Paras ja pahin leiriviikko ikinä (K-11, raapalejatkis, slash, VALMIS, 7/7)

[Meldis]

Ficin nimi: Paras ja pahin leiriviikko ikinä
Kirjoittaja: Meldis
Genre: fluffy, romance, drama
Ikäraja: K-11
Paritus: ?/?
Tiivistelmä: Leon jokakesäiselle leirikeikalle tulee tuuraaja.
A/N: Tämä on juhannustaikani zilahille, joka toivoi jotain piristävää, söpöä, romanttista slashia ja se syntyi tällaisen originaalin muodossa! Osallistun tällä myös Spurttiraapaleeseen. Olen tätä ennen kirjoittanut yhden raapaleen elämässäni, joten oli hauskaa haastaa itseäni ja huomaan, että haaste olikin melkoinen, mutta haaste auttoi myös siinä, että en jäänyt liikoja pyörittämään tekstiä. Kokemukset leiristä on poimittu melko tarkasti omista leirihommista (tai ei siis romanssia! ). Jos lukaiset, jätäthän kommenttia! ^^ //Leon ja Caion joulusta pääsee lukemaan täällä, S, ja uudesta vuodesta täällä, S! ^^


Paras ja pahin leiriviikko ikinä

Maanantai
(keskiaikainen, 300 sanaa)

”Mun nimi on Caio, se lausutaan kovana se c”, hän tervehti, kun Kaija oli tuonut mukanaan leirin uusimman ohjaajan, joka tulisi paikkaamaan sairastunutta Elinaa. Hänen poskissaan oli mielettömän söpöt hymykuopat, tumma, kihara tukka oli kuin shampoomainoksesta ja tummat, meripihkan sävyiset silmät säkenöivät. Hän oli tullut suoraan sadusta, kuin oikea keskiaikainen prinssi. Nella, toinen vastuuohjaajista, otti asiakseen esitellä meidät Kaijan lähtiessä hoitamaan ensimmäisen aamun kiireitä. Caio katsoi minuun ensimmäisen kerran ja minun teki hirveästi mieli työntää sormet oljenkeltaisiin hiuksiini, ne olivat varmaan kamalassa kunnossa. Katsoinkohan aamulla edes peiliin?

”Leo, meidän vuoro”, Essi haki huomiotani jossain vaiheessa unelmoituani leiriviikon koko alkutapaamisen niin, että vanhemmat olivat jo lähteneet ensimmäisille luennoilleen. Ravistin pienesti päätäni ja peruutin ovelle, jotta saatoin kerätä yhdeksän- ja kymmenenvuotiaista koostuvan ryhmämme siistiin jonoon. Kun kävelimme luokkahuoneelle, Essi virnisti minulle silmät suurina. Virnistin takaisin ja hermostuneena pohdin, että en varmasti ollut ainoa, joka oli pistänyt uuden tulokkaan merkille saman tapaan kuin minä. Hädissäni mietin, kuinkahan moni leirin naisohjaajista olikaan sinkkuja.

Jouduin jättämään tuskailuni sikseen, koska olin töissä ja ensimmäinen homma oli lasten tutustuttaminen toisiinsa. Pitkällisen läpsyleikin aikana ehdin unohtaa Caion, mutta kunhan olimme jättäneet ryhmän lounasta ennen takaisin auditorioon vanhempien haettavaksi, Essi lähti käymään huoneessaan ja huomasin seisovani ruokalinjaston jonossa tuon prinssin takana.

”Leohan se oli?” Caio kysyi hymykuopat syventyen poskissaan.
”Joo”, henkäisin. ”Sä olit Tomasin kaveri”, muistelin, mitä eilen suunnittelupäivässä olimme kuulleet hänestä.
”Joo, opiskellaan liikunnanohjaajaksi”, Caio vastasi. ”Leo, eli siis leijona”, hän makusteli nimeäni. ”Mun sukunimi tarkoittaa pientä lammasta, eli mä oon siis iloinen pikku lammas.” Naurahdin.
”Voisin syödä sut siis tän sijaan?” ehdotin, kun pääsimme linjastolle, jossa kala lillui rasvaisessa liemessä.
”Kyllä mä voisin antaa siihen luvan”, Caio sanoi. Pureskelin kieltäni tohjoksi, että pitäisin sanani kurissa, lapsia vanhempineen istui selkäni takana pöydissä, samoin linjastolla perässäni.
”Kiitos luvasta.” Hymykuopat syvenivät entisestään.

