Hei ja terveiset kommenttikampanjasta! (: Mun on jo aikasemmin pitänyt kommentoida näitä, mutta enpä oo saanu oikein aikaseksi, vaikka olis paljonkin ollu sanottavaa.
Kuohu: Yhtäkaikki, mulle tuli tästä todella sellanen harmaa ja musta-valko fiilis. Vähän niinkuin olisin kattonut jotain vanhaa leffaa. Tunnelma oli tosi hieno ja pidin veden olemassaolosta ja kuvauksesta. Musta se koski olu tässä pääidea, jota oikein korostettiin kuvailemalla elotonta ja pimeää kaupunkia.
yönsinistä, kimmeltävää, ryöpsähtelevää taivasta
Kuvailusi oli ainutlaatuista ja herätti vahvoja mielikuvia. Varsinkin ylläoleva pätkä sai kylmät väreet iholle.
Kuuluu vain kosken hurja pauhuna, mutta yö pysyy vaiti.
Samaan aikaan, kun koski pauhaa, niin ollaan kuitenkin vaiti. Tää oli aivan mahtava lause.
Polte: En pitänyt tästä yhtä paljon kuin edellisestä, koska en jotenkin saanut tästä kunnon otetta. Tässä kielikuvat ja vastaavat olivat kuitenkin edellistä suuremmassa osassa ja niistä pidin. Oot käyttänyt sanavarastoasi hienosti hyödyksi näiden tekstien kanssa.
Meidän aallokkomme
ei anna ääntäkään, mutta vaahtoaa vähintäänkin yhtä repien kuin Tammerkosken kalpea ryöppy marraskuun yössä.
Koska olin just lukenut tuon edellisen pätkän, yhdistin nämä vaistomaisesti toisiinsa.
Sydän on kylmä, eikä
sitä lämmitä edes sängyn hehku. Hapuilen auringon mädättämiä kasvoja sinisenkylmillä sormillani, joissa rakkauden
palava poltto koettaa päästä liekehtimään.
Nämä fraasit oli mielestäni tämän pätkän parhautta. Ne tiivisti mukavasti koko tekstin idean.
Levähdys: Oi, että, kun tämä oli ihana. Niin jotenkin arkista ja pohdinta valahti sanojen väliin jotenkin huomaamatta. Tää osoittautui ehkä yhdeksi lempipätkistäni, mutta en oikeen osaa muotoilla sanoiksi sitä mitä ajattelen. Tään on just sellasta normaalia kuvausta ilman mitään ylimäärästä. Näytät kylmästi tosiasiat, jotka tekee tästä pätkästä just oikeanlaisen. Ja onhan se koskikin mukana (:
Puistikko: Ruudun läpi asti kuvastaa epätoivoinen tunnelma, jos oot sellaista hakenut se on onnistunut täydellisesti. Oon huono kommentoimaan sellaisia tekstejä, joista oikein pidän, joten musta tuntuu, että pyörittelen jokaisen kohdan kanssa samoja aiheita. Nää on kaikki kuitenkin ollut tähän mennessä (ja tästä eteenpäin) ihan mahtavia ja saman tyylistä teemaa jatkavia.
Puisto pimenee katulamppujen epätoivoisesta särinästä
huolimatta
Tässä vielä lempparinin tämän pätkän vertauksista.
Purppura: Tuntuu, että tämä on kuin Poltteen uudelleen kirjoitettu tarina kertojalle sillä hetkellä parempia sanoja käyttäen. Samat asiat on esillä, mutta tässä kaikki ei olekaan niin huonosti vaan itseasiassa hyvin. Tässä tuntuu, että värit eivät olisi niin polttavia vaan haalistuneita mutta samalla vahvoja. Mielestäni tämä oli juuri sopiva fluffyinen pätkä.
Tulvahdus: Ensin hiukan häiritsi, että teksti on ilman yhden yhtä kappalejakoa. Sitten tavallaan tajusin, että tähän pätkään sopii juuri sellainen tyyli, miten olet tekstien esille laittanut. Tässä oli nyt taas sitä yksinäisyyttä, mutta edellisten tapaan tässä oli taas ihania vertauksia ja sanaparsia.
Jään yksin sinisenkylmään rappukäytävään.
Kertoja on selkeästi värien kautta kaiken kokeva. Sinistä on vähän kaikkialla, kun ollaan yksin tai ei rakasteta ja sitten on polttavaa ja rauhallista keltaista.
Oon tykännyt oikein paljon näistä kaikista pätkistä, vaikka en mielestäni ole saanut, sitä niin hienosti sanoiksi muotoiltua. Jään seuraamaan näitä pätkiä ja ehkä mahdollisesti kirjoitan lisää kommenttia
