Mustat silmänaluset, kivistävä päänahka || K-11 Hermansy, Astoria

[Arte]

Nimi: Mustat silmänaluset, kivistävä päänahka
Kirjoittaja: Arte
Beta: -
Hahmot: Hermione, Astoria, Pansy
Ikäraja: K-11
Tyyli: draama, suhteet, parisuhdearki
Varoitukset: lievästi kuvailtu väkivalta
Yhteenveto: ks. A/N

Osallistuu: FF-100 090. Koti, Femme10, Rare10, Aina eka kerta, OTP10

A/N Winga heitti joskus kesällä irkissä raamit antavan haasteen:

[18:04] <@Winga> TEHTÄVÄ: Kirjoita mulle katkeransuloista Hermansya, jossa Pansy loppujen lopuks jättää Hermionen ja Hermione päätyy Astorian kanssa yhteen! En anna tälle aikarajaa, kysyn aina välillä vaan, että ootko alottanu! – Hermione saa olla myös jättäjänä!

Tekstin vähän epätavallinen tyyli (ainakin minulle) vei mukanan eli tästä oli vaikeaa saada kauhean katkeransuloista, mutta kyllä sitä siellä ehkä vähän on! Jännä asetelma ja toteutustapa miellyttää minua.


Mustat silmänaluset, kivistävä päänahka

Kuusi vuotta yhdessä, mutta seitsemäs alkoi yhtäkkiä tuottaa tuskaa. Oli kärhämiä, ei-toivottuja sanoja, teräviä katseita ja piikikkäitä liikkeitä. Seksi muuttui voimataisteluksi ja Hermione löysi kerta kerran perään mustelmia polvitaipeistaan, käsivarsistaan ja rinnoistaan. Hän leikkautti hiuksensa olkapäille, koska kyllästyi selvittämään niitä joka aamu entistä pahemmasta takkupesäkkeestä. Pansy oli ottanut tavakseen tarrautua hänen hiuksiinsa kiinni aina kun siihen vain liikeni mahdollisuus. Hermione inhosi sitä.

Onneksi taikalainvartijaosastolla riitti töitä ja Astoria Malfoy työparina tuntui järkevältä, normaalilta. Nainen oli pieni ja hiljainen, antoi Hermionen päällepäsmäröidä eikä koskaan sanonut vastaan. Hoiti tunnollisena paperityöt ja oli mitä loistavin kirjuri – ei koskaan sanonut sanaakaan tapaukseen liittyen, kirjasi vain kaiken huolellisesti muistiin. Hermione mietti usein, että nainen toimi varmasti mallikelpoisesti Draco Malfoyn käsivarren koristuksena. Laineikas ruskea tukka, joka ei aivan saavuttanut olkapäitä, kapea vartalo ja ilmeettömät kasvot. Tai no, kasvojen ilmeettömyydestä voitiin toki olla montaa mieltä. Seurapiiritapaamisissa ne olivat varmasti ilmeettömät, mutta Hermionen seurassa ne hymyilivät usein ja kutsuivat lähelleen. Ja se tuntui mukavalta, ystävälliseltä, halutulta.

Astoria kuunteli mielellään. Ja Hermionella oli tarve puhua, koska Pansy ei enää nykyään jaksanut. He asuivat Lontoon ulkopuolella pienessä omakotitalossa jästiyhteisössä (Pansy oli aina halveksunut naapurustoaan) ja Hermionesta tuntui usein, että hän toimi eräänlaisena sääntöpoliisina myös kotonaan huolehtiessaan, ettei kumppani unohtunut tekemään taikoja keskellä takapihaa tai päästänyt pöllöjä liihottelemaan ulkona keskellä kirkasta päivää. Hän oli töissä vuorokauden ympäri eikä paikalla tuntunut olevan mitään merkitystä asian suhteen.

”Käydäänkö joskus kahvilla?” Astoria kysyi kerran työpäivän päätteeksi, ja Hermionesta tuntui helpottavalta vastata myöntävästi. Pieni hetki pois arjesta, muuta ajateltavaa kuin työ ja toimimaton parisuhde. Hän antoi itselleen luvan rentoutua eikä ilmoittanut Pansylle, ettei tulisi suoraan töistä kotiin. He istuivat pienessä kahvilassa ministeriön lähellä, jästien keskellä, jotta kukaan tuttu ei häiritsisi heitä. Juttua riitti, ensin lukuisista työasioista ja sitten vähän muustakin. Maailman menosta, ajasta Voldemortin kukistumisen jälkeen, iloisista Tylypahkan vuosista, jolloin koulustressi oli ollut mitätöntä sen päivän ajatuksiin verrattuna.