Tästä tulisi joko paras tai pahin leiriviikko ikinä.

[Meldis]

Tiistai
(erehdys, 350 sanaa)

”Sitten vielä yks juttu. Voisko joku käydä tarkistamassa, vietiinkö ne uudet uimakamppeet kuitenkin varastoon? Niitä ei oo löytynyt hallilta”, Niilo, toinen vastuuohjaajista, pyysi päivän ja ohjaajien yhteisen, jokapäiväisen loppupalaverin päätteeksi.
”Mä voin mennä”, Caio sanoi välittömästi.
”Tiedätkö sä, missä varasto on?” Niilo varmisti.
”Mä voin tulla avuksi”, ehdin sanoa ennen kuin sain estettyä itseäni. Essi virnisti minulle hampaat välkkyen, kuten tämä oli tehnyt ensimmäiset kaksi päivää. Välttelin tämän katsetta, kun purkauduimme audiotoriosta ja muut suuntasivat syömään ja seurasin Caioa portaisiin aulan perukoilla.

Caio tiesi, missä varasto oli, mutta ei sanonut mitään läsnäolostani. Uimakamppeita ei sen sijaan ollut missään näkyvillä.
”Ne oli mun mielestä sellaisessa oranssissa laatikossa”, muistelin Kaijan tilaamia tavaroita, joita olimme purkaneet sunnuntaina suunnittelupäivässä. Nellan ja Niilon ohje viedä uimatavarat uimahallille oli ilmeisesti mennyt joltain ohi. Riistin yhden epämääräisen kasan päältä pressun ja aloin kaivella syrjään siirrettyjä leluja, palloja, maaleja ja kaikkea muuta epämääräistä tavaraa, jota varastoon oli leirivuosien varrella kertynyt.

”Mitä sä oot tykännyt Muksuleiristä?” sain suuni auki, kun hiljaisuudessa kävimme varastoa läpi. Oli oikeastaan vähän outoa, että Caio oli niin hiljaa. Olin ehtinyt huomata, että tämä oli todella puhelias, sanavalmis ja löysi yhteisen sävelen ihan kaikkien kanssa. Hän oli tarinoinut koko eilisen päivällisen minulle liikuntaohjauksestaan ja kysellyt minulta varhaiskasvatusopinnoistani. Hän tuntui olevan hirveän kiinnostunut ihan kaikesta, mitä kerroin ja oli mestari pitämään katsekontaktin. Jos sitä ei olisi tehnyt jo tämän ulkonäkö, olin langennut Caioon myös tämän hersyilevän persoonan takia.

”Tosi kiva paikka! Ja kaikki ohjaajatkin on hyviä tyyppejä”, Caio vastasi. ”Tiia on ollut tosi avulias”, hän lisäsi viitaten ohjaajatoveriinsa 11-vuotiaiden ryhmässä. Nyökkäilin tavararöykkiöille, työnsin syrjään valtavaa kasaa kangaskasseja ja oranssi loota pilkotti niiden alta.
”Sä oot tehnyt aika vaikutuksen moniin”, sanoin epävarmasti, kun työnsin varaston metallista palo-ovea auki, jotta Caio sai kannettua uimakamppeet ulos. ”Naisiin etenkin”, livautin. Caio naurahti lämpimästi.

Juoksin toiselle painavalle palo-ovelle ja avasin sen Caion tieltä.
”Onko kukaan tehnyt suhun vaikutusta?” sain kysyttyä nieleskelyltäni.
”Jaa, se vois olla vähän hankalaa mun tilanteessa”, Caio sanoi, hymyili minulle toispuoleisesti ja harppoi portaisiin. Jäin hetkeksi katsomaan tämän perään, kun ymmärrys saavutti minut. Niin, tietenkin noin hyvännäköisellä ja hauskalla tyypillä olisi jo tyttöystävä. Tunsin oloni tyhmäksi ja pieneksi.

