Ficin nimi: Kirje toiselle puolelle
Tyylilaji/Genre: drama, lievä angst(?)
Ikäraja: S
Varoitukset: ei ole
Vastuunvapaus: Hahmot ja kaikki tunnistettavissa oleva kuuluvat Rowlingille. En saa tästä itselleni mitään.
Summary: On kulunut vuosi Fredin hautajaisista ja George päättää päivittää perheeseensä kuulumiset veljelleen.
A/N: Kauan olen pohtinut uskallanko julkaista tekstejäni. Muutaman olen ennemmin pienenä kirjoittajan alkuna julkaissut, mutta tämä on ensimmäinen teksti pitkäääään aikaan. Ajattelen usein miten George ja koko muu Weasleyn perhe selvisi Fredin kuoleman jälkeen ja lopulta yritin saada jotain paperille. Ja tässä se nyt on.
Hei Fred.
En ole koskaan ennen kirjoittanut sinulle kirjettä. Ei edes yhtä pientä kirjelappusta, kun olimme vielä molemmat täällä. Nyt tämä taitaa olla jo hieman turhaa. Ethän sinä voi vastata. Mutta haluan kertoa sinulle mitä on tapahtunut vuoden aikana. Sinun kuuluu tietää mitä täällä tapahtuu. Oikeastaan on velvollisuutesi tietää, vaikka et tahtoisikaan. Sinulla ei ole vaihtoehtoja. Kuuluthan Weasleyn klaaniin.
Bill ja Fleur ovat yhtä onnellisia kuin silloin, kun sinä näit heidät viimeksi. Viime sunnuntaina he ilmoittivat odottavansa perheenlisäystä. (Ginny näytti kauhistuneelta kuullessaan uutiset. Luulen, että hän edelleen odotti Billin hankkiutuvan eroon Fleurista ja murskaava totuus vihdoin saavutti hänet.) Fleur on raahannut äidin mukaansa Viistokujan jokaiseen vauvaliikkeeseen ja kuulin heidän suunnittelevan uutta reissua Tylyahoon, sillä Viistokujalta ei löytynyt juuri oikean caprinsinistä potkupukua. Heistä on tullut ylimmät ystävät ja yhdessä he hallitsevat meitä muita. Voit varmasti kuvitella kuinka kauhistuttavaa se on.
Percy puhuu meille edelleen. (En ole vieläkään täysin vakuuttunut, että se on hyvä asia, sillä hän kertoo niin tylsiä tarinoita taikaministeriöstä, että jopa Hermione meinaa nukahtaa ruokapöytään.) Äiti kuitenkin hymyilee, kun Percy saapuu viikottaiselle päivälliselle kihlattunsa kanssa. Audrey on hänen nimensä ja hän on upea! Aivan liian kaunis Percylle. Arvaa missä he tapasivat? Sinkku Illallisella. Mitä Percy siellä teki? Oma arvauksesi on aivan yhtä hyvä kuin minun. Tärkeintä kuitenkin on, että he istuvat joka sunnuntai Kotokolossa ja kertovat hämmästyttävän kiehtovia tarinoita siitä kuinka ministeriön sisäinen viestijärjestelmä tarvitsee uuden kehittämissuunnitelman seuraavaan hallituksen vuosikokoukseen mennessä.
Ron on Ron. Hän kieltäytyi palaamasta Tylypahkaan viimeiseksi vuodeksi ja teki minut hyvin ylpeäksi. Äiti ei ole aivan yhtä ylpeä. (Kuvitella!) Hän on kulkenut viimeisen vuoden Ronin perässä ja kertonut kuinka hän heittää tulevaisuutensa hukkaan, jos ei käy kouluja loppuun. Hän käskee katsomaan minusta mallia. Anteeksi vain äiti, mutta kenellä meistä on menestyvä yritys ja kallis mittatilaustyönä tehty hattu päässään? Ron yrittää sanoa aloittavansa syksyllä auroriopinnot ja minä yritän kertoa, että Ronille on aina paikka Weasleyn WelhoWitseissä, jos hän ei menesty aurorina. Lupaukseni ei saa kumpaakaan nauramaan.
Seurauksena tästä kaikesta Ron oikeastaan asuu luonani Viistokujalla. Ja sen vuoksi Hermione viettää usein aikaansa asunnossani. Ne kaksi löysivät toisensa jossain vaiheessa sotaa. Ja sinä väitit minulle, että Ron ei koskaan uskaltaisi lähestyä Hermionea. Eikä siihen tarvittu kuin yksi sota, jossa kaikkien henki oli vaarassa. Olet minulle siis viisi kaljuunaa auki.