Kun Hermione palasi kotiin, oli pimeä. Hän hymyili avatessaan ulko-oven ja asettaessaan takin naulaan. Hän järjesti kaikki kengät siistiin riviin ja katseli tyytyväisenä järjestyksessä lepäävää eteistä. Tuntui mukavalta tulla kotiin, kun ensimmäinen vastaanotto oli rauhallinen. Hän poikkesi keittiöön ja rypisti kulmiaan tiskikasoille sekä keittiötasolle lämpenemään jätetyille ruokatarvikkeille. Avopuolison kutsuminen ei tuottanut tulosta, talo oli hiljainen ja pimeä. Tulipesässä kyti muutama vihreä liekinjämä.

Pansy oli alkanut juoda. Tuliviskipulloja ei koskaan löytynyt kotoa, mutta Pansy tuli usein myöhään kotiin ja kiskoi Hermionea hiuksista. Toisinaan yksin ollessaan Hermione lukitsi makuuhuoneen oven saadakseen nukkua edes joskus läpi yön (tosin ajatukset risteilivät päässä, loivat painajaisia ja liikuttivat häntä levottomasti). Töissä esimies kysyi hieman huolestuneella äänensävyllä, tarvitsisiko hän hieman lomaa, sillä mustat silmänaluset näyttivät uupuneilta.

Astorian kanssa kahvittelusta tuli enemmänkin tapa kuin satunnainen päähänpisto. Silloin Hermione pystyi hymyilemään ja unohtamaan hetkeksi sekasortoisen kotinsa ja päänahkan punaiseksi vetävän avopuolisonsa. He istuivat pitkiä iltoja pienissä kuppiloissa, joivat kahvia, välillä teetä, ja nauttivat sekä suolaisista herkuista että toistensa seurasta.

Astoria uskaltautui kysymään Hermionen väsyneestä olemuksesta. Silloin Hermione sulki silmänsä, muttei pystynyt pidättelemään polttavia kyyneleitä. Hän nojasi Astorian heiveröiseen mutta lohduttavaan olkapäähän ja antoi naisen silittää hellästi hiuksiaan. Hän kaipasi rakastavaa kosketusta, välittämistä, tunteiden osoituksia, joita hän ei enää koskaan saanut rakastetultaan. Hän pyyhki silmäkulmiaan ja nyyhkytti Astorialle pahaa oloaan: Pansyn väkivaltaa ja juomista, tämän asennetta ympäröivään yhteiskuntaan ja jästejä haittaavaa käytöstä. Astoria sipaisi hänen poskeaan ja painoi huulensa hetkeksi hänen otsalleen, puristi hänen kättään lujasti omaansa ja kuiskasi: ”Minä olen tässä, minulle voit kertoa. En tee sinulle mitään pahaa.”

Hermione jätti menemättä kotiin. Hän ei jaksanut enää riidellä eikä huutaa, ei halunnut enää yhtään mustelmaa tai naarmua lisää. Hän yöpyi muutaman yön Malfoyn kartanossa Astorian vieraana, sillä tiluksien isäntä oli työkiireiden viemänä matkustamassa pitkin Eurooppaa. Hän nukkui ensimmäisen yön rauhallisesti ylimmän kerroksen vierashuoneessa, jonka sänkyyn kotitontut olivat (hänen vastusteluistaan huolimatta) tuoneet lämmittäviä kuumavesipulloja sekä jättäneet yöpöydälle pienen napostelutarjottimen. Hän katsoi niiden lepattavia korvia surullisin silmin ja ajatteli, ettei Pansy ollut koskaan tosissaan ymmärtänyt hänen haluaan auttaa noita orjan asemaan alistettuja olentoja.

Töihin oli mukavampi mennä, kun ajatuksia oli vuodatettu hieman ulos ja paranneltu niitä myötätunnolla. He illastivat illalla ylempien kerrosten oleskelutilassa, kotitontut tarjoilivat heille mureaa paahtopaistia tummalla tonttuviinillä ja jälkiruoaksi kermaista vanukasta. Hermione hymyili Astorialle ja kiitti tätä ystävällisyydestä. Astoria kietoi kätensä hänen niskaansa ja nukkui seuraavan yön hänen kyljessään kiinni.

