen suurta kapinaa vastaan

Mione, hyvästi sitten
vaikka tapaammehan taas
torstaina
Emmehän me koskaan unohda
Harryn kutsua teelle


A/N: Sateenvarjojen suuri kapina, S, Arthur/Molly

[Joanniina]

Mä kiinnostuin tästä ficistä, kun puhuit siitä Discordissa, ja nytpä se löytyikin sopivasti etusivulta. Mun mielestä on vähän raskasta lukea pitkää tekstiä tietokoneen/puhelimen näytöltä, mutta tällainen säemuotoinen proosa sopii näytöltä luettavaksi hyvin! Paritus on kiinnostava, en muista, olenko ikinä ennen lukenut Draco/Ronia. Mielenkiinnolla odotan, miten kaksikko päätyy yhteen. Tykkään tästä kerrontaratkaisusta, kun mukana on kaksi kertojaa ja sekä hän- että minämuotoista kerrontaa. Jään seuraamaan!

[Odo]

Joannniina, onpa kiva, kun kiinnostuit ja tulit jättämään kommentin. ♥ Samaistun myös tuohon pitkään tekstiin! Puhelimella luen kyllä nykyisin vähän pidempää kuin koneella (e-kirjoihin tottumisen kautta), mutta edelleen kilometrificit kyllä tekee vähän tiukkaa. :d Mukava myös kuulla, että lähdit kokeilemaan uutta paritusta, johon itse tutustuin jo varmaan kolmisentoista vuotta sitten, vaikka vuosien varrella paritus on ollut aika hiljainen verraten moniin muihin. Muistelen kuitenkin, että ainakin Grenade on kirjoittanut tuoreempaakin Dronia kuin minun muistojeni Suvaltaan väärä luihuiseen, joka oli se wow!-juttu Droniin (silloin ~13v sitten). Itsestä oli kiva palata tähän ja ihmettelen, miten en ole juuri kirjoittanut itse Dronia, vaikka onhan se aika cool. Nyt onkin ollut hauskaa, ja hauskasta puheen ollen, toivon myös jatkaessani ficciä pysyvän säännönmukaisesti minä-/hän-kombossa, koska alunperin se tuli vahingossa ja nyt vähän jännään, mitenkä tauon jälkeen.

A/N: Mulla tökkäsee jotenkin tuo 8. osa, että vaikka olin kokenut sen jokseenkin valmiiksi, tein vielä muutoksia postatessa. (Emmä tiiä, onko se liian pitkäkin...) Mutta haluan sen käsistäni. Ja etsiä sitä motivaatiota edistää tätä ennen kuin ollaan siellä ~20. osan tuntumassa ja alkaa olla kiire pysyä tahdissa. Deadlineen on toki vielä aikaa (31.10.), mutta silti.



7.

Aution kartanon jälkeen
Viistokuja tuntuu suurelta
kuin New York

Viimeisimmällä tunnilla
historioitsija kertoi
New Yorkista, mutta –

Ei Draco myönnä, että
huomasi vain Weasleyn
puuttuneen

Silti sattumalta seisoo
Weasleyn Welhowitsien
korean oven edessä



 
8.

Minä en tiedä mitään
kepposista, kujeista,
Sellaisista asioista kuin
mikä saa ihmiset nauramaan

George opettaa ja opin
Ehkä Mionekin nauraisi,
kun viimein onnistun ensimmäisessä
keppostaiassani

Mione tuskin vastaa kirjeisiin,
ehkä hän opiskelee
Niin lujaa, että pörröinen
pehko harvenee hius
kerrallaan
Ja Harry huolestuu

Harry, joka opiskelee
Salaisessa paikassa,
toisenlaiseksi virkamieheksi
Ministeriön kätköissä

Ovelta kuuluu naurua
Sillä niinhän tämän kaupan
ovi aina tekee
Nauraen toivottaa
tervetulleeksi — ja joskus
kippaa tulijan päälle
taiasta punottua serpentiiniä

Oikeastaan minun on ihan hyvä
täällä, kaupalla
eikä salaisessa koulutuksessa
(niin kuin Harry)

Eikä varsinkaan niillä
historian tunneilla,
jästiasioiden äärellä

Enhän minä koskaan
oppinut käyttämään edes hupelinta
 

[Saappaaton]

Hei, palasin (näemmä tällainen nelisen lukua kerrallaan on sopiva tahti, ainakin just nyt).

Vitosessa - ah, tää oli herkullinen - paneudutaan mukavasti Dracon suhteeseen vanhempiinsa (ja kartanoon, kyllähän sitäkin makustellaan mukavasti). Ja kutosessa sitten taas, niin. Haistan Mionen pettymyksen Roniin (ihmisenä) ja se tuntuu ehkä vähän lukuna laihemmalta. Saattaa olla, että olen enemmän tykännyt Dracoin pätkistä noin muutenkin, tuntuvat itselle luonnollisemmilta, mutta mutta. Ehkä se on se luihuinen sinussa.

Anteeksi, oon vähän seinillä taas, mutta ehdottomasti rakastin viittausta Sateenvarjojen suureen kapinaan. Ja kävin varmistamassa, että olen sen joskus kommentoinutkin saatoin myös miettiä, pitäisikö kommentoida toistamiseen.

