Uuvuta lempeen (K-11, Minerva/Hermione)

[Snapu on Pyörylä]

Title: Uuvuta lempeen
Author: Pyörylä
Beta: Dina
Genre: drama, romance, femme
Pairing: Minerva/Hermione
Rating: K-11
Disclaimer: JKR omistaa kaiken Potterin, minä en saa tästä muuta kuin hyvän mielen.
Summary: Ne houkuttelivat minua lähemmäs, aivan lähelle. Jätit sulkakynäsi mustepulloon, kun käännyit katsomaan minua.
A/N: Jari Sillanpään Lia-biisin ihana tunnelma inspiroi minua kirjoittamaan tämän. FF100 sanalle Violetti. Eka femmeni! Ja otsikko on hirveä : D



Makasin lattian kovalla persialaismatolla ja katselin kivikaton uurteisiin piirtyviä tummia varjoja kellertävän valon keskellä. Selkäni oli liian notkolla, nostin jalkani koukkuun. Käsi tuntui mukavan painavalta otsalla, toinen näytti pieneltä käsivarren mitan päässä, kun kynttilöiden valo siivilöityi sormien välistä. Olin uupunut, annoin käteni pudota ja pääni kierähtää sivuun.

Istuit sirosti, vaikka teitkin töitä. Jalkasi olivat kauniin neitimäisesti aseteltu työpöytäsi alle ja yöasun alareuna alkoi vasta polvien yltä. Violetti kangas esitteli silkkistä kiiltoaan, pitsit sen reunoissa toivat tarpeeksi tuhmuutta olemukseesi. Kaukaakin näin, kuinka rintasi päät erottuivat kankaan alta. Ne houkuttelivat minua lähemmäs, aivan lähelle. Jätit sulkakynäsi mustepulloon, kun käännyit katsomaan minua.

"Taasko sinä makaat siellä?"

Rakastin tuota hymyä, en nähnyt sitä tarpeeksi usein.

"En jaksa liikkua", sanoin, ja yritin näytellä nukkuvaa. Hymähdit, hymyilit ja poimit sulkakynän taas käteesi.

Annoin pääni heilahtaa toiselle puolelle ja suljin silmäni. Työntekosi rapina oli lumoavaa ja se kuului, kuin olisit kirjoittanut aivan korvani juuressa. Välillä käänsit paperia, välillä ranneketjusi rahisi pöydänpinnalla, siirsit avonaisia hiuksiasi korvan taa. Suorakulmaiset silmälasit tökättiin paremmin nenälle.

Kun silmiä raotti vain vähän, näki maailman ripsien läpi ja tumma huone kiilteli. Katsoin sinua puoliavonaisilla silmillä, olit kaunis. Olit aina ollut kaunis, mutta nyt kun tunsin sinut paremmin, olit vielä kauniimpi.

"Älä tuijota minua, huomaan sen kyllä", sanoit nostamatta katsettasi neljäsluokkalaisen esseestä.

"En voi sille mitään", sanoin ja kuiskasin sitten hiljaa, "Olet niin kaunis". Tuhahdit taas hymyillen, melkein puistit päätäsi, muttet viitsinytkään.

Kuljetin kättäni vatsallani, sileän kankaan päällä. Piirsin ympyröitä, kutittelin itseäni, eksyin välillä liian alas tai liian ylös. Vein toisen käden hiuksiini ja pääni alle. Yritin näyttää tuhmalta. Huulesi kiristyivät hieman.

"Mitä sinä teet?" kysyit ja vilkaisit nopeasti minuun. Et voinut olla katsomatta.

"En mitään", sanoin ja venyttelin sanoja ja kehoani. Katsoit taas, kun huomasit sivusilmällä hymyni kasvaneen. Et tiennyt hymyilläkö takaisin vai suuttua. Päätit pysyä kylmänä. Vielä. Sulkakynääsi kävi mustepullossa taas kerran.

Käteni liukui rinnalleni, nipistin hieman. Etusormeni jatkoi tietä alemmas, hitaasti, hieman reittäni alaspäin ja muiden sormien kanssa sisäreittäni ylös. Päästin melkein kuulumattoman inahduksen ja katsoin, kuinka vedit henkeä syvempään. Kirjoitit vielä jotain pergamentille. Jätin käteni reidelleni. Keräsin sormillani yöasuni helman ylemmäs, paljastin hieman alushousujen reunaa huokaisten hitaasti. Kirjoittamisesi oli hidasta, paperiin muka keskittynyt katseesi yhä enemmän minussa.