”Missä sinä olet ollut?” Pansy huusi, kun Hermione palasi kotiin. Hermione puri hampaansa yhteen ja pyysi naista pakkaamaan tavaransa ja lähtemään. Asunto oli hänen (vanhemmilta peritty, kun nämä olivat muuttaneet maalle viettämään eläkepäiviään). Se hiljensi Pansyn, joka ei äimistykseltään saanut sanaa suustaan. Sitten alkoi tavaroiden paiskominen ja kiljuminen, Hermione veti taikasauvan suojakseen ja suri.

Pansy lähti lopulta ovet paukkuen ja vihaisesti huutaen. Hermione sai muutaman päivän päästä kuulla, että tämä majoittui juoppoystävättärensä luokse ja kippasi viskiä kurkkuunsa niin, että naisen ääni käheni päivä päivältä enemmän. Mutta Hermione sai nukkua yönsä rauhassa ja tehdä töitä vain työaikanaan. Talo oli kuitenkin yksinäinen ja hiljainen ilman seuraa, mutta hän sytytti takkaan pehmeän valkean ja asetti polvelleen paksun opuksen.

Draco Malfoy palasi kotiin, mutta aina silloin tällöin Astoria vietti yönsä Hermionen luona eikä talo tuntunut niin tyhjältä.

[Winga]

Hii, I approve! Ei sillä että edes olisin muistanu tätä haastetta... (Tosi hyvin vissii kyselin miten edistyy, eikö )

Enivei, joo, tosi kiva! Kovasti tykkäilin siitä kuinka Hermionen näkökulmasta tämä on kirjoitettu ja voi Hermionea =( Kuvailit Pansyn hyvin, tykkäsin ja ih, tarvin uusia verbejä ja adjektiiveja.

Astoria oli ihana, sellainen ystävällinen ja mukava ja ehkä vähän enemmän, selkeesti osas lukea jo Hermionea jonkin verran. Ja naww, toi loppu.

Hmm joo ei musta nyt mitään parempaa saa Melikes!

[Solveig]

Jee, angstia!

Pidin tästä oikeastaan todella paljon. Tarina lähti liikkeelle vauhdilla, erittäin hyvää parisuhdeväkivallan kuvausta. Hienoa, että siinä on käytetty muitakin elementtejä kuin pelkkää lyömistä. Tykästyin varsinkin tuohon mainintaan seksistä voimataisteluna ja takuista hiuksissa.

Astorian ja Hermionen suhde toimii minun päässäni ehkä enemmän ystävyyspohjalta kuin varsinaisena parituksena. Odotin ehkä hieman että olisit maininnut heidän harrastavan seksiä, mutta osasit jättää väliin ja pitää suhteen laadun oikeasti tulkinnanvaraisena (; Kiinnitin huomiota siihen, mihin Hermione ensimmäisenä tykästyi Astorian seurassa - että nainen "vaikutti niin normaalilta". Tästä tulee se mielikuva, että Pansy on ollut jo ennen juomisen alkamista jotenkin todella ailahteleva, ehkä sekava, suuttunut herkästi pienistäkin jutuista, käyttäytynyt ehkä vainoharhaisesta ja Hermionea pelottaa nähdä kuinka hänen rakastamansa ihminen on muuttunut.

En tiedä mitä tarkalleen tarkoitit epätavallisella tyylillä, mutta kyllä tämän sinun kirjoittamaksesi ainakin tunnistaa (mikä ei ole huono juttu), vaikka ehkä aihe on vähän epätavanomainen. Enkä ole ihan varma, oletko aina kirjoitellut tuollaisia pieniä ylimääräisiä huomioita sulkeisiin! Kiinnitin samaan huomiota Tracey/Hannahin kanssa, koska jotenkin tuntuu, ettei niitä ole ennen kamalasti ollut, mutta saatan kyllä olla väärässä. Ne toimivat joka tapauksessa, sulut siis. Niillä saa kivoja pieniä informaationpalasia mukaan tarinaan.

