Nimi: Lähellä teitä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angst, slash, ystävyyshöpöily
Paritus/hahmot: Tomi/Iiro ja Juha
Varoitukset: pilven poltto ja inhorealismi
Haasteet: Ficlet300 73. Muovi ja One True Something 20 #2
A/N: Lähti muovipullon visiosta. Vähän jännä ficlet, mutta sopii näihin hahmoihin. Luulisin.
Lähellä teitä
Iiro ei olisi välittänyt olla siellä, ei illalla eikä varsinkaan aamulla, kun vieraassa kämpässä haisi hieltä, kuselta, ummehtuneelta alkoholilta ja oksennukselta. Onneksi oli lämmin kesäyö, ja kaikkea edellä mainittua saattoi paeta parvekkeelle. Se oli yllättävän siisti. He olivat teljenneet oven, koska kämpänomistajan kaveri oli saanut humalapäissään vainoharhaisuuskohtauksen. Tyypin seistessä ulko-oven edessä hedelmäveitsi kädessä, pakopaikkoja oli vain kaksi: vessa ja parveke.
Juha oli kahmaissut heitä niskasta ja sysännyt ulos. He olivat odottaneet, että jätkä oli sammunut ja hakeneet parvekkeelle kaiken tarvittavan. Paikkakunta oli vieras. Heillä ei ollut muuta nukkumispaikkaa, joten parveke sai kelvata. Ei siinä mitään vikaa ollut. Se oli aika luksusta verrattuna moniin muihin paikkoihin, joissa Iiro oli joskus yöpynyt. Tomi ja Juha polttelivat pilveä ja nauroivat. Iiro ei koskenut pilveen eikä alkoholiin. Ei tuntunut siltä. Hänellä oli raskas, ahdistunut olo, ja vieras paikka teki hänet rauhattomaksi. Iiro halusi vain olla jompaa kumpaa lähellä, mikä kävi hyvin molemmille.
Tomin sai syliin saman tien, ja Iiro kykeni hengittämään taas. Tomilla oli ihanin ominaistuoksu kaikista hänen tuntemistaan ihmisistä. Se oli huumaavan voimakas ja vähän makeahko. Iiro olisi voinut nuuhkia Tomin ihoa tuntikausia. Nyt hän saattoikin, koska ei ollut oikein muutakaan tekemistä. Tomin ja Juhan jutut olivat saaneet niin omituisen suunnan, ettei siihen ulkopuolinen oikein voinut osallistua. Iiro varasti Tomilta kuivan suudelman ja nousi tarkastamaan, mitä kämpän sisällä tapahtui.
Jätkä oli hylännyt veitsen törkyiselle ruokapöydälle ja hakkasi nyt vessan ovea levottoman oloisena paikoillaan edestakaisin siirtyen. Fyysinen helpotus evättiin, koska joko vessaan lukittautuneet eivät uskaltaneet päästää kaveriaan sisään tai he olivat itse sammuneet. Jätkän olo kävi yhä tuskaisemmaksi. Iiron kävi miestä sääliksi. Hän koputti ikkunaan ja viittoi pöydällä makaavaan tyhjään muovipulloon. Siinä oli aiemmin ollut viinasatsi, joka oli jo aikoja sitten juotu ja lantrattu pois. Jätkällä kesti kauan tajuta, että mitä hän tarkoitti, ja tämä oli varmasti kusta housuunsa, kun viimein tajusi ja oli omasta oivalluksestaan aivan tohkeissaan. Iiro käänsi katseensa, kun mies kusi pulloon. Aivan kaikki ei osunut, mutta tajusipa tyyppi laittaa siihen vielä korkinkin.
Naurettavan ylpeänä jätkä täräytti kusenkeltaisen muovipullon pöydälle ja katsoi Iiroa odottavasti. Iiro näytti peukkua ja sai vastaukseksi leveän, onnellisen hymyn. Jumalauta, mitä touhua. Iiro ei viitsinyt sen enempää kommunikoida mokoman känniääliön kanssa vaan istui takaisin lattialle valiten nyt Juhan sylin, joka oli voimakas ja turvallinen, kuten mies itsekin oli. Juha kietoi kädet hänen ympärilleen kuin suojaksi. Juha huolehti ja katsoi heidän kaikkien perään omalla lujalla, vähän tylylläkin tavallaan. Pilvi pehmensi Juhan karskiuden, ja tämä vaikutti onnellisemmalta kuin pitkiin aikoihin. Se oli vain väliaikaista, mutta olipa mies edes tämän yön pehmeä ja hyväntuulinen.
Tomi halusi läheisyyttä myös ja konttasi takaisin Iiron syliin. Juhan kädet riittivät heidän molempien ympärille, ja siinä oli oikein hyvä olla, turvassa ja lähellä muita. Mitään pahaa ei voisi tapahtua, ja aamulla hän ja Juha raivaisivat tien ulos vaikka väkisin eikä kukaan voisi estää. Tomi mutisi jotain, mistä ei saanut selvää ja Juha kaihosi mehujäiden perään, mutta alkoi kertoa aivan toista juttua. Iiro kuunteli hajamielisenä ja painoi suukkoja torkkuvan Tomin niskaan. Se oli yksi niistä harvoista öistä, joita teki mieli muistella.