Otsikko: Silmäpelin toinen aste
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: Supernatural
Ikäraja: S
Paritus: Sam/Gabriel
Genre: Slice of life -ficletti
A/N: Melko suoraa jatkoa Kymmenensiipiselle mulkerolle (kys. sarjan neljäs osa). Kyllä ne tunteet alkavat hitaasti heräilemään, ehkä jossain kohtaa sarjaa päästään jopa fyysiseen Sabrieliin
Mutta slow burn jatkukoon vielä jonkin aikaa.
1.
Salaatinlehti ja pala aurinkoa(S)
spoilaa 13 kautta2.
Makkaratutkimuksia(S)
3.
Kymmenensiipinen mulkero(S)
spoilaa 13 kautta4. Silmäpelin toinen aste
***
Silmäpelin toinen asteTiskiepisodista oli kulunut pari viikkoa, eikä mikään ollut hirveästi muuttunut. Gabriel eli bunkkerissa edelleen kuin sika pellossa, ja usein Samista tuntui, että Gabriel ihan tahallaan sotki vain ärsyttääkseen häntä mahdollisimman koko ajan.
Yöt olivat edelleen levottomia, Gabrielin huoneesta kuului askelten ääntä ja liian valkoinen valo loisti sykäyksinä oven alitse. Vielä Sam ei kuitenkaan ollut keksinyt tarpeeksi hyvää tekosyytä mennä katsomaan, mitä arkkienkeli öisin oikein touhusi.
Sen sijaan Sam oli haravoinut kirjeiden miesten kirjastosta omaan huoneeseensa kaikki arkkienkeleitä käsittelevät opukset, joita hän sitten lueskeli salaa Deanilta ja Castielilta, mutta konsultoi Gabrielia aina välillä.
Heille oli muodostunut melkeinpä mukava rutiini, Sam istui pöytänsä ääressä lukemassa ja tekemässä muistiinpanoja, ja Gabriel pötkötti sängyllä kutomassa.
”Olisiko tämä ihan kamala väri villasukille?” Gabriel heilutti eräänä tiistaina neonpinkkiä lankaa, joka suorastaan sattui silmiin.
”Järkyttävä. Onko kaikkien arkkienkelien silmät eri väriset?” Sam vastasi valmiina kirjoittamaan ylös.
”Moukka. Cas osaa arvostaa pinkkiä”, Gabriel tuhahti, mutta laski kutomuksensa hetkeksi sivuun miettiäkseen Samin kysymystä.
”Oletko katsonut montakin arkkienkeliä silmästä silmään?”
Sam pudisti päätään ja häntä puistatti.
”Vain Luciferia, ja ei koskaan enää.”
”Luci tykkää vähän vetää överiksi sen silmäjutun kanssa”, Gabriel mietti hetken, mutta näytti sitten tekevän jonkinnäköisen päätöksen. Arkkienkeli napsautti sormiaan. Kun mitään ei tapahtunut, Gabriel nousi sängyltä ja käveli tyytymättömän kuuloisesti jupisten oven viereen sammuttamaan valot katkaisijasta.
”Gabe, mitä…?” Sam räpytteli silmiään pöllämystyneenä äkillisessä pimeydessä.
Gabrielin silmät loistivat huoneen toiselta puolelta lämpimänä sekoituksena aurinkoa viskilasissa, kultaa ja meripihkaa. Sekunnit tuntuivat venyvän minuuteiksi ja arkkienkelin intensiivinen, kirjaimellisesti hehkuva katse kuumotti Samia useammalla kuin yhdellä tavalla. Sam ei tiennyt miten kauan sitä kesti, mutta kun Gabriel lopulta napsautti valot takaisin päälle ja hehku tämän silmistä hiipui, se tapahtui aivan liian pian. Sam hytisi, aivan niin kuin aurinko olisi laskenut ja illan viileys hiipinyt huoneeseen.
Gabriel kohotti kulmiaan nyt inhimillisempi, melkein epävarma katse silmissään ja Sam yritti saada kiinni siitä, mitä häneltä oikein odotettiin.
Hänen teki mieli kävellä Gabrielin luo ja halata –
siis mitä? – mutta onneksi polvet olivat liian vetelänä. Sam hieroskeli käsiään saadakseen niille jotain tekemistä.
”No, onko minulla nätimmät kuin velipojalla?” Gabriel tivasi.
”Ei tässä siitä ollut kyse”, Sam ryki ääntään vähemmän käheäksi naama punaisena, ”minä teen tutkimusta kirjeiden miesten arkkienkelitietokantaa varten… lisään puuttuvia asioita perimätietoon.”
Sam repi katseensa Gabrielin silmistä ja kirjoitti muistiinpanoihinsa:
Arkkienkelien silmien värit eroavat toisistaan radikaalisti. Ainakin Luciferin (punainen) ja Gabrielin (meripihka).
Michaelista ja Rafaelista ei ole ensikäden tietoa.Hänen teki mieli kirjoittaa tarkemmin Gabrielin silmistä, mutta jos nyt vaikka Dean lukisi hänen selontekonsa, siitä vittuilusta ei tulisi loppua niin kauan kuin Sam eli, eikä todennäköisesti edes hänen kuolemansa jälkeen.
Ai että meripihkan, kullan, viskin ja auringon sekoitus, mikset ole ruvennut runoilijaksi, Samantha?”Suostuisitko katsomaan uudestaan?” Gabriel painosti, ja nyt arkkienkelin äänessä oli selkeää epävarmuutta.
Sam nieli kielellään odottavan
”totta hemmetissä, vaikka heti”, ja nyökkäsi sen sijaan painokkaasti.
Oli kaiketi korkea aika myöntää, että Sam piti Gabrielista vähän liikaa.
Kenenkään muun ei kuitenkaan tarvinnut sitä tietää, ei varsinkaan Deanin, ja kaikkein vähiten Gabrielin.