Hermionen suhdetta molempiin naisiin on kuvattu sen verran, ettei kumpikaan nouse mitenkään ns. "pääasiaksi" vaan kietoutuvat hienosti toisiinsa. Hermione tutustuu Astoriaan ja alkaa viettää aikaa koska naisen seura tuntuu hyvältä Pansyn käytöksen jälkeen. Pansy ei ilmeisesti ole tietoinen Hermionen uudesta tuttavuudesta (koska kysyy että missä tämä on ollut) mutta ei hän taida itsekään hirveämmin kotona viihtyä, kun Hermionella kuitenkin on mahdollisuus tulla välillä tyhjään asuntoon. Ei siis kyttää avokkinsa jokaista liikettä, mutta varmaan noihin humalakohtauksiin liittyy jonkinlaista "mikset tullut suoraan kotiin?" - tyyppistä raivoamista (pahoittelen tätä teorioimista, on hauskaa kirjoitella ylös millaisia mielikuvia herää tekstiä lukiessa!).

Mutta tosiaan, eipä Astoriasta mitään haittaakaan ole, kun hän tekee Hermionen olon paremmaksi ja kaikki johtaa lopulta siihen, että nainen onnistuu heittämään Pansyn ulos. Vaikkei missään vaiheessa suoraan sanotakaan että Astorialla olisi ollut asian kanssa tekemistä, niin seitsemän vuoden jälkeen eroaminen vaikka sitten vieraaksi käyneestä rakkaasta tuskin on hirveän helppoa. Hermione tosin on älykäs ja voimakastahtoinen hahmo, mutta vaikuttaa melkoisen alistuneelta. Eikä mikään ihme.

Pansyakin käy muuten vähän sääliksi, koska rivien välistä on luettavissa, ettei hänelläkään ihan hyvin mene (alkoholismi ja muuttunut käytös voisi viitata jonkinlaiseen mielenhäiriöön). Mutta hyvä Hermionelle, että sai heitettyä tämän pois asunnostaan.

Sitten alkoi tavaroiden paiskominen ja kiljuminen, Hermione veti taikasauvan suojakseen ja suri.

Mutta Hermione sai nukkua yönsä rauhassa ja tehdä töitä vain työaikanaan.

Lopusta pari lausetta/sanavalintaa, joista kovasti pidin. Varsinkin tuo jälkimmäinen viittaus siihen, kuinka Pansyn kanssa seurustelu oli muuttunut työksi. Puhuttiinhan siitä toki jo aiemmin, mutta se oli kiva elementti ja hienoa, että otit sen uudestaan esille.

Kokonaisuudestaan erittäin onnistunut teksti. <:  Parisuhdeväkivaltaa ilman suoria kuvauksia, edelleen hehkutan vähän tuota tukanrepimiselementtiä ja ihanaa myös, ettei Hermione angstaile sitä, että onko hän hirveän huono ja kamala ihminen kun Pansy inhoaa häntä tms. Jotain "miksi näin kävi?" - pohdintaa olisi toki voinut lisätä, mutta teksti toimii hirveän hienosti kyllä ilmankin. Kiitän tästä. ♥

[Neiti Syksy]

Lueskelin ficcilistaustasi, kun halusin jotain kivaa femmeä lukea näin viikon alkuun ja hui, löysin jotain, jota en ole lukenut. Kuinka tämä on mahdollista? Korjaanpa virheen siis.

Tämä oli kivan rauhallinen ja epägraafinen. Näin vanhoilla päivilläni (;p) olen alkanut vähän karsastamaan kauhean kuvailtua väkivaltaa niin oli kiva lukea tällaista. Tukistus oli myös kiva elementti tosiaan. Tai siis että  väkivaltakaan ei ollut mitään "läväytän oikealla koukulla" tai mitään, vaan että ehkä Pansy yritti pidätellä itseään oikeasti käymästä väkivaltaiseksi ja siksi tukisti. Tai siis tukistushan mielletään aika vähäiseksi väkivallaksi kuten myös luunapit. Sellaista, mikä oli 20 vuotta sitten okei käyttää lapselle. Koska se ei nyt ollut oikeaa lyömistä.

