Haikyuu!!: Lentopallo on tehty meitä varten [Sallittu, oneshotkokoelma]

[Ooka]

Kokoelman nimi: Lentopallo on tehty meitä varten
Kirjoittaja: Ooka
Beta: Word ja kirjoittaja itse

Genre: Ficcikohtainen
Ikäraja: Ficcikohtainen

Fandom: Haikyuu!!
Hahmot: Ficcikohtainen
Paritus: Ficcikohtainen

Luvut: Oneshotkokoelma

Varoitukset: Ficcikohtainen

Yhteenveto: Poikien ja tyttöjen elämää lentopallon keskellä.

Tekijänoikeudet: Vain tekstit ja ideat ovat omiani. Hahmot kuuluvat itselleen ja en tee näillä rahaa. Tarinat ovat kaikki fiktiivisiä.

A/N: Jees. Päätin nyt luoda yhden topan, johon julkaisen alle tonniset tekstit Haikyuusta (niitä kertyikin odotettua enemmän). En halua laittaa jokaiselle ~200 sanan tekstille omaa töpöä, muuten niitä olisi aika lailla tuolla pyörimässä ajan mittaan. Nyt on jotenkin menossa sellainen hetki, että kirjoittelen enimmäkseen kohtauksia, joita nämä lähinnä ovatkin.
Tosiaan, monet tiedot ovat nimenomaan tekstikohtaisia, joten sieltä saapi selviteltyä, mitä onkaan lukemassa! Kokoelman nimen ideasta saamme kiittää Haloo Helsinkiä!

♦♢♦♢♦♢♦♢♦♢♦

Nimi: Kun kaikki menee pieleen
Genre: Fluff
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Bokuto/Kuroo


Kuroo huokaisi raskaasti ja vain pudotti koululaukkunsa lattialle, vaikka hän yleensä vei sen huoneeseensa saakka. Tänään ei vain huvittanut, sillä päivä oli aamusta alkaen mennyt pieleen. Juna oli ollut myöhässä ja Kuroo oli tullut siihen tulokseen päivänmittaan, että olisi ehtinyt kävellenkin. Kotitehtävät olivat jääneet kirjoituspöydälle – tehtyinä. Epäonni oli jatkunut harjoituksiin saakka. Syötöt epäonnistuivat toisensa jälkeen ja nuori mies oli harkinnut alakautta syöttämistä vakavissaan. Hänen yleensä niin sulavat syöksyt olivat täydellisiä seinään törmäämisiä tänään ja Kuroo ei yllättyisi, jos hän olisi mustelmilla huomenna. Kotimatka oli sentään onnistunut melko hyvin, vaikka hän oli lähes kompastunut omiin jalkoihinsa. Se siitä kissan sulavuudesta.

”Bokuto! Kai meillä on kahvia valmiina?” Kuroo huikkasi, kun hänen valkohiuksista ystävää ei näkynyt olohuoneessa. Ei vastausta. Mustahiuksinen tuhahti, kun keittiökin oli tyhjä. Kahvia sentään oli vielä pannun pohjalla yhtä kupillista varten.

Kuroo oli juuri kohottamassa kuppia huulilleen, kun kuuli varoituksen takaansa. Oli kuitenkin liian myöhäistä perääntyä, kun kielenpinnalle jo osui kylmää nestettä. Kuroon silmät laajentuivat inhosta.
”Hyi helvetti!” poika huudahti ja hylkäsi mukin nopeasti tiskipöydälle häpeämään.
”Se on ollut siinä jo tunnin”, Bokuto nauroi kuivatessaan vettä tiputtavia hiuksiaan. Ai, toinen oli ollut suihkussa.
”Helvetti”, Kuroo kirosi uudestaan juodessaan jo toista vesilasillistaan. Kylmä kahvi oli ehkä pahinta ikinä. Hyi.

”Miten päivä meni?” Bokuto kysyi arkisesti istahtaessaan sohvalle tyytyväisen äännähdyksen saattelemana. TV avautui ja sieltä alkoi juuri uutiset, jotka eivät kiinnostaneet kaksikkoa. He odottivat hetken päästä alkavia urheilu-uutisia.
”Ei kovinkaan hyvin”, Kuroo huokaisi ja laski juomalasin kovan kilahduksen kera pöydälle. Hän kertoi kaiken, mikä sinä päivänä oli mennyt mönkään.

