Sydän vasta puolillaan (nikotiinia) | S | Silja/Viola

[Kiirsu]

Nimi: Sydän vasta puolillaan (nikotiinia)
Ikäraja: S
Genre: angst
Paritus: Silja/Viola
Sanamäärä: 100
Yhteenveto: Aikainen aamu, kahvia ja tupakkaa.

A/N: Kirjoitin sitten ensimmäisen raapaleeni ja täytyy myöntää, että ei kyllä ole hajuakaan miten raapaleita pitäisi kirjoittaa, mutta tällainen tästä nyt tuli. Ai kamala miten tekotaiteellinen oon nykyisin.


Sydän vasta puolillaan (nikotiinia)

Ruohonkorret kyynelehtivät aamun sarastaessa, eivätkä linnut vielä laula. Kylmä ilma kutittaa poskipäitä hiljaisuuden saapuessa pienelle takapihalle ja Silja laskee kahvikuppinsa betoniselle portaalle. Äidin muovituolit jäivät varastoon.

Kolmas tupakka uppoaa vanhaan punajuuripurkkiin, josta he kerran söivät kilpaa. Neljäs jää epäröimään huulten väliin. Kädet hamuavat kuppia, kahvi värjää kylmän rappusen.

Oven hiljainen narahdus kaikuu aamussa, paljaat varpaat seisahtuvat parketin reunalle, mutta kynnystä ei ylitetä. Ei ehkä enää koskaan.

”Älä mene.”

Kerran Viola olisi jäänyt, painanut pään olalle, suukottanut pois nikotiinin tarpeen. Mutta jotain särkyi elokuun myöhäisiin iltoihin ja vieraisiin käsiin. Nyt kaikkoavat askeleet huutavat kipua (anna anteeksi).

Neljäs tulitikku sammuu ja hukkuu.

[Sokerisiipi]

Vautsi, ei minun ekat raapaleet ainakaan vastaavaa tasoa olleet :'D

Pidin tämän tunnelmasta ja kauniista kerronnasta. Tuli tosiaan sellainen aikaisen aamun fiilis, kun on kastetta eikä linnut vielä laula. Ehkä tässä on jopa aamuyö, koska linnut aloittavat viserryksensä todella aikaisin. Tykkään tästä tulkinnasta, koska siinä oltaisiin vielä sen synkkyyden puolella, mutta uusi, toisenlainen huominen on kuitenkin väistämättä täällä, ja kun varsinainen aamu tulee, se on jo aivan toisenlainen kuin pari tuntia aiemmin. Sopisi hyvin tyttöjen elämäntilanteen huomioon ottaen :3

Tässä oli kivasti rakennettuja lauseita ja sanavalintoja. Pidin paikoiten myös tämän epäsuoruudesta, esim. tästä kohdasta:

Kädet hamuavat kuppia, kahvi värjää kylmän rappusen.

jossa kupin kaatumista ei mainita suoraan vaan kerrotaan ainoastaan sen seuraus, mutta yhteys on silti helposti pääteltävissä. Raapaleissa kun kaikkea ei voi selittää rautalangasta vääntämällä sanamäärän rajoituksien takia, niin pitää tehdä vastaavia ratkaisuja. Tämä oli tosi kivasti kirjoitettu. Myös pettäminen oli ilmaistu kauniisti. Elokuun myöhäiset illat ja vieraat kädet ♥

Ainoa, mikä minua hämmensi, oli hahmojen roolit, että kuka istuu siellä rappusilla, kuka petti ketä ja kuka lopulta lähtee (oletettavasti petetty.) Tässä oli liikaa epäsuoria tekijöitä (tupakka, ovi, kädet, paljaat varpaat), jotka jättivät minut hämilleni, että kuka tässä nyt tekee mitäkin. Kun hahmoilla nyt on nimet ja niitä käytetään ja tässä on paikka, jossa ollaan, olisi kiva päästä jonkinlaiseen selvyyteen, että kumpi on kumpi. Olen nyt siinä käsityksessä, että Silja istuu rappusilla polttamassa ja Viola saapuu ulos lähteäkseen. Tässä kuitenkin hämmentää tämä:

paljaat varpaat seisahtuvat parketin reunalle, mutta kynnystä ei ylitetä. Ei ehkä enää koskaan.

koska jos Viola tulee sisältä ja lähtee, kynnys on pakko ylittää eikä lauseessa ole järkeä. Menee ajatukset solmuun, kun yritän hahmottaa, että missä kukin on ja minne menossa Jäi hukassa oleva fiilis. Tosi kauniisti kirjoitettu ja kuvailtu tämä teksti kyllä oli, tunnelmakin on kohdallaan, ilman muuta, mutta jätti myös aika tavalla kysymysmerkkejä ilmaan.