Olisin minäkin vähän ehkä kaivannut lisää taustoja mutta sitten toisaalta en. Astorian löytyminen oli kiva juttu, että saattoi olla jonkun kanssa enemmän kuin vain töissä. Tai että ei tarvitse enää ahdistua kotiinpaluusta vaan saattoi juuri nauttia kahvia tai jotain muuta. Haha. No ei, olin tosi tyytyväinen ratkaisuun, että loppu jäi hieman tuollaiseksi avoimeksi. Itse ajattelin enemmän Hermionea ja Astoriaa hyvinä ystävinä, joten tykkäsin asetelmasta. Myös se, että Pansyn lähdön jälkeen Astoria kuitenkin vielä oli öitä Hermionen luona. Täyttämässä tyhjää ja yksinäistä taloa.

Oi voi, en osaa oikein sanoa mitään vaikka tykkäsin tästä (ja Solveigilla oli aika tyhjentävä kommentti, missä oli paljon omiakin huomioita!). Vaikka Hermansyn rikkominen oli aika... ;__; Mutta! Hermione on ihana ja voimaannuttava nainen. Tosi harvalla on voimaa lähteä suhteesta, joka on väkivaltainen. Hihi, toivottavasti et pure kun nostan näin vanhan tekstin. <3

- Syksy
(ps. rakastan sinun uutta avaa ja banneria, oi kuin söpöt! <3)

[Arte]

Vanha teksti, mutta tykkään tästä silti. (:

Winga, ♥

Solveig, kivaa, että parisuhdeväkivallan kuvailu tässä on onnistunut hyvin. (:

Syksyli, ♥ Ei haittaa yhtään, että nostit vanhan tekstin esiin! Tykkään tästä siitä huolimatta, että kirjoittamisesta on aikaa. Oli kiva lukea tämä pitkästä aikaa uudelleen! Mie oon kyllä kans sitä mieltä, että tässä Hermione ja Astoria on enemmän ystäviä, mutta taisin Wingan haasteen ohjaamana laittaa alkuun maininnan myös siitä tulkinnanvaraisesta parituksesta. Nyt, vuosien jälkeen, otin sen pois. Noiden oli kai alunperin tarkoitus vähän pariutua, mutta niin ei tainnut lopulta käydäkään.

Tää on ainoa eroteksti, jonka näille olen kirjoittanut ja varmaan ainoakseni myös jää. Nämä kyllä oikeasti vanhenee yhdessä. ♥ Oon kans sitä mieltä, että Hermione on niin vahva, että hän lopulta ottaa ohjat omiin käsiinsä ja käskee Pansyn lähteä. Olen ehkä vähän jälkikäteen yllättynyt, että hän jaksaa tilannetta näinkin kauan, mutta toisaalta pitkää suhdetta on myös vaikea hylätä ihan noin vain.

(Hihi aw kiitos, miekin pidän niistä ♥♥) Kiitos ihanasta kommentista, kiva kun päädyit lukemaan tämän!

[Crys]

Terkkuja kommentinvaihdosta! Oiii, täähän oli mielenkiintonen! Jäin heti koukkuun tähän kerrontatapaan, koska ei kerronta nyt aina niin paljon kuvailua kaipaa. Näin lyhkäseksi tekstiksi olit rakentanut tän hyvin niin, että siinä oli kattavasti tietoa sen olematta ollenkaan puuduttava, vaikka repliikkejä olikin vähän.

Voi Hermione mihin tilanteeseen oletkaan joutunut En ole ikinä ollut mikään Hermansy tai Pansy fani, joten tämä teksti siinä mielessä sopi kuvitelmiini Pansysta ja ehkä siitä minkälainen näiden suhde saattaisi olla. Hermione on selvästi jäänyt kiinni suhteeseen, joka on muuttunut ansaksi, vaikka heidän suhteensa varmasti ennen on ollut onnellinen, kun kerran melkein seitsemän vuotta on ollut pariskunta yhdessä. Se on surullinen juttu, kun joku jota rakastaa tai ennen rakasti muuttuu sellaiseksi jota pitää pelätä ja jolta pitää lukita makuuhuoneen ovi. Hermione vissiin syyttää muutoksesta vähän alkoholia, mutta kuten joissain kohdissa käy ilmi, heillä on ollut pienet erilaisuutensa jo pitkään, kuten esim, ettei Pansy ikinä ymmärtänyt miksi Hermione haluaa auttaa kotitonttuja ja Pansyn jästien halveksuminen. Hermione taitaa alkaa tajuta, etteivät hän ja Pansy vaan ole tarpeeksi samankaltaiset ihmiset. Sitä jotenkin miettii suhteen alkuvaiheissa, että ei ne haittaa ne muutamat jutut jotka eivät osu kohdakkain, mutta ajan myötä ne tulevat esille entistä enemmän.

