Eveliina [S, angst, puolitoistaraapale]

[Rosena]

Kirjoittaja: Rosena
Beta: Lady Krum
Tyylilajit: draama, angst
Ikäraja: sallittu

A/N: Sain tuossa muutama yö sitten idean, joka ei jättänyt minua rauhaan ennen kuin aloin kirjoittamaan. Tästä nyt tuli tällainen puolitoistaraapale, mutta en halunnut "rikkoa" tekstiä lisäilemällä mitään, vaikka tästä jäi pois niin paljon. Ja koska Eveliina kummittelee mielessäni yhä, tulen kirjoittamaan hänestä jonkunlaisen pienen jatkotarinankin. Olkoot tämä siitä jonkinasteista esimakua tai spinoffia.




Eveliina

Ulkopuolisesti Eveliina oli aivan normaali kahdeksantoistavuotias tyttö, joka ei erottunut massasta. Hänellä oli normaalit tummanruskeat hiukset, normaali vartalo, ja hän pukeutui kaikin puolin normaalisti. Eveliina puhui hiljaa, ei vetänyt itseensä huomiota, vaan jäi ruusuksi seinälle.

Mutta yksi asia Eveliinassa oli muiden mielestä kaikkea muuta kuin normaalia. Hänellä oli aina päässään aurinkolasit – joskus erilaiset, mutta ne olivat silti aina hänen silmiään peittämässä. Kun satoi, käytti Eveliina aurinkolasejaan. Kun oli talvi, ja aurinko oli jo painunut mailleen, Eveliinalla oli yhä aurinkolasinsa päässään.

Toinen asia, mihin ihmiset harvemmin kiinnittivät huomionsa, oli tytön koira. Keskikokoinen, hunajanvaalea kultainennoutaja, joka kulki aina hänen matkassaan. Se tuli hänen seuranaan jopa sisälle kauppaan asti, jolloin monille valkeni Eveliinan tilanne.

Heidän suunsa vääntyivät asteen tai pari alaspäin, vanhemmat naisihmiset nostivat käden osaaottavasti vasemmalle puolelle rintakehäänsä – sinne, missä sydän sijaitsi. Mutta Eveliina ei nähnyt näitä pieniä eleitä – tarkemmin sanoen hän ei nähnyt yhtikäs mitään.

Ei ollut koskaan nähnyt, eikä tulisi koskaan näkemään.

[flawless]

Tämäpäs oli mielenkiintoinen. Aluksi huomioni kiinnittyi tähän nimen vuoksi, koska se on minunkin nimeni. Muuten tuskin olisin jäänyt tätä lukemaan, mutta hyvä että jäin, tämä nimittäin oli omalla tavallaan pysäyttävä. Tämä eroaa massasta hyvin, vaikka aluksi kerrotaankin hyvin tavanomaisista asioista sen kummempia prameilematta monimerkityksellisillä sananvalinnoilla ja kiemuraisilla lauserakenteilla. Ehkäpä juuri se "tavallisuus" lopulta oli syynä siihen, miksi tuo sokeus tuli aivan totaalisena yllätyksenä. Ajattelin ennen lukemista tämän todennäköisesti olevan jonkinlainen ihastumisraapale, ja tämä yllätti iloisesti erikoisella aiheellaan. En arvannut edes aurinkolaseista puhuttaessa, mistä oli kyse, joten olit rakentanut tämän oikein hyvin. Sokeus tuli yllätyksenä.

Tämä oli vaikuttava ja pisti ajattelemaan asioita. Hyvin kirjoitettua perustekstiä, itse tekstissä ei ollut mitään sen kummemmin säväyttävää ja hengensalpaavaa, mutta juonenkäänne teki sen. Oli hienoa, että yhdistit "vaatimatonta" perustekstiä tällaiseen aiheeseen, se loi hyvän kontrastin. Taas erinomainen esimerkki siitä, että aina ei tarvitse koreilla ylimääräisillä kielikuvilla ja muilla vastaavilla, vaan vaikutuksen voi tehdä muillakin tavoin.

Tämä teksti oli minulle oikein virkistävää vaihtelua, koska poikkesi monella tapaa esimerkiksi tyylinsä puolesta teksteistä, joita yleensä luen. Mielestäni oikein onnistunut tekstinpätkä, pidin kovastikin. Teit oikein, kun pidit tämän lyhyenä, pituus oli juuri sopiva. En jäänyt kaipaamaan mitään, lopetit mukavan dramaattisesti ja jätit mieleen paljon ajatuksia.