[zilah]

Voi ihanuus, minkä yllätyksen sain, kun pitkästä aikaa oli aikaa tulla Finiin! <3

Ensiksikin, olin niin onnellinen, että joku on kirjoittanut minulle jotakin, niin pakko myöntää. Vuodatin muutaman kyyneleen, ennen kuin tulin lukemaan. Ja todellakin pidän lukemastani! <3

Laitoin tuon toiveeni siihen juhannustaikaan varovaisen toiveikkaana, mutta en kuitenkaan uskonut, että kukaan haluaisi minulle mitään kirjoittaa. Ja kun siihen lisätään viime aikojen matalapaine, niin yllätys oli sitäkin suurempi. 

Jo tuo Caion kuvaus herättää mielenkiinnon, vaikken yleensä pidäkään että joku hahmo kuvataan ns. täydellisenä. Tässä kuitenkin saatiin asia sanottua, mutta siitä ei tullut sellaista fanityttöoloa. Caio vaikuttaa niin söpöseltä, että itsekin viehätyin jo hänestä hiukan. Ja nuo hymykuopat. Ne voisi luokitella jopa aseeksi, siksi vaaralliset ne tuntuvat olevan etenkin kertojan mielenrauhalle.

Kertoja, eli Leo on pysynyt tässä kutkuttavasti taustalla ja palan halusta tietää hänestä lisää. <3

Minä itse asiassa olisin ollut onnellinen, vaikka tämä tarina olisi ollut vain se ensimmäinen raapale, mutta ihanaa, jos toiveeni innostivat kirjoittamaan pidempäänkin. <3 Todellakin odotan innolla jatkoa.

Ja kauniiksi lopuksi, Kaunis kiitos sinulle, Meldis!  Et edes tiedä, miten paljon tämä valostutti muuten niin synkeänpuoleista kesääni. <3


zilah

[Meldis]

zilah, ihanaa, että olet pitänyt tästä! ^^ Caiosta tuli tosiaan aika täydellinen ja pistän sen hävyttömästi Leon totaalisen ihastumisen piikkiin, eihän silloin näe mitään huonoja puolia. Jäljellä on kirjoitettavana enää viimeinen raapale, eli kyllä tästä kokonainen tarina tulee. ^^ Kiitos, että tulit kommentoimaan ja olen tosi iloinen, että onnistuin ilostuttamaan tällä.


Keskiviikko
(koska, 350 sanaa)

Mutta en tietenkään voinut olla huomaamatta häntä. Aamuisin hän tervehti aina minua tullessaan huoneestaan, jonka jakoi Eliaksen kanssa näyttäen hävyttömän upealta tukka sekaisin ja uninen hymy huulillaan. Päivällisellä hän vitsaili opettajistaan ja intoili jalkapallosta, jota opetti yhdessä alakoulussa. Koripalloa pelatessamme ohjaajien kesken leiripäivän loputtua hän kiisi pitkin salia kuin ammattilainen. Hänellä oli päällään vain löysä, keltainen hihaton paita, joka piti huolen siitä, että kiinnitin huomioni enimmäkseen hänen solisluihinsa ja leveisiin hartioihin kuin itse peliin. Ja sitten hän ilmaantui korin alle kuljettaessani palloa ja se riitti, että askeleeni menivät sekaisin ja mätkähdin lattialle. Liu’uin nihkeää pintaa pitkin nahka inisten.

”Leo!” Essi kiirehti luokseni kääntyessäni selälleni yrittäen säilyttää edes rippusen arvokkuudestani. Molemmissa polvissani sekä oikeassa kyynärpäässäni oli pitkä, punainen rantu, jotka tihkuivat kaikki verta. Nopeasta vauhdista pysähtyminen äkillisesti tuntui myös päässä, vaikka en ollut lyönyt sitä lattiaan.
”Voitko nousta?” kysyi Caion ääni ja elättelemäni rippeet arvokkuudestani murenivat. Koetin esittää rohkeaa ja nousin seisomaan. Onnistuin seisoa kokonaiset kaksi sekuntia, kun päätä alkoi huimata ja horjahdin Caioa päin. Tämä nappasi minut kiinni, heitti toisen käsivarteni olkiensa ylitse ja huuteli jotain muille ohjaajille. Hän tosiaan oli minua paljon pidempi, kuten olin pistänyt jo aiemmin merkille.

”Kyllä mä pääsen itsekin terkalle”, intin, kun astuimme ulkoilmaan urheiluhallista.
”Tietenkin pääsisit”, Caio vastasi, eikä tehnyt elettäkään jättääkseen minut yksin.