Hermione joutui jopa pitkistä hiuksista luopumaan Pansyn takia Tulee vähän sellainen fiilis, ettei se suinkaan ollut ainoa asia, josta Hermione on joutunut luopumaan Pansyn takia.

Hermionesta tuntui usein, että hän toimi eräänlaisena sääntöpoliisina myös kotonaan huolehtiessaan, ettei kumppani unohtunut tekemään taikoja keskellä takapihaa tai päästänyt pöllöjä liihottelemaan ulkona keskellä kirkasta päivää. Hän oli töissä vuorokauden ympäri eikä paikalla tuntunut olevan mitään merkitystä asian suhteen.

Voi tämä oli kovin surullinen kohta. Hermionesta taitaa tuntua että hän on samaan aikaan sekä vanki että vartija ja se on tuplasti rankempaa kun ne eivät voi kumota toisiaan.

Astoria/Hermione paritukseen en ole ikinä tainnut törmätäkään. Astoria näyttää olevan Pansyn vastakohta ja juuri sitä Hermione näyttää kaipaavan. Jonkun, jota kuuntelee ja tekee mitä pyydetään ja joku johon voi luottaa

Joo voin kuvitella että Pansy varmaan heittää aikamoiset kilarit tuosta Hermionen päätöksestä, mutta vaikka Hermionea harmittaakin, hän onneksi tajuaa näin olevan paremmin eikä enää suostu kaltoinkohteluun. Vaikka tyhjä talo tuntuukin varmaan aluksi oudolta, on hänellä Astoria, on se sitten ystävyyttä tai jotain muuta. Itse halusin mieltää sen vähän joksikin muuksikin, mutta tykkään, että se jää lukijan mielikuvituksen varaan. Tosin ei Hermionen ja Astorian juttu ehkä kovin yksinkertainen olisi, kun on Draco kuvioissa.

Loppu jää vähän avoimeksi, mutta se on kiva sillä tavalla. Eihän oikeassa elämässäkään ole usein loppuja, vaan joskus asiat jää auki, eikä se aina haittaa. Ei kaikkeen tarvitse aina saada vastausta ihan heti, varsinkin kun on viimein elämässään paremmassa vaiheessa. Huh huh, pitää varmaan soveltaa näitä pohdintoja ihan omaankin elämään

Kiitoksia tästä, laittoi kyllä pohdiskelemaan paljon :3
-Crys

[Arte]

Oi Crysted, kiitos paljon ihanasta kommentista! Olipas kiva, että tykkäsit kerrontatavastani! Minä tosiaan tykkään kirjoittaa varsin tiivistä tekstiä, jossa etenkin ympäristön kuvailua on todella minimaalisesti. Minusta ne ovat jotenkin toissijaisia asioita, ja kiinnitän luonnostani enemmän huomiota henkilöiden tunteisiin ja ajatuksiin.

Sattuipas tämä sitten sinulle hyvin, koska minulla ei kauhean montaa tekstiä ole, missä Pansy on vedetty karuudessaan tähän suuntaan! Mutta niinpä, tämä on tosi surullinen ficci. Hermionella ja Pansylla on oma yhteinen menneisyytensä, mutta vuosien varrella erot ovat alkaneet käydä yhä isommiksi ja isommiksi. Niin voi käydä melkeinpä kelle tahansa. :/

Kiva, että tykkäsit Hermione/Astorian tulkinnanvaraisuudesta ja muutenkin avoimesta loppuratkaisusta! Niinpä, ei elämä mihinkään tiettyyn pisteeseen lopu, eikä vastauksia saada heti. Se olisi kylllä hyvä muistaa itse kunkin omassakin elämässään. Varsinkin tässä Hermionen tapauksessa tuskin heti mitään maata mullistavaa tapahtuu, kun pitkästä parisuhteesta toipuminen vie kuitenkin oman aikansa ja pitää totutella uudenlaiseen elämään, vaikka se mieluisempaa olisikin.