Kiitos tästä!

[Solembum]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa!

Valitsin tämän, koska pidän originaaliraapaleista. Lyhyitä hetkiä, jotka eivät liity mihinkään fandomiin, on välillä ihanaa lukea. Ehkä juuri siksi, että ne kertovat jostakin sellaisesta, jota ei ole itse voinut ennalta kuvitella. Lisäksi pidin tämän nimestä, tylsästä, tavallisesta ja tavanomeisesta nimestä, joka kuitenkin kiinnitti minun huomion juuri siksi, että on sellainen, sellainen tavanomainen. Jotenkin nimi ficin nimenä tuntuu pysäyttävältä, se kertoo paljon henkilöstä, ja sen, kenestä juuri se ficci kertoo. Se sopii hyvin originaaleihin.

Sinun Eveliina oli kiinnostava hahmo, vaikka jäikin ikään kuin sivuhahmoksi, jonkin toisen näkökulmasta kuvatuksi tytöksi, joka on sellainen kuin ficin nimikin - tavallinen. Oli hienoa, kuinka kerroit Eveliinan tarinaa vähitellen (sinänsä jo saavutus, sillä näinkin lyhyestä tekstistä sai tietynlaisen kuvan Eveliinasta), ikään kuin lause lauseelta, mutta kuitenkin niin, että tarinaan jäi paljon aukkoja, eikä heti ficin alusta voinut arvata, että Eveliina on sokea. Se, että tämä oli arkinen palanen jonkun elämää, teki tästä omalla tavallaan kaikkea muuta kuin arkisen.

Eli pidin kovasti.

[Pitfall]

en tuu saamaan mitään kovin ihmeellistä kommenttia aikaseks mutta kokonaisuudessaan tää oli erittäin mukava lukea ja noinkin "arkisesta" (ei sillä että sokeus olisi yleistä!) asiasta on saatu kirjoitettua jotenkin huolettomasti mutta syvällisesti. sun kirjotustyyli on sellainen että sitä on helppo lukea ja ficin nimi veti kyllä puoleensa, ei olisi siitä ja ensimmäisistä lauseista arvannut että eveliina kuvataan sokeana, en tajunnut sitä vieläkään kun puhuttiin aurinkolaseista ja se toi kivan kontrastin kun tuli niin yllätyksenä sillä eveliinahan kuvattiin muutoin ihan tavalliseksi. ton koirankin oot saanut tosi kivasti kuvailtua parilla lauseella (:

[LillaMyy]

Stalkkausnappulan takaa on hauska metsästellä lisää luettavaa itselleen, sitä kautta siis tännekin tieni löysin.

Aika pysäyttävä teksti. Tai siis, kun aluksi maalattiin kuva tosi normaalista ja tavallisesta tytöstä, sitten tuli mukaan aurinkolasit, joiden takia Eveliinasta tuli ehkä vähän diivamainen kuva ja sitten tuli koiran mukana vasta oivallus, että hitsit tässä onkin kyse vähän toisenlaisesta tapauksesta... Nyt jopa vähän hävettää, että ajattelin missään vaiheessa mitään muuta selitystä noille aurinkolaseille, mutta jotenkin se nyt vaan oli ensimmäinen reaktio.

Tämä pisti kyllä oikein kunnolla ajattelemaan noita omia reaktioitaan, kun eihän sitä tietenkään aina kaikkea huomaa kerralla, mutta silti sitä tekee aina johtopäätöksiä siitä pienestä osasta mitä näkee ja sitten vasta myöhemmin tajuaa sen koko kuvan. Komppaan kyllä yllä olevia, koska tämä oli oikeasti tosi hienosti kerrottu pieni tarinan pätkä. Aihe ei ehkä ole mitenkään tavallinen, mutta tässä siitä kuitenkin puhuttiin ihan arkisena asiana, mikä oli musta hienoa, koska tämä tavallaan muistuttaa lukijoita siitä, että sokeus on ihan tavallinen juttu, eikä mikään, mistä kannattaisi nostaa niin suurta meteliä. Tämä myös osoitti hienosti, että aina ei tarvitse kirjoittaa kovin korukielisesti, vaan yksinkertainenkin voi olla kaunista.

Kiitoksia siis tästä! (: