A/N: Tässä pari uutta osaa, viimeisessä on pieni takauma
Vielä ei kuitenkaan selviä mitä Siirille on käynyt, mutta sen saatte tietää myöhemmin
5.
Tytöt jatkoivat keskusteluaan muutaman minuutin ajan, kunnes vaaleanturkoosiin sairaalapukuun pukeutunut, hieman lihava nainen avasi oven ja sanoi jotakin. Siiri pystyi vain arvailemaan mitä hoitaja sanoi Ellalle, mutta kun Ella katsahti surullisena ystäväänsä kohti, hän tiesi heti mitä tapahtui. Hän avasi heidän yhteisen lehtiönsä, ja kirjoitti omilla, kulmikkailla kirjaimillaan sanat:
"Nähdään ensi kerralla".
Ella luki Siirin kirjoituksen, ja katsahti sitten tyttöä suoraan sinisiin silmiin. Siiri nousi seisomaan, ja Ella sulki hänet tiukkaan syleilyynsä. Tummahiuksinen tyttö rutisti Siiriä niin kovaa että häntä melkein sattui, mutta kiharatukkainen tyttö ei valittanut. Hän vain mietti, mitä oli tapahtumassa.
6.
Ellan lähdettyä huoneesta sairaalatäti tuli Siirin luokse. Pullukka nainen hymyili ällöttävän leveästi, ja ojensi Siirille pyyhittävän kirjoitustaulun. Tyttö katseli hoitajaansa kummissaan, ja mietti mitä tapahtui. Hän ei ollut aiemmin tavannut tätä hoitajaa, tau ainakaan muistanut tavanneensa. Hän nyki sairaalapaitansa helmaa, ja odotti pelokkaana mitä vieras nainen tekisi. Suurella, pullealla käsialalla kirjoitettu teksti ilmestyi hitaasti taululle punaisen kynän päästä. Taulussa luki:
"Hei. Olen uusi viittomakielen opettajasi ja kuntouttajasi Minna".
7.
Siiri muutti kasvonsa ilmeettömiksi. Hän ei tahtonut paljastaa hermostuneisuuttaan tuntemattomalle ihmiselle, vaikka tämä voisikin auttaa häntä. Kiharatukkainen tyttö jatkoi lukemista, kun Minna kirjoitti taululle lisää.
"Ensiksi kuitenkin aloitamme vallan muusta kuin opiskelusta. Muistatko minkä takia jouduit sairaalaan?"
Kyynelet kihosivat väkisinkin Siirin silmiin, ja hän puristi huulensa tiukasti yhteen.
*En ole mikään pikkulapsi. En aio itkeä.* tyttö päätti tiukasti.
*Kolmetoista on liian vanha itkemään.*
8.
"Itkupilli! Itkupilli!" Nooa huusi koulun pihalla ja osoitti Siiriä. Vaalea tyttö oli kampattu maahan niin että kivet olivat raapineet hänen poskensa verille.*Ei saa ajatella sitä! Ei saa!* Siiri alkoi hätääntyä. Hän ei kestäisi jos joutuisi elämään sen uudestaan.
"Eikö toi kestä edes pientä naarmua? Dorka!" Milla käkätti ja potkaisi maahan kaatunutta Siiriä.*Miksi? Miksi juuri nyt?*
"Älkää satuttako sitä idiootit!" Ellan kiljaisu kuului kauempaa.
"Juu, ei tietenkään. Anna kun autan sinut ylös", Nooa ivasi ja retuutti itkua pidättelevän Siirin pystyyn. Tyttö yritti potkaista kiusaajaa, mutta osui ohi ja poika löi häntä ehjälle poskelle.
"Ai panet sinä vastaan vai?" ivaava ääni tiuskaisi, ja Siiri tunsi käsien tönäisevän häntä selästä...