Kiitos paljon kommentista, kiva että pohdiskelit niin paljon! (:

[flawless]

Olen lukenut viime aikoina lähinnä hyväntuulisia tekstejä, joten genrenä alakuloinen draama ja parisuhdearki alkoi kiinnostaa vaihtelun vuoksi. Pidinkin tästä kovasti. Tämä oli kovin elämänmakuinen, kaikessa ankeudessaan realistisen oloinen ja tosi vahvan tunteikas teksti. Kaikki ahdistavat tunteet välittyivät tästä tosi vahvasti ja olit luonut tähän tosi voimakkaan tunnelatauksen. Pidin myös siitä, kuinka raadollisen avoimesti tämä käsitteli näiden parisuhteen huonoja puolia. Aina joskus tekee mieli lukea siitä onnen nurjastakin puolesta, ja tämä oli juuri sitä. Tämä oli myös kirjoitettu tosi hienosti uskottavan arkisen ja aidon oloiseksi, musta ihan tuntui että tämä avasi ikkunan jonkun elämään ja lukiessani kuikuilin siitä läpi. Todella kiinnostava aihe tässä oli, musta on kiinnostavaa lukea arkisia tekstejä ja tämä antoi siihen vielä lisäripauksen mielenkiintoa tällaisella teemalla. Tätä oli tietyllä tapaa raskasta lukea, koska tämä tuntui niin aidon oloiselta. Pidin myös kovasti siitä, kuinka tässä oli hyviä yksityiskohtia rikastamassa tekstiä, esimerkiksi nimen kivistävä päänahka oli tosi hieno. Mustat silmänaluset nyt on itsestäänselvä, mutta tuo kipeä päänahka mietityttikin mua heti kun luin tekstin, että mikähän juttu tuo on. No se selvisi tekstin kuluessa ja jotenkin punoi tämän kivasti yhteen. Siihen kivistävään päänahkaan nivoutui vähän niin kuin kiertoilmaisuna kaikki se väkivalta, onnettomuus ja kurjuus, mitä teksti käsitteli. Pidin kovasti siitä, miten tuo tarjoili sellaisen pienen ahaa-elämyksen lukijalle.

Sidenotena mua myös jotenkin hykerrytti Astorian ja Hermionen suhde, se kuinka he kaveerasivat ikään kuin Dracon selän takana. Tai ehkä Draco tiesikin siitä, mistäs sen tietää. Mua jotenkin alkoi kutkuttaa heidän välinen suhteensa, se että miten tämä kuvio Hermionen, Astorian ja Dracon välillä muotoutuisi. Millainen suhde ja näkökanta Hermionella ja Dracolla historiansa vuoksi on toisiinsa ja miten se vaikuttaa Astoriaan, onko se kapinaa Dracoa kohtaan vai onko mieskin kenties kasvanut sen verran aikuiseksi että on päästänyt irti inhostaan Hermionea kohtaan. Idk, mua kiinnosti tämä kuvio kovastikin ja lukisin mielelläni siitä lisääkin.

Joka tapauksessa, ajatuksia herättävä ja hyvin kirjoitettu teksti, kiitos!

[Angelina]

Etin itselleni luettavaa ja mietin että hitto, Arten listausta en ookkaan hetkeen penkonut! Ja sultahan oli tietysti otettava hermansya, joten tässä ollaan :3 Vaikka tämä nyt olikin angstisempaa osastoa, niin pidin tästä!

Tässä avautui karulla tavalla parisuhteiden raadollisempi puoli ja se, mihin asiat voivat ajautua kun molemmilla on paha olla, eikä kuitenkaan osata päästää irti. Vaikka useimmiten keskityn onnellisten ja fluffisten tarinoiden lukemiseen, niin välillä tällaiset karut, todenmukaiset tekstit kyllä herättää. Tykkäsin kovasti myös tämän erikoisesta nimestä ja siitä, miten sen merkitys avautui tarinan edetessä.

Astoria oli mielenkiintoinen, erilainen tukipilari Hermionelle! Heidän suhteensa eteni rauhallisesti ja luonnollisesti omalla painollaan ja musta oli ihan lohdullista, että Hermionella oli joku, johon turvautua kun kotona meni huonosti. Onneksi hän sai lopulta rohkeutta kertoa Pansylle, että heidän juttunsa on ohi! Ikävämpää oli tuo, miten Pansy eron jälkeen kuitenkin ajautui vielä huonommille teille :<

Tämä oli tosi mielenkiintoinen, erilainen lukukokemus mulle! Kiitos, pidin ♥