Seuraavaksi vuorossa olisi Ginny. Hän on ollut todella vahva sodan jälkeen. Hän opetteli laittamaan ruokaa ja piti talouden kunnossa, kun äiti oli hautautunut suruunsa. Hän ja Hermione valmistuvat samaan aikaan tänä vuonna Tylypahkasta. Molemmat uskomattomin arvosanoin. Sinun pitäisi nähdä hänet Fred. Olisit ylpeä hänestä. Hän sai paikan Henkipään Harpyjoista ja aloittaa heti seuraavalla kaudella.
Harry osti talon Gordrickin notkosta. Aivan Harryn tyylistä vai mitä? Hän ei ole edes kahtakymmentä ja ostaa OMAN talon. Ja se ei ole mikään pieni talo. Kolme makuuhuonetta ja eteisAULA. Ginny kertoi minulle aikovansa muuttaa Tylypahkan jälkeen Harryn luokse. Äiti ja isä eivät vielä tiedä ja suoraan sanoen ehkä niin on parempi. Äiti ei suostu näkemään, että Ginnystä on tullut nainen. Luultavasti äiti tulee viettämään vapaa-aikansa Potterin kartanossa kiusaamassa Harrya ja Ginnyä. Nytkin hän ilmiintyy sinne vähintään neljä kertaa viikossa viemään Harrylle ruokaa. Isä on aivan yhtä paha, vaikka moittii äitiä. Hän käy kolmesti viikossa tutkimassa Harryn jästitavaroita. Oikeasti he eivät tahdo Harryn olevan yksin.
Niin äiti ja isä. Äiti on edelleen hukassa. Hän unohtelee keitoksia porisemaan, kattaa aina yhden lautasen liikaa ja purskahtaa itkuun joka kerta, kun kutsuu minua Frediksi. Mutta hän on menossa parempaan suuntaan. Hiljalleen. Billin ja Fleurin vauvauutiset saivat hänet jopa nauramaan pitkästä aikaa. Luulen, että viikottaiset päivälliset auttavat. Sen sekasorron keskellä tuntuu hetkittäin, että sinäkin olisit paikalla. Istut vieressäni tyhjällä tuolilla ja heittelet Percyä herneillä. Minä ajattelen niin ja näen äidin katseesta, että hänkin ajattelee niin. Luulen, että hän ei kuitenkaan näe sinua heittelemässä herneitä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Isä hukuttautuu töihin. Hän on saanut vastuulleen kokonaisen osaston ministeriössä. Hän lähtee aikaisin ja tulee myöhään töistä. Välillä hän pistäytyy luokseni Viistokujalle ja istuu kanssani pöydän ääressä siemailemassa tuliviskiä. Istumme myöhään yöhön ja kerromme vuorotellen tarinoita sinusta. Se on itseasiassa mukavaa. Välillä Ron liittyy seuraamme ja jopa Bill on alkanut hakeutua seuraamme useammin. Isällä menee aivan hyvin. Hän on vanhentunut vuosikymmeniä vuodessa, mutta hänestä sinun ei tarvitse olla huolissasi. Isä pärjää aina.
Muuta ihmeellistä ei ole tapahtunut. Charlie on edelleen Romaniassa ja luulen hänen pysyvän siellä. Kuka tahtoisi vaihtaa lohikäärmeet rikkonaiseen Weasleyn perheeseen? En minä ainakaan. Välillä kiusoittelen itseäni ajatuksella, että lähtisin hänen luokseen. Hän ehdotti sitä hautajaisten jälkeen. Otti olkapäästä kiinni ja katsoi suoraan silmiin. Niin isovelimaisesti kuin osaa. Minun on ikävä Charlieta. Veljesten kuuluisi olla yhdessä.
Tiedän, että tahdot tietää mitä minulle kuuluu. En kuitenkaan voi antaa sellaista vastausta, jonka tahtoisit kuulla enkä ole koskaan osannut valehdella sinulle. Muistatko kuinka yritin kerran uskotella, että Katie Bell ei pitänyt sinusta, koska tahdoin viedä hänet Tylyahoon itse? Ja sinä tunnistit heti valheeni, koska sieraimeni nykivät. En siis tahdo pakottaa sinua katsomaan kuinka sieraimeni nykivät. Luultavasti sinulla on parempaakin tekemistä siellä missä ikinä oletkaan.