”Sulla meni vissiin hyvin”, Kuroo totesi lysähtäessään energisen ystävänsä viereen.
”Paremmin kuin aikoihin!” valkohiuksinen hihkaisi ja selosti oman päivänsä. Kuroo vannoi, että toinen oli varastanut osan hänen onnestaan.
”Hyvät sulle”, mustahiuksinen totesi ja risti kätensä rinnalleen. Bokuto oli kuulemma onnistunut todella hyvin jossain harjoittelemassaan jutussa ja saanut pistokokeesta hyvän arvosanan.
”Aaw Kuroo”, Bokuto naurahti ja veti ystävänsä pelottavan helposti syliinsä, se oli heille kyllä täysin normaalia käytöstä.
”Älä siinä aawittele!” mustahiuksinen tuhahti ja mutristi huuliaan.
”Ehdin jo”, Bokuto totesi ja kietoi kätensä parhaan ystävänsä ympärille aloittaakseen tiukan halauksen.

Kuroo huokaisi, mutta hyväksyi halauksen kuitenkin. Valkohiuksisen halaukset olivat tällaisiin hetkiin juuri oikeita: tiukkoja ja varmoja. Poika nojasi päänsä toisen hartiaan ja hengitti Bokuton tuoksua. Oli hieman harmi, että toinen oli peseytynyt juuri, sillä siinä meni oiva virnuilun aihe täysin hukkaan.
”Huomenna menee jo paremmin!” Bokuto kannusti kovaan ääneen leveästi hymyillen.
”Tuota kaipasinkin”, Kuroo sanoi sarkastisesti ja yritti vetäytyä kauemmas. Se ei kuitenkaan onnistunut ja hän muisti, että Bokuton halaukset olisivat pitkiä. Pois työntäminenkään ei auttaisi, kokemuksella.
”Älä nyt rimpuile siinä! Tämän päiväisellä onnellasi putoat siitä”, valkohiuksinen nauroi ja Kuroo huokaisi.
”Hyvä on senkin hölmö pöllö.”

♦♢♦♢♦♢♦♢♦♢♦

[Grenade]

Awwws, kylläpäs nyt Haikyuu!!-fania hemmotellaan. Ilahduin löytäessäni tän ja vielä enemmän, kun tajusin ekan tekstin päähenkilöt. Voi että, näiden kahden suhde on ehkä raikkain koko sarjassa (plus vielä raikkaampi paritushaukalle kuten minä ). Oletettavasti tää sijoittui jo johonkin yliopistotyyppiseen, kun jätkät jakoivat saman kämpän. Tässä oli ihanan arkinen tunnelma ja tykkäsin jätkien dialogista. Varsinkin viimeisen kappaleen dialogi oli tosi suloinen, awws näitä kahta. Kiitän tästä ja jään seurailemaan, josko seuraava teksti ilmaantuu jossain vaiheessa! ^^

[Ooka]

Haikyuu!! -faneja saa ja kuuluu hemmotella! Tosin, teksti kuin teksti fandomiin on jo yhtä hemmottelua!

Joo pojat ovat jo yliopistossa tässä ja sanattomasta sopimuksesta muuttaneet yhteen! Haluaisin niin kovasti päästä seuraamaan katosta heidän elämäänsä :')

Kiitos sinulle kommentista Grenade!

♦♢♦♢♦♢♦♢♦♢♦

Nimi: Ikävän iskit rintaan
Genre: Fluff, angst
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Iwaizumi/Akaashi
A/N: Tämä pätkä vastaa Teelusikan tunneskaala -haasteeseen tunteella "kaipaus". Otsikosta kiitokset Ressu Redford & Jussi Rainio kappaleellaan "Prinsessa"!


