Nimi: Pakkaskettu ja kaakaota muumimukissa
Kirjoittaja: Tulejo
Ikäraja: K11
Genre: Kettuslash, yltiömäinen fluffy ja romantiikka
Paritus: Leevi/Nooa
Haasteet: Otsikoinnin iloja (X ja Y -otsikko), Fluffy10
A/N: Puspus
Kiirsulle <3
Pakkaskettu ja kaakaota muumimukissa
Leevi rakasti talvea. Hän rakasti pakkasen nipistelyä poskilla, lumihiutaleita tukassa, toppatakin rapinaa, kovan pakkaslumen kirskuntaa jalkojen alla, pehmeän untuvalumen tuntua pienien ketuntassujen alla, glögin juontia ikkunalaudalla, kun lämpömittari näytti niin kylmää, ettei voinut edes harkita ulos lähtemistä tai olisi saanut hypotermian. Eniten Leevi rakasti talvella tähtikirkkaita öitä, jolloin kuu oli pieni sirppi ja pakkanen nipisti vielä normaalia lujemmin. Oman lisänsä Rovaniemi oli tuonut sellaisiin öihin usein esiintyvien revontulien kanssa.
Leevin käsissä oli paksut villalapaset, jonka lisäksi hän oli vielä työntänyt kädet taskuihinsa. Pakkanen jäädytti pientä ihokaistaletta, joka näkyi pipon ja kaulahuivin välistä. Nooa oli hieman vähemmän pukeutunut, mutta Leevi oli pakottanut hänetkin pukemaan kaulahuivin. Nooa oli vain nauranut, ettei Leevi ollut vieläkään tottunut Rovaniemin pakkasiin Helsingin jälkeen. Leevi oli siihen kironnut päätöstään muuttaa niin paljon pohjoisempaan, mutta hengittämättä välissä todennut, että jos hän ei olisi muuttanut, hän ei olisi saanut lähteä Nooan kanssa ulos kävelylle. Näyttääkseen olevansa päätökseen oikeasti onnellinen, hän oli vielä vakuudeksi suudellut Nooaa samalla. Lopulta neljä vuotta nuorempi mies oli joutunut hätistämään Leevin kimpustaan, ettei raitis ilma olisi vaihtunut kahteen hikiseen kehoon toisiaan vasten.
Nooan kännykän kaiuttimesta soi vaimeasti Antti Tuisku, josta oli muodostunut heidän yhteinen teema-artistinsa. Kumpikaan ei sanonut mitään, kun he kävelivät ilman kunnollista määränpäätä. Välillä toinen heistä saattoi osoittaa taivaalle ja kertoa jonkun tähtikuvion nimen.
Leevin kettu oli levoton. Hän ei ollut hetkeen ollut ketunmuodossa johtuen kiireestä ja kylmästä ulkoilmasta.
”Mikä sulla on?” Nooa huokaisi lopulta turhautuneena, kun Leevin kävely oli enää yhtä pomppimista paikasta toiseen.
”Kettu haluu vapaaks”, Leevi vastasi hymyillen kuitenkin leveästi.
”Ihan rauhassa, kunhan et jäädytä ittees”, Nooa totesi, eikä ehtinyt silmäänsä räpäyttää, kun Leevin paikalla oli enää vaatekasa, jonka sisällä liikkui pieni eläin. ”Mie aina unohdan tän osion”, Nooa huokaisi, kun auttoi Leevin ulos vaatteiden seasta ja noukki vaatekappaleet muovipussiin, jonka kaivoi takin taskusta. Nooa ei voinut kuitenkaan olla kiukkuinen edes hieman, kun hän seurasi pienen ketun hyppimistä lumihangessa ja selvää riemua.
Leevi vahti koko ajan, ettei päätyisi kauas Nooasta. Hän ei halunnut eksyä, ettei palelisi hengiltä. Hänen kettunsa ei ollut tottunut Rovaniemen pakkasiin, jonka takia turkki ei ollut tarpeeksi paksu sinne. Helsingissä sillä olisi pärjännytkin useamman tunnin.
Leevi haisteli kaikkea mahdollista. Vaikka lumihanki oli niin syvä, että hän upposi sinne kokonaan ja joutui käyttämään lihaksiaan, jotta pystyi liikkumaan, se ei haitannut hänen menoaan. Oravan hajuvana olisi houkutellut peräänsä, mutta Leevi onnistui estää itseään. Hän ei voinut lähteä metsään, koska Nooa ei kyennyt häntä seuraamaan sinne. Välillä Leeviä harmitti se, ettei Nooa voinut muuttaa muotoaan. Se kuitenkin toi uusia näkökulmia elämään, joten useimmiten Leevi oli vain onnellinen siitä. Hän ei olisi tiennyt, miten pystyisi elämään toisen muodonmuuttajan kanssa parisuhteessa – se oli kuulemma erittäin haastavaa.