Caio odotti minua, kun tulin kurssin ja leirin terveydenhoitajan luota. Hän nojaili vasten seinää kädet puuskassa ja suoristautui astuessani ulos.
”Kehotti jättämään urheilun huomiselle”, vastasin polvet ja käsivarsi teipattuina.
”Ei aivotärähdystä?” Caio varmensi.
”Ei”, vastasin.
”Hyvä”, Caio huokaisi värisevästi. Hän ei liikkunut, enkä itsekään osannut kuin seisoa ja katsella häntä. Käytävä kurssikeskuksen itäsiivessä oli hiljainen. Caio katseli minua silmiin ja upposin tuohon kultaiseen katseeseen, jossa oli huolta ja helpotusta. Caion iho oli hiessä koripallon peluusta ja posket punoittivat, varmaan myös koripallon peluusta.

”Sä voit mennä takas. Mä meen lepään”, sanoin hämilläni.
”Tuun saattaan sut”, Caio sanoi heti.
”Kyllä mä nyt jo selviän yksin”, väitin vastaan.
”Ei kun se on mun mielenterveyteni takia”, hän sanoi, enkä ollut varma oliko hän tosissaan.
”Okei. Kiitti”, puhisin ja käännyin suunnatakseni ohjaajien huoneille.
”Koska vain”, Caio hymyili komeasti. Koetin hartaasti olla taas sotkeentumatta omiin jalkoihini.

[zilah]

Voi Leo- parkaa! <3  Rakastuminen voi olla väliin rankkaa, ja varsinkaan kun ei tiedä toisen osapuolen tunteista. Caio oli tässä suloinen kun halusi huolehtia Leon lepäämään. <3 Tuo viimeinen lause sai yhtä aikaa hymyilemään ja sulamaan. <3 On se rankkaa, kun rakkaus vie jalat alta.


Kiitos tästä ihanaisesta taasen!

zilah

[Meldis]

zilah, Leon tuska on tosiaan ikävää. Ihana kuulla, että onnistuin hymyilyttämään. ^^ Kiitos kommentistasi!


Torstai
(kupla, 300 sanaa)

Ilma oli sakeanaan saippuakuplista, joita Elias ja Helmi jakoivat discon mehubaarista. Yksi ryhmäni nuorimmista, Anna, keinui jalkojeni päällä kikattaen kovasti. Bruno Mars soi kovaa, vaikka viimeisen kokonaisen leiripäivän päätösdiscossa oli paikalla vielä neljävuotiaitakin. Ilmastoinnista huolimatta saliin ahtautuneet lapset ja nuoret kohottivat lämpötilaa, ulkona kun oli iltayhdeksästä huolimatta hyvin yli kaksikymmentä astetta lämmintä.

”Uudestaan, uudestaan!” Anna kiljui, kun Bruno Mars lakkasi ja illan ensimmäinen hidas kappale lähti soimaan.
”Sori, mutta mä läkähdyn”, huohotin ja hetken Anna mulkoili minua, kunnes pikkulapsen lailla unohti harmistuksensa ja lähti muiden ryhmäläistensä luokse. Livahdin salin takaosasta keittiöön, missä ohjaajille oli valmiina juotavaa ja pientä syötävää. Join pari lasillista vettä ja otin matkaani limsapullon ja palasin takaisin, kun hidas biisi päättyi. Nuorista kukaan ei ollut uskaltanut vielä hitaisiin.

”Niitä pitäis vähän rohkaista”, Nella pohti, kun muutaman biisin päästä Tomas kokeili, saisiko Behmin Tivolit nuoret tanssimaan.
”Anna kun me”, Caio laukaisi, tarrasi minua kädestä ja veti määrätietoisesti tanssilattialle.

Hei, älä herätä,
pidä mua niin

Caio veti minut itseään vasten, laski kätensä vyötärölleni ja jotenkin automaattisesti laskin omani hänen olkapäilleen. Caio hymyili lempeästi ja discon värilliset valot kimpoilivat hänen iholtaan ja hiuksistaan. Sydän jumputtaen, veri laukaten korvissa ja sormet hiessä, muustakin kuin aikaisemmasta tanssimisesta, en osannut kuin alkaa keinua laulun ja Caion tahtiin. Tunsin hänen lämmön joka puolellani, hänen kämmenensä olivat kuumat, katseensa hellä. Unohdin olevani töissä, unohdin, että tusinoittain lapsia ja heidän vanhempiaan katseli meitä. En edes huomannut, kun muutamat parit ottivat meistä mallia ja tulivat hitaasti huojumaan salin keskelle.