Iwaizumi heräsi tasaiseen surinaan päänsä vierellä. Hitaasti hän avasi silmänsä ja kurtisti kulmiaan, sillä huonetta valaisi puhelimesta hohtava valkoinen valo. Nuorukainen murahti, kun valo satutti pimeään tottuneita silmiä. Itsekseen mutisten hän onki puhelimen käteensä. Iwaizumi nousi heti istuvampaan asentoon ja oli täysin hereillä, sillä näytössä luki ”Akaashi”.
”Hei”, tummahiuksinen vastasi. Pikaisella vilkaisulla kelloradio näytti kahta aamuyöllä. Linjalla oli hiljaista.
”Akaashi?” Iwaizumi kysyi unesta karhealla äänellä ja vannoi kuulevansa värisevän hengenvedon. Jälleen oli hiljaista ja nuorukainen alkoi huolestua pikkuhiljaa.
”Keiji –” Iwaizumi käytti toisen etunimeä tällä kertaa, mutta ei ehtinyt jatkamaan pidemmälle.
”Kaipaan sinua…” Akaashi sanoi hiljaa.
Iwaizumi hymyili hieman ja huokaisi pehmeästi.
”Minäkin kaipaan sinua”, tummahiuksinen vastasi ja toivoi hartaasti, että olisi voinut halata poikaystäväänsä. Hän ikävöi aina niin totista poikaa joka päivä. Rinnanpisto ja haikailut Akaashin perään olivat täysin arkipäivää Iwaizumille.
Linjalle tuli jälleen hiljaista, ikään kuin Akaashi kasaisi ajatuksiaan.
”Pystytkö näkemään nyt viikonloppuna? Vai painaako kokeet päälle?” poika kysyi linjan toisessa päässä ja sai Iwaizumin hymyilemään.
”Tietenkin pystyn tapaamaan sinut. Kokeisiin on vielä sen verran aikaa”, tummahiuksinen vastasi ja veti peittoa paremmin päälleen. Huoneen ilma oli viileää paljaita käsivarsia vasten.

He keskustelivat vielä monta tuntia ja sopivat, että Akaashi tulisi Iwaizumin luo. Ikävä helpotti molempien poikien rinnassa, kun sai kuulla oman rakkaansa äänen.

*

”Kai tiedät, että olisin tavannut sinut siltikin, vaikka kokeet olisivat olleet heti maanantaina?” Iwaizumi puoliksi totesi ja puoliksi kysyi pidellessään nuorempaa poikaa sylissään.

He olivat hetki sitten päässeet Iwaizumin kotiin juna-asemalta.

Pahin puristus oli helpottanut Iwaizumin rinnassa, kun hän oli nähnyt Akaashin ja saanut toisen syleilyynsä. Nuorukainen oli huomannut, että kaipauksen pahuus selvisi aina, kun toinen tuli tai meni.
”Olisit ollut huono poikaystävä, josset olisi suostunut”, Akaashi mumisi silmät ummessa selvästi olostaan nauttien.
”Ilkeää”, vanhempi tuhahti, mutta hymyili kuitenkin.

♦♢♦♢♦♢♦♢♦♢♦

[Grenade]

Ohoh, ohoh. Tämähän olikin yllättävä paritus. :0 Olen niin tottunut näkemään Iwaizumin Oikawan kanssa, että hetken piti hieraista silmiä. Mutta mikseipä nämäkin kaksi tulisi toimeen, ovathan he jopa luonteeltaan melko lailla samanlaisia, hiljaisia toimijoita, jotka kovan paikan tullessa pystyvät pitämään järkensä ja hermonsa kasassa.

Iwaizumi puoliksi totesi pidellessään nuorempaa poikaa sylissään. He olivat hetki sitten päässeet tummahiuksisen kotiin juna-asemalta.

Tää kohta oli ehkä vähän hämmentävä, koska molemmat on tummahiuksisia. Mutta oletettavasti siis Iwaizumi meni Akaashin luokse kylään? Ja puoliksi totesi, mitä se sillä toisella puolella teki? Tähän kohtaan voisi ehkä lisätä jonkun lisäyksen.

Awws, tää oli kyllä jotenkin niin haikean söppänä teksti. Onneksi molemmat kuitenkin ehtii nähdä toisiaan, ettei ihan tule liian suru puseroon. Varsinkin, kun molemmat voivat olla välillä vähän jäyhähköjä, niin kiva, että ovat löytäneet toisensa. ^^ Ja se, että Iwaizumi on valmis juttelemaan yöllä monta tuntia Akaashin kanssa, kertoo jo, että kundi on ihan totaalisen pihkassa Fukurodanin passariin. (herää tietty kysymys, että kenelle paritat Oikawaa, jos Iwaizumi on varattuna Akaashille... ehkä se selviää jossain vaiheessa?)

