Title: Kun ei tunnu jaloissani maa
Author: Beatrix Bones
Rating: S
Paring: Steve Rogers/Tony Stark
Genre: Fluffy, slash
Disclaimer: Laulun ja otsikon sanat kuuluvat Rita Behmille, kaikki MCU:sta tunnettava Marvelille.
A/N: Angie tämä on sulle. ♥ Mä elän ja hengitän musiikista, joten öö kuunneltuani BEHMin Hei rakas -kappaletta tänään repeatilla inspiroiduin ja päätin kirjoittaa Angien kovasti toivomaa fluffya Stonysta. Tämä on jotain tajunnanvirran ja suunnitelmallisen tekstin välimaastosta. Enjoy!
Kun ei tunnu jaloissani maa
Hän seisoi amerikanlipunsinisessä smokissaan kristallikruunun alla kuunnellen kauniin soljuvaa musiikkia soittavaa yhtyettä. Hänen sinisten silmiensä intensiivinen katse etsi sitä yhtä tiettyä suklaanruskeaa silmäparia, joihin katsominen sai jonkin läikähtämään syvällä sisimmässä. Ihmiset ympärillä liittyivät tanssilattialla olijoiden joukkoon, kun odotettu hahmo mustassa tyköistuvassa frakissaan ilmestyi boolimaljan vierelle hymynkare huulillaan.
Sanoja ei tarvinnut vaihtaa, he tiesivät tarkalleen toistensa ajatukset vain hipaisemalla toisiaan, vilkaisten välillä toisiaan ilkikurinen ilme kasvoillaan. He tunsivat syvää yhteenkuuluvuutta, jotain sellaista tunnetta, jota ei voi sanoin kuvailla vaan se täytyy vain kokea voidakseen ymmärtää. Aivan kuin painovoima olisi lakannut olemasta, ja he leijuisivat yhdessä vaaleanpunaisiin pilviin istumaan kultareunukselle, pitelisivät toisiaan kädestä ja uppoutuisivat toisiinsa. Kaukaisimmatkaan galaksit eivät riittäisi, saati sitten Linnunrata, niin korkealle he kohoaisivat tunteidensa siivittämänä.
Jälleen oli sellainen hetki.
Momentum. He tiesivät täsmälleen minne menisivät yhtyeen vaihdettua uuteen, puhutulta kieleltään tuntemattomaan kappaleeseen. Mutta rakkauden kieli oli universaali,
lingua franca. Kappaleen tunnelma kietoutui heidän ympärilleen, väreili ensimmäisten aamun valonsäteiden tavoin. He ottivat toisiaan kädestä ja lipuivat tanssilattialle aivan varjomaisten ihmisten keskelle
toinen heistä eli huomiosta –
Hei rakas kerro mulle
Mikä on tää tunne
Kun ei tunnu jaloissani maa
Voisin tehdä laulun kauniin
Tai kodistani valmiin
Mut ilman sua ne olis seiniä vaanHe katsoivat toisiaan syvälle silmiin, uppoutuivat siihen kiehtovaan ja taianomaiseen kuplaan, joka heidät ympäröi. Voisivatko he varastaa nopean suudelman niin, ettei kukaan näkisi? Voisivat. Pehmeät huulet koskettivat nopeasti toisiaan muistaen jälleen sen tunteen, sen euforian, joka rakkauden osoituksesta seurasi.
He painoivat osansa rakastavasti yhteen ja hymyilivät salamyhkäistä hymyään, jonka sisältämästä tunteesta ei kuitenkaan voinut olla erehtymättä. Se tunne oli kyltymätön, mukaansatempaava, pakahduttava. Se kietoi heidät syleilyynsä, väreili heidän ympärillään vain heille näkyvän hologrammin tavoin, näytti heille koko universumin
joka olisi vain ja ainoastaan heidän –Hei rakas kerro mulle
Mikä on tää tunne
Kun ei riitä Linnunratakaan
Voisin tehdä kodin kauniin
Tai laulustani valmiin
Mut ilman sua ne olis sointuja vaanHe olivat toisensa inspiraatio, lämpö kylmän talven keskellä, viileä tuulahdus polttavan auringon alla. Vain he tiesivät mitä oli olla he, nauttia suolaisista suudelmista, nukkua upottavassa sängyssä toistensa syleilyssä. Se tunne olisi yhtä heidän sydämiensä sykkeen, toisiinsa uppoutuneiden katseiden ja ilkikuristen hymyjen kanssa. He tuntisivat sen päästä varpaisiin. Vain he kaksi.
Sinä yönä he tanssisivat yhdessä tähtitaivaan alla.