”Se toimii”, Caio kuiskutti korvaani ja silloin näin, että nuoret olivat uskaltautuneet tanssimaan.
”Joo, hyvä”, mutisin takaisin. Tämä oli ihan tyhmää, täysin järjetöntä, pohdin, kun Caio veti minua entistäkin lähemmäs niin, että saatoin laskea pääni hänen olkapäälleen ja kietoa käteni hänen niskaansa. Caion hengitys tuntui hiuksissani. Tämä oli ihan tyhmää, mutta en voinut olla nauttimatta kosketuksesta ja läheisyydestä.

[zilah]

Voi, mitkä nostalgiset fiilikset tuli tätä lukiessa. Disco ja hitaat, ja maailman söpöin poika raahamassa sinua tanssilattialle.  Leo parkakin on sentään löytänyt jalkansa alleen, vaikka ne varmaan vähän tutisivatkin, kun pääsi ihastuksen kanssa tanssimaan. Koko tuo kuvaus kaikkinensa oli niin hellyttävä, että minulla on täällä nyt höpsö hymy huulilla ja lämmin tunne sydämessä. En usko että ne hetikohta haihtuvat. <3


zilah

[Meldis]

zilah, oi miten söpösti sanottu, maailman söpöin poika raahamassa tanssilattialle. <3 Onneksi Leo ei nyt kompastellut! Minulla on höpsö hymy huulilla lukiessani kommenttiasi. ^^ Kiitos kommentistasi!


Torstain ja perjantain välinen yö
(musisoida, 350 sanaa)

Kuuman päivän jälkeen kuuma sauna ei houkutellut, mutta tuntui epäkohteliaalta jättäytyä pois ohjaajien yhteisestä illasta saunarakennuksella. Uskalsin istua saunassa viitisen minuuttia ennen kuin siirryin kamariin Eliaksen, Ollin ja parin muun herkkähipiäisen kanssa. Jossain vaiheessa iltaa jouduin katselemaan, kuinka Caio otti selfietä Tiian ja Hannan kanssa. Hänellä oli vain uimahousut jalassaan, vesi norui hänen hyvin kehittynyttä vartaloaan pitkin ja ruskeista hiuksista tippui pisaroita.

Caio olisi voinut valita kenet tahansa muun tanssiin. Nuoret olisivat ymmärtäneet paremmin, jos Caio olisi valinnut jonkun naisista. Mutta hän valitsi minut. 

Pudistin päätäni.

Valoisa yö muuttui pimeämmäksi ja pelasimme pokeria, pidimme uimakisoja järvessä, Jenna oli tuonut kitaransa ja innostui musisoimaan joskus yhden maissa. Hanna makasi Caion päällä yhdessä sohvan nurkassa. Pakenin ulos.

Ehdin purra kieleni tohjoksi saunamökin takana, kun ovi kävi ja askeleet tulivat ensin terassille, sitten portaille ja lopulta maahan.
”Leo?” kysyi samaan aikaan ilahduttavan ja inhottavan tuttu ääni. Irvistin itsekseni ja tulin mökin takaa.
”Kuuma”, tokaisin ja yritin kävellä Caion ohitse, mutta tämä tarrasi minua käsivarresta.
”Oota. Mä halusin pyytää anteeks sitä tanssihommaa”, tämä sanoi.
”Mitä siitä?” kysyin, enkä venkoillut otteesta irti. Caio sen sijaan päästi irti.

”Se meni pieleen. Mä halusin nuorten tanssivan, mutta sä loukkaannuit. Sori”, Caio sanoi suoraan, millainen tämä oli ollut koko leirin. Katselin jalkoihini.
”Ei se mitään, älä turhaan pyydä anteeksi”, mutisin.
”Kylläpäs mitään”, Caio intti ja huokaisi syvään. ”Äiti aina sanoo, että mussa on liikaa isän verta. Meen liian lähelle, liian nopeesti…sillon kun on sydämestä kyse.” Caion paljaat varpaat tulivat lähemmäs lipokkaitani. Uskalsin nostaa katseeni Caion silmiin.

