Kirjoittaja Aihe: Ihanan tavallista (S, Petunia/Vernon)  (Luettu 1393 kertaa)

KillingMeKillingYou

  • ***
  • Viestejä: 25
Ihanan tavallista (S, Petunia/Vernon)
« : 14.07.2020 02:59:56 »
Ihanan tavallista
Kirjoittaja: KillingMeKillingYou
Genre: Drama, ficlet
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Petunia/Vernon Dursley
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Ihanan tavallinen arki-ilta kera Dursleyn avioparin
Vastuunvapaus: J.K Rowling kirjoitti Potterit, minä sekoittelen pakkaa pienen mieleni kätköissä.
A/N: Unettoman yön nopea inspiraatio: omaa pohdintaa siitä, että vaikka Dursleyt ovatkin tavallisen rakastajia, niin se voikin olla juuri sitä mitä haluaa. Ja pakkohan se oli ylös kirjoittaa!


Ihanan tavallista


Oli perjantai ja Petunia Dursley joi teetä keittiössään, joka olisi hyvinkin voinut olla sisustuslehdessä nimellä ”valkoinen unelma”. Ainoat kaksi asiaa, mitkä toivat väriä keittiöön, olivat läpinäkyvässä hedelmäkulhossa olevat hieman pehmenneet greipit sekä kultainen koristeananas. Petunia tiiraili hyväntuulisesti, joskin hieman allapäin ikkunasta ulos. Dudley ei ollut käynyt moneen viikkoon kotona: Dudleylla oli nykyään tyttöystävä ja muutaman päivän päästä nämä muuttaisivat yhteen ja olisivat avopuolisoita. Petunian mielestä se oli aivan liian nopeaa toimintaa, kun taas Vernonin mielestä Dudley oli ”kunnon poika” muuttaessaan yhteen niin nätin tytön kanssa.

Avain kääntyi lukossa ja Vernon puuskutti itsensä sisälle, laskien salkkunsa maahan ulko-oven viereen huolimatta siitä, että Petunia oli monet kerrat sanonut salkun paikan olevan eteisen lipaston vieressä. ”Iltaa, Petunia-rakas”, Vernon sanoi kuulostaen uupuneelta. Vernonilla oli todettu diabetes ja tällä oli verenpainelääkitys. Lääkäri oli useaan kertaan kehottanut kiinnittämään huomiota elintapoihin, mutta Vernon oli todennut, ettei hän aikonut syödä enää ”pupunruokaa” Dudleyn dieetin jälkeen.

Petunia nousi ja käveli eteiseen siirtämään salkun lipaston viereen (jonka Petunia joka ikisenä arki-iltana teki) samalla, kun Vernon lysähti sohvalle ja nosti jalkansa rahin päälle, hieroen nilkkojaan. Petunia avasi keittiössä viinikaapin oven ja kysyi, ottasiko Vernon lasillisen punaviiniä.

”Kiitos, Petunia”, Vernon hymähti ja avasi television. Petunia istuutui jäykästi Vernonin viereen sohvalle ja asetti sohvapöydälle kaksi lasia punaviiniä. ”Kuinka töissä meni?”

”Siedettävästi, isompi poratilaus meni sivu suun yrityksen romahduksen vuoksi, mutta pienempi tilaus onnistui”, Vernon totesi ja siemaisi punaviiniä. ”Lounaaksi tarjoiltiin burgereita ja kanansiipiä, en millään voinut vastustaa.”

Petunia katsoi aviomiehensä ennen niin komeaa mustaa tukkaa ja tuuheita viiksiä, jotka molemmat olivat alkaneet harmaantua. Kuten myös hänenkin hiuksensa, jotka ennen olivat olleet kauniin vaaleat. ”Jos suonesi tukkeutuvat ja sydämesi pettää, kuinka minä sitten pärjään?” Petunia kysyi hiljaa. Vernon taputti häntä olkapäähän lohduttavasti. ”Turha pelko Petunia-kulta. Minun suonissani virtaa verta vielä monta vuotta ja sitä riittää pumpullenikin.” Vernon vilkaisi Petunian huolestunutta ilmettä. ”Jospa huomenna soittaisimme Dudleylle ja kysyisimme häntä ja Veronaa ulos syömään?”

Petunia käpertyi Vernonin viereen ja laski päänsä tämän hartialle hymyillen. Hetken päästä he harjaisivat hampaansa, vaihtaisivat pyjamat päälle, kiipeäisivät rappuset yläkertaan ja kävisivät nukkumaan heidän yhteiseen sänkyynsä.


Muuta Petunia ei toivonut, kuin että sama toistuisi vielä monen, monen vuoden ajan.
Don't tell me there's no hope at all.
Together we stand,
Divided we fall.

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 097
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: Ihanan tavallista (S, Petunia/Vernon)
« Vastaus #1 : 20.07.2020 13:05:10 »
Mä oon kans miettiny välillä tota, että tosiaan, ovathan Vernon ja Petuniakin aviopari, joka aivan taatusti rakastaa toisiaan. Olikin kiva lukea sen pohjalta heistä jotakin. Monen muun parin kohdalla kaikki tuollainen voisi tuntua kaikessa arkisuudessaan tylsältäkin, mutta kun on Dursleystä kyse, siinä on vain jotain tosi hellää ja kaunista. Tavallisuudestahan he niin kovasti molemmat pitävät, joten ei ihmekään, että parhaimmat yhdessä koetut hetket ovat niitä ihan tavallisia arjen asioita.

Mua myös liikutti tuo kohta, jossa Petunia kysyy Vernonilta, että miten hän pärjää jos tämän suonet menevät tukkoon :3 Jotenkin petuniamainen tapa ilmaista välittämistään. Vernonin vastauskin on niin tyypillistä Vernonia :D

Vaikka Dursleyista kirjoissa saakin ikävän kuvan (ja syystäkin), mä Petunian tavoin toivon, että tuommoiset hetket toistuvat heillä vielä monen vuoden ajan.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

KillingMeKillingYou

  • ***
  • Viestejä: 25
Vs: Ihanan tavallista (S, Petunia/Vernon)
« Vastaus #2 : 29.07.2020 22:43:33 »
Oi ihanaa, palautetta! Pelastit päiväni, Larjus! :D

Itselläni myös lähti ajatus siitä, että Petunia ja Vernon ovat aviopari ja niin kertakaikkisen kamalina ja välinpitämättöminä heidät kirjoissa näytetäänkin (Harrya kohtaan), he ovat silti aviopari. Ja pohdin juurikin sitä, että monet parit etsivät sitä kipinää ja seikkailua pitämään parisuhdetta kunnossa, mutta joillekin se tuttu, ah niin tavallinen arki ilman yllätyksiä, on juuri sitä mitä tarvitsee.

Oli tosi kiva lukea, että mielsit tekstit helläksi, sitä juuri hain ^^ Kiitos paljon kommentistasi!
Don't tell me there's no hope at all.
Together we stand,
Divided we fall.