Name:Siksi teen tämän Maryann
Author:Zej
Genre:romance, angst???
Raiting:S
Pairing:Voldemort/OC
Disclaimer:En omista, kuin toisen hahmoista! Voldu on tietenkin Rowlin!
Summary:Voldun luo tulee tämän entinen naisystävä, jota hän ei ole nähnyt moneen vuoteen... Tämä voisi olla pätkä jotain pidempää ficciä... ehkä...
”Tommy”
Askeleet lähestyivät miestä.
”Tom”
Mies kääntyi ympäri ja näki edessään kauniin, vaaleaihoisen naisen.
”Maryann?”
”Niin. Olet muuttunut”, nainen totesi pyyhkäisten tumman hiuskiehkuran kirkkaanpunaisten huuliensa edestä. Huulien, jotka olivat joskus saaneet rakastaa niiden edessä seisovaa miestä.
”Siitä on kauan”, mies vastasi kuin anteeksipyytäen ja hetken he syleilivät toisiaan. Nainen kuitenkin vetäytyi pois.
”Mitä nyt? Mary, mikä on?” mies kysyi ihmeissään.
”En vain voi… En voi uskoa… Kaikki se mitä olet tehnyt…”
”Se voi loppua. En ole ollut oma itseni”, mies yritti pehmentää tekojensa pahuutta.
”Ei, Tommy, sinä olet ollut vain itsesi! Et mitään muuta! En vain voi lakata rakastamasta”, naisen kyyneleet jättivät ohuita raitoja puuteroituihin kasvoihin.
”Mutta jos rakastit, miksi lähdit?”
”Pelästyin”
”Pelästyit? Mikä minussa on pelottavaa?” mies kysyi hämmentyneenä, vaikka tiesi kaiken johtuvan teoistaan, siitä kuinka hän oli tapattanut monia.
”Vainoat kansaani, vainoat tapaa, jolla äitini ja isäni elivät! En ymmärrä mitä sinulla on meidänlaisiamme vastaan?” nainen itki.
”Tiedät sen johtuvan isästäni, siitä millainen hän oli", mies sanoi kääntäen päänsä.
”Isäsi oli hirviö, mutta se ei oikeuta sinua tappamaan jokaista vastaantulevaa jästiä ja jästisyntyistä velhoa!” nainen oli nyt jo vihainen.
”Enhän minä tapakaan kaikkia. En ole tappanut sinua”, mies kuiskasi.
”Olet sinä. Sinä tapoit minut sisältä. Tapoit minut kun vielä rakastit minua tosissasi! Sitten sait selville, etten ole ”täysiverinen””, naisen ääni oli jäinen. Siitä kuulsi viha miestä ja tämän tekoja kohtaan, mutta hänen silmistään kuulsivat rakkaus, pettymys ja kaipuu. ”Rakastin sinua”, nainen jtakoi.
”Mary”
”Älä yritä. Et saa minua enää lumottua kauniilla sanoillasi. Et enää. Haluan sinun vain tietävän, että rakastin sinua. Ja rakastan yhä. Toivon, että sinunkin sydämessäsi olisi tarpeeksi rakkautta lopettamaan”, nainen kääntyi ja käveli ovelle. Ennen kuin hän poistui, hän vielä sanoi: ”Hyvästi Tom. Hyvästi iäksi, oi suuri Voldemort”
Ovi paiskattiin kiinni ja askeleet loittonivat. Voldemort lysähti polvilleen, hautasi valkeat kasvonsa käsiinsä ja itki. Hän ei ollut tiennyt pystyvänsä siihen enää. Hän vuodatti kyyneliä, jotka polttivat hänen ihoaan. Voldemort tiesi, ettei enää vihannut jästejä isänsä, vaan Maryannin takia. Hän kohotti kasvonsa kohti kattoa ja huusi itkunsa seasta: ”Maryann, kyllä minä vielä rakastan! Siksi minä tämän teenkin!”
//Saa kommentoida!