”Mitä?” kysyin.
”Joo ja oon tosi pahoillani, että tein sen kysymättä. Olis pitänyt ymmärtää, että et sä…” Caion ääni häipyi.
”Sullahan on tyttöystävä”, möläytin. Caio rypisti otsaansa.
”Ei. Mä en tykkää tytöistä”, hän sanoi hitaasti ja keksin sitten, mitä hän oli tarkoittanut puhuessaan tilanteestaan.
”Mutta eihän me edes tunneta”, sanoin heikosti.
”Musta tuntuu, että haluaisin kokeilla tutustua paremmin”, hän sanoi.

”En mä loukkaantunut tanssista”, purskautin. ”Se oli tosi kivaa. Mäkin haluaisin tutustua suhun paremmin.” Koko kasvoni paloivat saatuani sanat suustani, mutta kieltäydyin siirtämästä katsettani tai pakenemasta.

Katsahdin Caion huuliin. Hän hymyili. Hän kumarsi päätään ja asetti kätensä poskelleni. Hänen huulensa koskettivat omiani.

[Meldis]

Perjantai
(taipua, 350 sanaa)

Lapset olivat surun murtamia, kun palasimme viimeisen leikin jälkeen auditorioon hyvästelemään ja vaikka minua harmittikin, että seuraavaan Muksuleiriin olisi vuosi, olin pelkkää hymyä.

”Ootko nukkunu henkari suussa?” Essi supatti minulle, kun lapset ja vanhemmat pikku hiljaa poistuivat. Vastasin hänelle hymyilemällä entistä leveämmin. En keskittynyt, kun kävimme ohjaajien kesken viikon läpi, keräsimme korjausehdotuksia ensi vuoteen sekä jaoimme siivoustehtävät. Vasta Essin repiessä minut mukaansa tarkistamaan nurmikentän, tajusin, että palaveri oli ohi.

En taipunut kertomaan mitään Essin painostuksesta huolimatta, vaikka tämä taisikin arvata ainakin sen, keneen tuuleni liittyi. Olimme olleet liimattuina toisiimme Caion kanssa koko yön.
”Huomenna kaikki muistaa sitten loppubileet mun luona!” Nella kailotti kokoontuessamme siivouksen jälkeen ruokalaan lounaalle.
”Tuuthan sä?” kysyin Caiolta ängettyäni tämän perään niin, että Tiia katsoi minua vinoon.
”Tietenkin”, Caio hymyili. Päädyimme istumaan vastakkain pitkän pöydän päähän ja Caion jalat hipoivat sääriäni koko ruokailun ajan ja Tomas kysyi, olinko tulossa kipeäksi, koska naamani oli niin punainen.

Essi kaartoi autonsa pääoville juuri, kun Niilon auto lähti sen kyytiläiset vilkuttaen takapenkiltä. Caio pakkasi tavaroitaan Tomasin autoon. Olisin halunnut istua Caion kanssa samassa autossa, mutta tiesin, että Tomas oli menossa ihan eri suuntaan kuin Essi, joka heitti Elmerin ja Ronjan rautatieasemalle.

”Huomenna nähdään?” Caio oli äkkiä edessäni. Vilkaisin epävarmana ympärilleni.
”Joo. Ja tietty Whatsapp. Toivottavasti tykkäät gen z meemeistä.” Caio kurtisti kulmiaan. ”Kohta tiiät”, tirskahdin.
”Caio, voiko tän laittaa jalkatilaan?” Tomas huikkasi ja kohotti pientä selkäreppua. Caio nyökkäsi tälle, kääntyi minuun päin ja tarttui kädestäni. Ehdin nähdä kuinka Elmeri vilkaisi meitä kummastuneena, mutta sitten näin vain Caion.

”Kiitti viikosta, oli ihan superkivaa”, hän sanoi.
”Mulla myös”, henkäisin.
”Caio!” huuteli Tomas, tämän auto oli melkein täynnä, Tiia vielä änkesi takapenkille ruokakassi sylissään. Myös Eliaksen auto tuli pääoville omia kyytiläisiä vastaan.
”Sun pitää kai mennä”, sanoin, kun Caio ei näyttänyt lainkaan kiirehtivän. Hänen sormensa hipelöivät omiani.