Vein käteni reisieni väliin, liu'utin sen ylemmäs, kosketin itseäni. Sinä teit ison musteläiskän pergamenttiin, kun minä inahdin. Käänsit viimein pääsi, katsoit minua silmiin ja annoit lämpimän hymynkareen laskeutua huulillesi.

"Hyvä on sitten."

**

Lia

Solmi hiuksistasi
Mulle peite untuvainen
Joka suojanani on,
Aamussa mä muuten
Olen alaston.
Salpaa huulillasi hengityskin,
Hämärässä suusi mulle opettaa
Kuinka kala kuolee taikka saalistaa.
Solmi lukinseitti, joka järjen sumentaa,
Rakastan sua liikaa, hulluksi se saa...
Solmi joka päivä aina päivään seuraavaan,
Läpi yön yhä vielä...

Paina syleilyysi
Ja peitä hyväilyysi
Mut uuvuta rakkauteen.
Solmi suudelmilla
Niin tiuhaan toistuvilla
Tää sydänkin sydämeen.

Katseen, alta kulmain, salatun luot
Kohti mua, sen kyllä huomaan.
Sano vaan jotakin jos tahdot,
Niin sen heti saat.
Solmi tämä orja sängynjalkaan,
Silloin pääset rakkautta mittaamaan,
Sitä meihin paljon
Mahtuu kerrallaan.
Sormet hyväilyitä pitkin pintaa kuljettaa,
Ihon alle hiipii, syttyy palamaan.
Oon kuin vahanukke, joka tempoo naruissaan:
Mua liikuta vielä, vielä...

Paina syleilyysi
Ja peitä hyväilyysi
Mut uuvuta rakkauteen.
Solmi suudelmilla
Niin tiuhaan toistuvilla
Tää sydänkin sydämeen.

Lia cada dia con el dia posterior
Y entre dia y dia, Lia...

Lia con tus brazos un nudo de dos lazos
Que me ate a tu pecho, amor.
Lia con tus besos la parte de mis sesos,
Que manda en mi corazon.

[Sirina Black]

Jahas, mitähän sitä nyt sanoisi. En yleensä lue kauheasti femmeä, mutta jokin tuossa otsikossa veti minua puoleensa (näin offina ihan vaan, otsikko on ihan hyvä).

Mielenkiintoinen ficci, ei voi muuta sanoa (olen pari samalla parituksella kirjoitettua ficciä lukenut (molemmat nc-17 tasoa), erilainen muihin samalla parituksella tehtyihin ficceihin verrattuna.

En ainakaan huomannut kirjoitusvirheitä, teksti oli mielestäni todella sujuvaa ja kuvailukin oli hyvää.

Jos oikein käsitin niin Hermione on se joka makasi lattialla, kiusoitellen Minervaa joka yritti tehdä töitään. Kieroa touhua, ettenkö sanoisi, häiritä nyt toista kesken tärkeiden juttujen. 


Rakentavampaa en taaskaan sa aikaiseksi, mutta jätinpähän nyt puumerkkini, että olen lukenut ja pitänyt ficistä!


*Sirina kiittää ja kumartaa*

[Fiorella]

Vai tällainen ficcinen. Naurattaa ihan tuo paritus, mutta mikäs siinä. Minäkin olen sitä lukenut ennenkin, mutta ei se hirveän uskottavalle kyllä tunnu. Hermionen huomion kerjääminen pisti hymyilemään. Pientä töiden häirintää ilmassa...

Kun silmiä raotti vain vähän, näki maailman ripsien läpi ja tumma huone kiilteli.

Ihana kohta.

En tiedä mitä ihmeempää sanoisin, tämä oli tällainen tuokiokuvaus, mutta ihan soma sellainen.

[Snapu on Pyörylä]

Sirina: Kyl, Hermione oli se siellä lattialla viekoittelemassa Minervaa tuhmuuksiin Itsekään en paljon harrasta femme(ilyä), mutta tämä paritus on ehkä ihanin femme-pari mitä on, Pomona/Minervan ja Pomfrey/Minervan lisäksi. Joten ehkä pitää alkaa harrastaa enemmänkin femmeilyä ^^ Kiitos kun jätit puumerkin, kiva tietää, että ihmiset ovat lukeneet.