[Kiirsu]

Kieltämättä näen nyt itsekin, kuinka sekava kuva tästä jää. Välillä sitä vaan unohtaa, etteivät lukijat ole ajatustenlukijoita Ajatus oli, että Silja on takapihalla ja Viola poistuu etuoven kautta, mutta loppuivat sanat kesken tämän paremmin ilmaisemiseen. Fyysisen tilan kuvaaminen on mulle tosi hankalaa ja välillä tulee tällaisia omituisuuksia lopptulokseksi.

Kiitos kuitenkin paljon kommentista! Kiva, että tykkäsit sekavuudesta huolimatta

[Parris]

Löysin tämän tekstin Sokerisiiven kommenttitertusta, ja jäipä se sitten kirjanmerkkeihin lojumaan, koska jotenkin tämä on mulle femmen ja raapalemitan ytimessä. Tämä osuu hienosti (ja tietty hyvällä tavalla!) sellaisiin stereotyyppisiin merkkipaaluihin ja tuottaa tyylikkään loppukokonaisuuden olematta ainakaan mun mielestä yhtään tekotaiteellinen.

Koska ihan rehellisesti, voisin copypasteta koko rapsun ja ihkuttaa melkein kaikkia sanavalintoja. En oikein tiedä - mua ei oikeastaan häirinnyt tämän katkonaisuus yhtään, sillä se sopii tämän sävyyn ja kokonaiskuvaan mainiosti. Raapaleen kuvaamassa tilanteessa ja tunnelmassa onkin melko osuvaa se, että jää vähän epäselväksi, kuka tekee mitä. Eroaminen, lähteminen ja niihin liittyvät tunteet sekoittavat pään. Kiinnostavan tästä tekee se, kuinka kohtaus rakentuu miljöön, ei hahmojen ympärille. Muovituoleja, punajuuripurkkeja ja tarkkaan laskettuja tulitikkuja - mielekkäistä ja hienoista yksityiskohdista muodostuu Siljan hajanainen muistikuva viimeisistä hetkistä Violan kanssa, eikä suinkaan siitä, millainen Viola olisi ollut siinä hetkessä. Ohuita välähdyksiä joistain fyysisistä piirteistä jää, mutta ne eivät suinkaan ole pääosassa.

Tyylikkäästi rakennettu, sopivan tiivis mutta havainnoiltaan ihanan harhaileva raapale. Kiitokset tästä, mukavaa luettavaa uuden vuoden alkuun.

[Neiti Syksy]

Ihanaa, että Bluji tämän nosti nyt tänne kommentoitavaksi. Koska hei, raapaleet ja vielä tällainen taiteellinen sikermä!

Rakastin, kuinka ruohonkorret kyynelehtivät, kahvi värjäsi rappusen ja vieraat kädet. Ja kuinka Silja oli ollut sytyttämässä neljättä tupakkaansa ehkä, kunnes tulitikku sammuu ja hukkuu. Tämä on jotain.. kiehtovaa. Tai siis voi ajatella, että hukkuu siihen omaan pimeyteen kenties? On tuska ja ei voi muuttaa mennyttä ja parasta olisi vain mennä nukkumaaan ja herätä uudelleen niin, että se olikin unta. Lisäksi mietin tässä ajankohtaa. Tämä kuulostaa keskikesältä, kun on yöttömät yöt ja yölläkin plussan puolella reilusti. Joten jotenkin ajattelin, että kyseinen petos olisi tapahtunut tyyliin viime vuonna, ja Viola sitten saanut selville tai Silja tunnustanut myöhemmin. En tiedä, tavallaan tällä pohdinnalla ei ollut mitään väliä.

Ja tämä otsikko! Sydän puolillaan nikotiinia. Tämäkin saa pohtimaan, olisiko syrjähyppy kenties johtunut tupakasta. Ei siis suoranaisesti, vaan esimerkiksi Siljalta loppunut tupakat ja pyytänyt joltain tupakkaa ja asiat ovat edenneet - silloinkin kyseessä olisi nikotiinin tarve ja se, kuinka mustaa on se tarve.

Apua, mitähän järkevää minun pitikäään tästä sanoa. Ehdottomasti sinun pitää enemmänkin tutkailla raapaleiden antamia mahdollisuuksia ilmaisemaan asioita abstraktisti! Sillä tämä oli jotain todella ihanaa ja olisin mieluusti lukenut lisääkin. <3

- Syksy

[Kiirsu]

Voi kiitos ihanuudet, kun löysitte tienne tänne <3

Bluji, voi femmen ytimessä oleminen on kyllä valtava kohteliaisuus <3 Hienoa, että katkonaisuus ei häirinnyt, itse en oikein tiedä, mitä siitä näin jälkikäteen ajatella Kiitos paljon kauniista kehuista <3

Syksy, hih taiteellinen sikermä! Olet ihana :3 Ihana ajatus, että syrjähyppy johtui nikotiinista!! Täytyy myöntää, että en itse ajatellut asiaa niin, mutta se kyllä sopisi tähän tosi hyvin. Ja voi sinä sanoit ja kauheasti kaikkea järkevää, kiitos paljon <3