”Joo niin varmaan”, hän sanoi ja silloin kuului auton tööttäys.
”Ne taitaa oikeesti haluta sut mukaan”, sanoin.
”Ei, jos te alatte tommosiksi”, Ronja kommentoi. Uusi tööttäys, tällä kertaa Essin autosta. Caio virnisti, suuteli minua nopeasti ja pinkaisi sitten Tomasin autolle. Essi ja Ronja vihelsivät. Tuijotin Tomasin auton perään niin pitkään kuin se näkyi tiellä.

Paras leiriviikko ikinä.

[Meldis]

A/N: Ja tässä viimeinen raapale! Kiitos, jos olet lukenut ja hyvää kesää! ^^


Lauantai
(hento,  300 sanaa)

Tapaan näitä tyyppejä ensi vuonna seuraavan kerran, yritin kertoa itselleni. Haluan viettää aikaa heidän kanssaan, toitotin itselleni, mutta kun muiden huomio oli Niilon epätoivoisessa karaokessa, Caio otti minua kädestä ja pujahdimme ovesta ja rappukäytävästä yhä lämpimään kesäyöhön.

”Ne varmaan ihmettelee”, sanoin välittämättä kuitenkaan hirveästi. Kyllä kaikki tiesivät jo ihan varmasti, miten hyvin olimme tutustuneet Caion kanssa.
”Saavat ihmetellä”, Caio sanoi ja juoksi innoissaan kerrostalorykelmän keskellä olevan puiston keinuihin. Pinkaisin hänen peräänsä toiseen keinuun ja alkoholi sai maailman keinumaan vielä enemmän antaessani itselleni kunnon vauhdit. Caio otti mallia minusta ja päästessään melkein vaakatasoon keinussa, hän irrotti otteensa ja lensi kaaressa pehmeälle hiekalle. Oma lentoni ei ollut yhtä sulava, vaan lensin naamalleni melkein suoraan keinun eteen. Tunsin kaukaista kipua polvissani, joissa oli yhä ruhjeita parin päivän takaisesta koripallopelistä, mutta jätin sen mielestäni. Kikatin hiekkaan ja hampaissani ratisi pikkuiset kivet.

”Sattuko suhun?” Caio kysyi noustuaan jo pystyyn ja tarjottuaan minulle kättään.
”Nääh”, nauroin ja otin tarjotusta kädestä kiinni ja nousin hoippuen pystyyn. ”Ei, kun sattui kauheesti”, vaihdoin äänensävyä ja mutristin huuliani.
”No, katsotaanpa sitten”, Caio hymyili ja peruutti minut istumaan takaisin keinuun. Hän polvistui eteeni ja laski kätensä shortsien paljastamalle polvelleni. Maailma ei enää keinunut katsellessani Caion hellää otetta. Hän pyyhki hiekkaa iholta ja laski aivan hennosti huulensa naarmuja vasten. Sydämeni jätti lyönnin välistä.

”Parempi?” Caio kysyi hiljaa ja kohotti katseensa. Otin hänen kasvoista kiinni ja vedin hänet suudelmaan. Caion toinen käsi kohosi kaulalleni, toinen pysyi polvellani ote siitä tiukentuen. Raotin huuliani ja suudelmaan sekoittui hiekkaa, enkä välittänyt tippaakaan. Caion kieli kosketti huuliani ja huokaisin hänen suuhunsa. Hänen kätensä liikkui poskelleni. Työnsin sormiani tuuheaan tukkaan ja vedin häntä yhä lähemmäs. Sydämeni otti kiinni aiemmin väliin jättäneen lyönnin ja porasi rinnassani tuhatta ja sataa.

”Nyt on”, vastasin hengästyneenä, kun suudelma taukosi. Caio silitti yhä polveani sekä poskeani. ”Paras”, korjasin. Caio hymyili minulle hymykuopat syventyen.

[zilah]

Voi ihanuus, että minä rakastan tätä tarinaa! <3 Olen pahoillani, että parin viimeisen osan kommentointi viivästyi työkiireiden vuoksi.

Oli ihanaa lukea tuota leiriohjaajien omaa juhlintaa ja saunomista. Ja Leon reppanan tunteet ailahtelivat laidasta laitaan, mutta Caio onneksi tuli ja pelasti. Tuolle lopun melkein suudelmalle kyllä sulin ihan täysin! <3

Tuo viimeistä edellinen luku oli niin suloinen ja niin haikea, että ihan sydämestä otti. <3 Jo pelkästään se, että leiriltä jokainen lähtee eri suuntiin, ja vaikka on tultu läheiseksikin, niin silti ei tiedä, näkeekö sitä toista ikinä enää.