Valvon usein. Pyörin vuoteessa ja yritän saada unen päästä kiinni. Joka ikinen kerta, kun katson itseäni peilistä, haluan unohtaa omat kasvoni. Ja samalla en tahdo unohtaa, koska ne ovat myös sinun kasvosi. Elän päivä kerrallaan ja toivon, että kipu katoaisi ja toisaalta, että se ei katoaisi. Teen töitä joka päivä aamusta myöhäiseen iltaan. Yritys kukoistaa, mutta siitä puuttuu se jokin. Sinä. En kuitenkaan voi luovuttaa, sillä tämä on meidän unelmamme. (Peittosimme muuten Sekon pilailupuodin kolmantena vuonna peräkkäin myynnissä!)
Angelina on käynyt katsomassa minua usein. Hän tuo aina mukanaan itsetehtyä ruokaa ja yrittää työntää sitä alas kurkustani. Hän valmistuu parantajaksi pian. Hän saa minut unohtamaan hetkeksi, kun pakottaa minut pelaamaan shakkia tai räjähtävää näpäystä. Hän on raahannut minut huispauspeleihin ja opettanut nauramaan uudelleen. Lee on usein mukanamme. Hän toimii suositun velhoradion juontajana. Sinä rakastaisit hänen ohjelmaansa. Se on yhtä typerä kuin hän itsekin. (Sanomattakin selvää, että äiti vihaa sitä.)
On kulunut vuosi siitä, kun viimeksi lausuin nimesi ääneen. Se tapahtui hautajaisissasi. Tässä vaiheessa sinä varmasti tahdot tietää, saitko sellaiset hautajaiset kuin aina olit toivonut. Voit olla varma, että äitiä ei ollut helppo vakuuttaa tilaamaan hautajaisiin bändiä, joka soittaa kantria. Hän ei myöskään hyppinyt onnesta, kun kielsin ehdottomasti surupukuun pukeutumisen. Jopa Percyn päällä oli kirkkaan keltainen puku! Sinun olisi pitänyt nähdä se! Olin kuitenkin varma, että äiti saa sydänkohtauksen, kun vaadin arkkusi kuljetettavan hautausmaalle ilotulituksen saattelemana.
Mutta äiti sekosi vasta, kun sanoin tilanneeni sinulle sinisen arkun. Olisit kuullut sitä huudon määrää. George, kuinka sinä saatat häpäistä sukumme tällä tavalla. Ensin bändi, sitten vieraiden täytyy pukeutua naurettaviin naamiaispukuihin, aidot Feenix-linnut ja nyt vielä tämä. Kaikki Weasleyt ovat laskettu maan lepoon valkeissa arkuissa ja niin tulee aina olemaan. Miksi ihmeessä rikkoisimme perinteen nyt?
Hän purskahti itkuun kertoessani syyn. Olit tahtonut tulla haudatuksi sinisessä arkussa, jonka päälle kaiverrettaisiin kultainen F-kirjain, koska sinä rakastit äidin kutomia villapaitoja eniten maailmassa ja tuntisit olosi turvalliseksi päästessäsi lepoon sellaisessa arkussa. Ihanassa ja lämpimässä. Tämän jälkeen hän kutoi arkkuun sinisen peitteen, johon oli upotettu kaikkien nimikirjaimet. Uskon, että olet turvassa siellä jossain.
En oikeastaan tiedä minkä vuoksi kirjoitin. En ole koskaan kirjoittanut yhtä pitkää tekstiä, joten sinun sietäisi olla ylpeä minusta - tai pettynyt minuun. Tiedän, minulla olisi paljon järkevämpääkin tekemistä kuin kirjoittaa sinulle. Voin melkein kuulla äänesi mielessäni; George, miksi istuisimme sisällä kirjoittamassa esseetä McGarmiwalle, kun voisimme olla ulkona kokeilemassa loitsuja käytännössä! Mennään loitsimaan patsaat jahtaamaan McGarmiwaa ja ylistämään hänen kauneuttaan. (Edelleen parhaita jekkujamme!)
Ehkä kirjoitin, koska tahdoin vain sanoa hei. Tuntuu, että siitä on pitkä kuin viimeksi näin sinut. Kuulin sinut. Tunsin sinut. Kirjoitettuani tämän kirjeen tunnut olevan taas hieman lähempänä. Ehkä kirjoitan uudestaan myöhemmin.
Minulla on hirveä ikävä sinua
Veljesi George