Fiorella: Minusta tämä paritus taas on hyvinkin uskottava, jos oletetaan, että molemmat voisivat suuntautua naisiin (ja miksi ihmeessä ei ). Uskon, että Hermioneen vetoaa hyvikin paljon viisaus ja oppineisuus, kuri ja aukoriteetti, ei hän muuten noudattaisi sääntöjä niin pakonomaisesti (tai no, noudattaisi ja noudattaisi, eiköhän se ole tarpeeksi monta kertaa todistettu kirjojen aikana, ettei hän välitä säännöistä yhtään sen enempää, kuin Ron tai Harrykaan ) ja Hermione vain nauttii saadessaan Minervan kovan ulkokuoren - jonka alla, olen varma, on paljon pehmeämpi nainen - rakoilemaan silloin tällöin. Sama Severus/Hermionessa kai, Severus on viisas ja pitää yllään suojausta, jota Hermione rakastaa murtaa aina pala kerrallaa Ainut mikä tässä parissa vaivaa minuakin, on ikäero, joka on valtava. Siksi kuvittelinkin tämän Hermionen ainakin 7. luokkalaiseksi, ellen jopa vanhemmaksikin.

Mutta joo, kiitos kun kommentoit, ja ei tällä tuokiokuvauksella maailmaa lähdetykään mullistamaan Tällaiset tuokiokuvaukset on vain niin mukavia sekä kirjoittaa, että lukea

[Kaatosade]

Iiiiiikkk! <3 Fluffista tuhmistelevaa Minerva/Hermionea, mitä muuta pieni kipeä Picca-polo voisi toivoa. Paitsi paljon lisää sitä samaa. Hyvä, etten ollut tullut lukeneeksi tätä aikaisemmin, koska nyt se tuli todella tarpeeseen.

Aw, tämä paritus vain iskee minuun ficci ficiltä enemmän ja onkin kivunnut femmesuosikkilistani kärkeen. Nämä sopivat niin hyvin toisilleen, eikä minua kiusaa se ikäerokaan - oikeastaan se on yksi juttu, joka tässä viehättää.

Mutta tässä oli kyllä ihana tunnelma, melkoista työpaikkahäirintää. Kiitoksia, kiitoksia tästä. <3

[Beelsebutt]

Oj, vitsi kun oli kaunis ficci! Tää oli täynnä kivoja yksityiskohtia, kuten:

Käsi tuntui mukavan painavalta otsalla, toinen näytti pieneltä käsivarren mitan päässä, kun kynttilöiden valo siivilöityi sormien välistä.

olit kaunis. Olit aina ollut kaunis, mutta nyt kun tunsin sinut paremmin, olit vielä kauniimpi.

<3

Niin ja tuo lopetus: Hyvä on sitten. <3



Karmee ihkutuskommentti, sori! Mutta en voi mitään, innostun aina kun törmään tällaisiin makupaloihin Tätä kun luki, niin eli tilanteessa itse, melkein kuuli takkatulen räiskeen (oli siellä sellainen, vaikkei sitä ehkä mainittukaan ), sulkakynän rapinan pergamenttia vasten, hiljaisen huokailun. Hymyn. Niin ja alussa pähkäilin aikani, että kumpi makaa, kumpi kirjoittaa. Olin melkein varma, että asetelma oli näin kuin mitä olikin (toisella lukukerralla vasta huomasin silmälasimaininnan), mutta olisi hyvin voinut olla toisinkin päin.

Minermione on taipuvainen pari, sä sait nyt heidät taipumaan äärimmäisen lutuseen, kotoisaan ja herkkään ficciin. Kiitos siitä  

- Bbuttis


Pst. OMG, eka femme? Vau!!

Pst2. Otsikko on aivan ihana

[Hazyel]

Ooh kaivan naftaliinista tällaisen ikivanhan tekstin, koska paritus on aika mielenkiintoinen!

Tämä oli varsin kauniisti kirjoitettu! Pidän tavastasi kuvailla, siinä on jotain juuri tähän ficciin sopivan hempeää. Ja samoin pidän kaikista yksityiskohdista joita olet tähän tekstiin kirjoittanut. Tämä, että toinen on lattialla makaamassa ja toinen korjaa esseitä, sopii mielestäni tähän parivaljakkoon todella hyvin, samoin sulkakynän kastaminen mustepulloon (jonka näin myös vähän symbolisena merkityksenä jollekin muulle, en tiedä olitko ajatellut sitä niin mutta sekin sopi tähän viettelevään tyyliin!), pergamentin rapina... Ja ylipäätään kaikki tuollainen.

Jotenkin tässä myös Minervan ja Hermionen suhde tuntui kovin luonnolliselta, vaikka en ehkä normaalisti osaisi ajatella näitä kahta yhteen, mutta kyllähän ne oikeastaan sopii! Oli kiva miten olit saanut tämän vaikuttamaan niin aidolta, eikä teksti tuntunut yhtään semmoiselta väkisin pakotetulta. Kiitos tästä!