”Olisit ollut huono poikaystävä, josset olisi suostunut”, Akaashi mumisi silmät ummessa selvästi olostaan nauttien.
”Ilkeää”, vanhempi tuhahti, mutta hymyili kuitenkin.

Vooooi, awws tää oli ihana lopetus. Voi että, tuitui. ^^

[Ooka]

Haha, hieman jännitti miten ihmiset suhtautuvat, kun Oikawa erotetaan omasta mörököllistään. Jotenkin näin vain näiden kahden välillä jotain niin samaa, että halusin sitten tunkaista heidät yhteen - kenties se oli juuri tuo rauhallisuus ja viileys tilanteissa.

Hmm joo kiitos, kun huomasit tuon kohdan! Jos tämä olisi saanut hautua hieman kauemmin, niin kenties kohta olisi ollut selkeämpi (miksi pitää olla niin kova hoppu aina välillä?).
Korjailin sitä hieman, sillä tarkoituksenani oli jatkaa tuo viimäinen osio niin, että se olisi se viikonloppu, kun Akaashi on Iwaizumin luona.

(herää tietty kysymys, että kenelle paritat Oikawaa, jos Iwaizumi on varattuna Akaashille... ehkä se selviää jossain vaiheessa?)

Voipi olla voipi olla, en ole vielä päättänyt kuinka sitovia nämä paritukset ovat! Voi sitten taas olla, että yllätän!

Kiitos kommentistasi (jälleen<3) Grenade!

[Neko-Chan]

Nyaaaaws, kuinka söpöä! <3
En ole itse parittanut hahmoja näin, mutta hyvä, että sinä paritit! (maailmankuvani on selkeästi liian kapea)
Teksti oli oikein suloista, ja nautin sen lukemisesta täysin rinnoin! Kaikki hahmot olivat hyvin suloisia itsenään, sekä pareina.
Uaah, anteeksi etten saanut mitään rakentavaa aikaan

~Neko

[Ooka]

Kiitos kommentista Neko-Chan!

Haha, joskus pitää tutustuttaa ihmiset uusiin näkemyksiin Ja hei! Mulle on tärkeämpää se, että kommentoit ja kerrot tykänneesi kuin se, että pakolla jotain rakentavaa kirjoitat!

- Ooka

[Ooka]

♦♢♦♢♦♢♦♢♦♢♦

Nimi: Vastakohdat vetävät puoleensa
Genre: Fluff, romance
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Nishinoya/Ushijima
A/N: Huhhuh, onpa tänkin projektin päivittämisestä kulunut aikaa! Mutta josko nyt kolmannen kauden kynnyksellä saisi aikaiseksi jatkaa Haikyuu!! -teemaa x)


Nishinoya oli aina salaa ollut kateellinen pitkille pojille, vaikka hän vannoi, ettei pituudella ollut väliä. Sillä kuitenkin oli väliä lentopallossa. Ehkä osittain siksi hän oli libero. Nishinoyan ei tarvinnut puolustaa verkolla vaan pitää pallo yksinkertaisesti vain ilmassa, siinä hän oli ainakin hyvä.

Ruskeahiuksinen oli nähnyt Ushijiman monet kerrat lehdessä, mutta näin kasvotusten toinen oli monta kertaa vakuuttavampi kuin paperilla. Nishinoya kuitenkin tiesi, että hän oli tiimin ainoa toivo tässä ottelussa. Hän oli ainoa tasavertainen Ushijiman vastaan liberona. Hänen olisi vain pidettävä pallo ilmassa. Nyt ei saanut menettää malttiaan.
Nisinoya ei ollut osannut odottaa tätä. Ottelun jälkeen, kun kaikki muut olivat jo menneet, Ushijima lähestyi häntä.
"Pelasit hyvin”, pidempi totesi mitään kaunistelematta. Nishinoya hämmentyi ja vastoin tapojaan aukoi hetken suutaan saamatta sanaakaan ulos.
”E-et säkää huono ollu”, lyhempi sai suunsa auki, kun Ushijima oli kääntynyt lähteäkseen.
”Tiedän sen sanomattakin”, Ushijima totesi ja katsoi lyhempää poikaa olkansa yli. Sen sanottuaan Shiratorizawan kapteeni lähti ja jätti Nishinoyan kuin nallin kalliolle.
”Itsevarmuutta tuosta ei ainakaan puutu…” libero jupisi ja lähti viimein oman tiiminsä perään.

