Nimi: Muistoja suudelmien kera
Kirjoittaja: Maww
Beta: Swizzy
Genre: Fluffy, romance, slash
Ikäraja: k-11
Disclaimer: Hahmot ja paikat omistaa J.K. Rowling, enkä saa tästä rahallista korvausta.
Pairing: Lee Jordan/Marcus Flint
Summary: Lee ja Marcus pitävät hauskaa ja muistelevat suhteensa alkua.
Varoitukset: -
Haasteet: Rare10, Marcus Flint
A/N: Mun canonissa Lee on hieman epävarma, joka on oikeasti suhteessa Marcuksen kanssa, mutta ei vain uskalla kertoa sitä toisille. Toivottavasti tykkäätte ja kommentteja rakastan
Lee Jordan suuteli Marcus Flintiä hellästi suulle. Marcus vastasi innokkaana suudelmaan. Lee haistoi toisen pojan suihkunraikkaan ihon, Marcus oli juuri tullut huispausharjoituksista.
“Muistatko, kun suutelimme ensimmäisen kerran?” Lee kysyi.
“Sinä sanoit ‘herra Flint, minulla olisi asiaa’”, Marcus sanoi ja kiersi kätensä tiukemmin Leen ympärille.
“Sinä et tainnut arvatakaan, mitä asiaa minulla oli”, Lee virnisti ja painoi huulensa kevyesti Marcuksen omille. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään. He keskittyivät vain suudelmaan. He eivät tunteneet mitään muuta, kun toisesta hohkaavan lämmön.
“En voinut käsittää, miksi en saanut sinua mielestäni. Minusta sitä lennät hiton hyvin. En saanut sinua mielestäni. Siksi aina selostaessani huispausta puhuin Angelinasta niin paljon, ettei kukaan saa selville, mitä oikeasti tunnen. Fred ja George varmaan nauraisivat”, Lee pohti.
“Niin. Minultakin menisi maine. Luihuinen rohkelikon kanssa? Ei hyvä”, Marcus sanoi.
“Olisi se kyllä niin ihanaa, jos voisi kulkea käytävillä käsi kädessä ilman, että kukaan ihmettelee”, Lee haaveili.
“Ei mietitä sitä nyt”, Marcus pyysi ja suuteli Leetä, ettei toinen poika pystynyt enää puhumaan. Se ei kuitenkaan haitannut Leetä, hän vastasi suudelmaan innokkaasti ja silitti samalla Marcuksen tukkaa. Vastapalvelukseksi Marcus tiukensi entisestään otettaan Leen vyötäröltä. Pojat olivat kiinni toisissaan, heidän suut olivat kuin luodut toisilleen, ne liikkuivat vastatusten sopusoinnussa.
Suudellessaan Marcusta Lee unohti olevansa epävarma homo rohkelikko, hän tunsi olevansa kuin feenikslintu elämänsä kunnossa. Hänestä tuntui, että hän voisi tuosta vain vaikka heti lähteä käytävälle kuuluttamaan rakkauttaan Marcus Flintiin. Hän tunsi olonsa rohkeammaksi kuin aikoihin.
Viimein Marcus irrottautui Leestä.
“Pakko lähteä, muuten toiset alkavat ihmetellä”, Marcus huokaisi.
“Harmi”, Lee tokaisi.
“Nähdään taas”, Marcus sanoi.
“Tulee ikävä”, Lee totesi ja suuteli Marcusta vielä kerran, ennen kuin he erosivat.