Nooa joutui kävelemään hitaasti, jotta Leevi ehti haistelemaan kaiken haluamansa. Hän alkoi hauskuuttaa itseään ja siinä samalla Leeviä heittämällä lunta ketun saalistettavaksi. Pientareella oli pieniä lumikokkareita, jotka lensivät paremmin kuin irtolumi ja erityisesti niiden perässä Leevi hyppi pitkin hankea. Nooa hymyili leveästi ja pystyi melkein tuntemaan, kuinka Leevin ilo säteili ulospäin.
”Tuu hassu, mennään kotiin, mie jäädyn”, Nooa huikkasi, kun hän alkoi täristä vielä enemmän. Leevi päästi hieman haukahdukselta kuulostavan äännähdyksen ja syöksyi lumihangesta kävelytielle. Okran värinen turkki oli täysin valkoisen lumen peittämä. Leevi ravisteli itseään hetken ennen kuin syöksyi Nooan jalkoihin. Välillä Nooa epäili, että oliko Leevi sittenkin kissa käytöksensä perusteella.
Nooa oli ajatellut, että Leevi kävelisi itse kotiin, mutta luovutti huokaisten, kun kettu ei osoittanut merkkejä aikeista kävellä tai muuttaa muotoa takaisin ihmiseksi. Nooa ei kyllä olisi antanut Leevin edes muuttua ihmiseksi, koska hän ei pitänyt siitä, jos Leevi oli alasti julkisella paikalla. Nooa avasi takkiaan sen verran, että pieni eläin mahtuisi siitä sisään. Mies onnitteli itseään siitä, että oli hankkinut sellaisen toppatakin, jossa oli tiukka resori. Kun Nooa nosti Leevin syliin, kettu kömpi ilman sanomista takin suojiin, ja Nooa sulki takkinsa vetoketjun lähes ylös saakka. Hän tunsi eläimen lämmön ja tärinän vatsaansa vasten, kun hän lähti kävelemään takaisin kotiin.
Kun kotiovi sulkeutui Nooan perässä, hän aukaisi takkinsa ja laski Leevin alas. Muutama sekunti myöhemmin hänen edessään seisoi alaston mies, joka hytisi hieman kylmästä.
”Hus, mee suihkuun, että saat lämmintä. Mie teen kaakaota sillä aikaa”, Nooa käskytti tiukasi. Leevi totteli kerrankin ilman vastalauseita, koska totesi itsekin olevansa suihkun tarpeessa ja hän oli liian kylmissään, että olisi jaksanut väittää vastaan. Kun oranssitukkainen mies katosi kylpyhuoneeseen, Nooa alkoi tehdä kaakaota kaikilla mausteilla. Yleensä kuuma kaakao käsitti heillä vain kuuman kaakaon, mutta tällä kertaa Nooa sekoitti mukaan kaksi palaa maitosuklaata ja kaksi vaahtokarkkia.
Leevi ei viipynyt suihkussa kauan, vain sen verran, että lämpeni. Hän kuivasi itsensä huolella ja kävi hakemassa Nooan vaatekaapista villapaidan, johon hukkui täysin. Leevi ei jaksanut välittää siitä, enemmän merkitsi se, että hänellä olisi varmasti lämmin.
Olohuoneessa Nooa oli jo valloittanut sohvan toisen pään ja makasi viltti päällään ja muumimuki kädessä. Leevi jäi hetkeksi tuijottamaan Nooaa, joka näytti unelmien satuprinssiltä hymyillessään lempeästi. Kun Nooa huomasi Leevin, hän viittoi tämän sohvan toiseen päähän. Leevi oli lämmennyt sen verran, ettei enää välittänyt kehotuksista vaan istuutui Nooan jalkojen väliin. Siinä olisi lämpimämpi ja mukavampi olla kuin sohvan toisessa päässä, kun ainoastaan jalat koskettivat toisiaan.
”No, käy se noinkin”, Nooa naurahti hellästi ja kietoi toisen kätensä Leevin vatsan ympärille. Toisessa hänellä oli kaakaomuki, joka edelleen hieman höyrysi. Leevi kurkotti ottamaan omansa sohvapöydältä, kun oli saanut viltin aseteltua hyvin heidän jalkojensa päälle, ja otti hörpyn.
”Oi, sä teit oikein herkkukaakaota”, Leevi iloitsi ja rentoutui lämmintä rintaa vasten.
”Vain parasta palelevalle miehelleni”, Nooa vastasi ja suukotti Leevin poskea.
”Älä hempeile liikoja tai lähen karkuun”, Leevi tokaisi, vaikka ei oikeasti pistänyt pahakseen. Myös hellä äänensävy kertoi sen. Ei hän edes olisi päässyt karkuun ilman kaakaon läikyttämistä, koska Nooan käsi oli tiukasti hänen ympärillään, ja mies vielä tiukensi otettaan, kun kuuli sanat. Oikeasti Leevi rakasti sitä, kun Nooa hemmotteli häntä.