Tästä kohtaamisesta oli vierähtänyt muutama hassu kuukausi ja mitä ihmeellisimpien mutkien kautta Nishinoya, Karasunon isosuinen libero, ja Ushijima, Miyagin ykkönen, olivat alkaneet tapailla. Monikaan heidän tiimeistään ei ollut uskonut sitä, mutta pikkuhiljaa tiimit tottuivat ajatukseen. Vakavanaamainen Ushijima aiheutti joka kerta kuitenkin happamuutta Karasunon muissa pelaajissa.

”Kyllä he tottuvat!” Nishinoya hihkaisi hypätessään tuhannen Auringon energialla poikaystävänsä kaulaan. Pidempi heistä hymähti ja kohautti hartioitaan välinpitämättömänä.
”Mennään ostamaan jotain syötävää!” pienempi vaati.. Ushijima ei sanonut tähän mitään vaan lähti kävelemään kohti kauppaa Nishinoya yhä kaulassaan roikkuen..
”En kyllä edelleenkään ymmärrä, miten tuo tapahtui”, Sugawara naurahti.
”Jaa mikä”, Daichi kysyi juomisensa välissä.
”Nuo kaksi”, poika vastasi ja nyökkäsi menneen kaksikon perään.
”Sinä ja Tsukishima olette kyllä yhtä epätodennäköinen pari”, Karasunon kapteeni kohautti hartioitaan.
”Daichi!”

♦♢♦♢♦♢♦♢♦♢♦

[Grenade]

Jestas sentään, no tää jos mikä oli omalla mittapuullani jo rarea! Enpä olis tähän paritukseen ensimmäisenä törmännytkään, hahah. Ei mutta varsin virkistävää lukea ihan kunnon rareilua (tai siis omasta mielestäni rarea), kun tulee niin helposti jäätyä niihin samoihin vanhoihin kiinni.

”E-et säkää huono ollu”, lyhempi sai suunsa auki, kun Ushijima oli kääntynyt lähteäkseen.
”Tiedän sen sanomattakin”, Ushijima totesi

Ahahahha, tämä kohta oli niin IC-Ushijimaa, ettei tosikaan. Voisin hyvin kuvitella, että se tyyppi laukoo just jotain tuollaisia itseriittoisia kommentteja. Oi että, olit hyvin tavoittanut hänen jörön luonteensa.

Hiukan hämmensi yhtäkkinen aikaloikka tapaamisesta jo seurustelun keskivaiheille. Olisin uteliaana lukijana halunnut tietää lisää, miten nämä kaksi olivat lopulta päässeet yhteen asti. Se kun varmasti ei ihan kivuttomasti kuitenkaan ole käynyt. Vähän jäi myös häiritsemään kahden pisteen taktiikka, kun en siitä ihan kekannut, mitä niillä kahdella ajettiin takaa. Ehkä yksikin piste olisi riittänyt.

Ja waaaat, Suga/Tsukki! Jösses sentään, alkaa omat aivot jo raksuttaa siitä,  miten nää kaksi ois päätynyt yhteen. Tsukishima siellä pyytämässä, että jos Suga jelppis syöttöjen kanssa, kun Kageyamalta ei voi pyytää ja Suga tietty suostuu auttamaan ja asiat menevätkin toiseen suuntaan kuin piti... Heee, enpäs lähde viemään tätä pidemmälle. Oikein mielenkiintoinen pari siis tämäkin!

Oli taas oikein piristävää löytää uutta Haikyuu!!-lukemista ja tää paritus oli kyllä kaikessa hämmentävyydessään oikein kivan piristävä (molemmat!). Kiitos tästä! ^^

//Pakko tulla kolmannen kauden aloitusjakson jälkeen sanomaan, että näen kyllä lopulta, miten nämä päätyisivät yksiin. Molempien vahva halu parantua koko ajan ja motivaatio tulla hyväksi pelaajaksi ovat varmasti yhdistäviä tekijöitä. Ja se Nishinoyan virne jakson lopussa, oi jee.