Ja noniin, 7. & 8. luku alkavat päästä asiaan. Tää paritus ei ole mulle mikään Asia, mutta hykertelen täällä, että Draco päätyy Welhowitsien ovelle, enkä malta odottaa, että tiedän miten tilanne siitä vielä kehittyy. Ja turhaan sinä tuota kasilukua sen enempää (ainakaan enää) vatvot. Se on oikein toimiva, ei lainkaan liian pitkä, ja siis antaa ehkä eniten näistä Ronin luvuista tähän mennessä. Tässä on havaittavissa sellaista railoa, että Harry on jossain omassa pienessä kuplassaan ja Hermionekin on todennut, että pettymys saa riittää, ja Ron on jäänyt yksin. Taitaa olla polo vähän hukassa, enkä tiedä onko Welhowitsit Ronille se oikea, lopullinen paikka, mutta ainakaan ei ole huonoimmasta päästä.

Ihanaa, että täältä löytyi lopusta nyökkäys canoniin. Tykkäilen näistä nyökkäyksistä eri suuntaan kyllä (jos et arvannut siitä, että nostelen niitä aina huomatessani).

Joo, oikein hyvä tämä on. Jatkahan julkaisua ja kirjoittamista vaan rohkeasti, tuun taas jossain kohtaa muistuttamaan itsestäni. <3

[Larjus]

Enhän minä koskaan
oppinut käyttämään edes hupelinta

Voi Ron ♥
 

Säeromaanit eivät ole minullekaan tuttuja, mutta kiva lukea jotain (itselle) uudentyyppistä tekstiä. Näistä osista tuli vähän sellainen runofiilis, mutta oli lukeminen silti erilaistakin.  Kertojatyypin vaihtelu sen lisäksi, että vain vaihdetaan keskipitsteenä olevaa henkilöä osasten välissä, on kivan erikoinen ratkaisu, eikä siihen ollut mielestäni vaikea päästä mukaan. Sekin auttaa, että järjestys on aina sama.

Parituksesta tuli vähän nostalginenkin olo, kun joskus teini-ikäisenä mulla oli jonkinmoinen Ron/Draco-vaihe Hauska huomata osista, miten heidän elämänsä ikään kuin peilaavat toisiaan. Ne ovat niin erilaisia keskenään, kuten vaikka alussa mainittu Malfoyn kartanon hiljaisuus ja Kotikolossa vallitseva äänien runsaus, mutta silti Ronilla ja Dracolla tuntuu olevan paljon yhteistäkin! Samankaltaisia tuntemuksia jne. Hidas eteneminen on kivaa, vaikka pakko myöntää, että kyllähän tässä odottaa sitä, että hahmot pääsevät vuorovaikuttamaan :3 Siksi seiskaosan loppu onkin varsin lupaava! Mitenköhän sattumaa Weasleyn Welhowitsien ovien eteen päätyminen loppujen lopuksi onkaan?

[Grenade]

Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Kävin listauksestasi nuuskimassa, onko vielä jotain Ron/Dracoa, jota en ole ehtinyt lukea ja tämä löytyi. En ole ollenkaan tainnut lukea mitään säeromaaneja/-ficcejä tms, joten konsepti oli täysin uusi ja jännittävä.

Tähän pääsi kuitenkin hyvin hyppäämään mukaan, vaikken ollutkaan mitään tällaista lukenut aikaisemmin ja lukukokemus oli miellyttävä, oli kivaa, että molemmilla oli oma "äänensä" ja ne oli omissa osissaan. Oli mielenkiintoista päästä molempien pään sisään tarkastelemaan, miten he näkevät maailmaa. Varsinkin heti ekassa säeparissa tuli hienolla tavalla esiin se heidän erilaisuus, että kuinka vastakohtainen heidän maailmansa on tällä hetkellä. Myös muissa osissa oli hienolla tavalla kontrasti heidän elämiensä välillä.

Draco on yksin, kun isä sekä äiti ovat lähteneet ja kartanokin vain vastaa kaiulla takaisin huutoon, hän olisi mieluummin jossain, missä pääsee tekemään edes jotain. Ja samalla Ron on ihmisten keskellä ja silti tuntee, ettei riitä, että tekee jotain väärin, vaikka yrittää kuitenkin tehdä edes jotain. On harmittavaa, että hänen ja Hermionen välit ovat niin huonot tällä hetkellä (vaikka se ehkä tuo Dracon ja Ronin lähemmäs, hehe), ja myös vähän sydäntämurtavaa, että Ron vertaa itseään niin paljon Harryyn. Ja onko se mikään ihmekään, kun Harry on niin sankarin perikuva, joka on pelastanut koko velhomaailman ja hän itse ei saa opiskeltuakaan. Voi Ron! Mutta älä huoli, ehkä ihan kohta ovellesi saapuu joku, joka nostaa sinut surullisista fiiliksistä. Ai että, Dracon tuo seiskaosa oli jotenkin tosi jännä, ihanaa, että sattuma tuo hänet juuri oikeaan paikkaan! 

Ai että, osuipas tää nyt sopivaan saumaan ja toivon, että kirjoitat tätä vielä lisääkin! Alkoi Dron-hammasta kolottamaan ihan kunnolla, kun on taas hetken ajan ollut tämäkin shippi taka-alalla, kun oon ollut muissa fandomeissa, mutta pitäähän sitä aina välillä palata takaisin juurilleen.

Kiitos tästä miellyttävästä ja kutkuttavasta lukukokemuksesta ja jään innolla odottelemaan jatkoa! ❤️