Ja viimeinen luku. Mie en ihan oikeasti kestä! <3 Tähän sopii se kappale, että tykkään susta niin että halkeen. Ja minä tykkään tästä tarinasta täsmälleen niin paljon! <3 Voi Leo parkaa kun taas kompuroi, mutta onneksi tällä kertaa oli ihanainen Caio pusuttelemassa haaverit kuntoon. Ja nuo Caion hymykuopat! Ne pitäisi julistaa laittomiksi, siksi vaaralliset ne ovat kaikkien mielenrauhalle. <3 <3 <3



Kiitos ihan hirmuisesti tästä! <3


zilah

[Thelina]

Tämän otsikko on mielestäni ihana ja kuvaava, joten olikin tehnyt jo pidemmän aikaa mieli päästä lukemaan tätä! Tuli ihan omat kesäleirimuistot mieleen, totisesti olisin toivonut toisen isosen kanssa romanssia! Oli ihanaa päästä lukemaan onnistuneesta romanssista, koska omista toiveista ei realisoitunut koskaan mitään tämä tarina on tosi söpö ja kesäinen, eli täydellistä lomalukemista<3

Caio on erikoinen nimi ja eipä ole ihme, että Leo kaikin puolin ihastuu tähän. Tykkäsin heti tuossa ekassa osassa heidän keskustelustaan raapaleen lopussa! Leo varmaan päästää hermostuksissaan suustaan vähän mitä sattuu, mutta onnistuu silti olemaan flirttaileva. Tietenkin hän tarjoaa apuaan, kun he lähtevät etsimään uimakamppeita varastosta, mutta voi mikä väärinkäsitys tapahtuukaan toisen osan lopussa! Vaikka Leo ajattelee ihastumista toivottomaksi, haluaa on silti selvästi tehdä vaikutuksen Caioon, eikä vaikuttaa nololta, mitä hän pelkää kompuroidessaan seuraavassa osassa.

Tanssikohtaus on mielettömän söpö! Ah miten hyvin Leon ihastuminen välittyykään. Ja olipa ihanasti ratkaistu se väärinkäsitys Caion tilanteesta onneksi tämä on rohkea ja puhuu, kun Leo ei ihastumiseltaan varmasti olisi uskaltanut! Essi oli mielestäni myös hauska hahmo tässä, selvästi alusta alkaen kartalla Leon ja Caion suhteen ja tuo kysymys Ootko nukkunu henkari suussa? oli huikea tällaiseen tekstiin muuten sopii puhekielisyys hyvin!

Viimeisetkin raapaleet olivat suloisia, etenkin ihan vika! Totta kai kaksikko karkaa ulos kahdestaan, pidin erityisesti tästä kohdasta: Kikatin hiekkaan ja hampaissani ratisi pikkuiset kivet. Ja tietenkin suutelusta<3

Olipa mukava päästä lukemaan originaalia sinulta ja hyvin sujuu myös raapaleiden kirjoittaminen! Kiitos tästä kesätarinasta

[Kineza7]

Sain luettua tän loppuun ja hymyilen vaan ihan typerästi. Tää oli kaiken kaikkiaan ihana. IHANA. Kiitos tästä.

Tapaan näitä tyyppejä ensi vuonna seuraavan kerran, yritin kertoa itselleni. Haluan viettää aikaa heidän kanssaan, toitotin itselleni, mutta kun muiden huomio oli Niilon epätoivoisessa karaokessa, Caio otti minua kädestä ja pujahdimme ovesta ja rappukäytävästä yhä lämpimään kesäyöhön.

Tää oli hyvä kiteytys tälle koko tarinalle! Tykkään tästä, kun hirveästi olisi muitakin, joiden kanssa viettää aikaa, mutta itsekin olen ihastuspäissäni ihan sellainen, etten muita nää tai kuule ja sitten olen jossain pilvissä. Oivoi...

Tykkäsin, miten tässä oli kuvattu ympäristöä juuri sen verran, mitä tähän pituuteen sopikin, mutta jäi silti kutkuttamaan pieni toive jatkosta. Toimii myös toki ihan vain näinkin.

[Skorpioni]

Olipas ihanan suloista ja kevyttä kesälukemista! Tässä oli alusta loppuun hirveen symppis tunnelma. Vaikka Leo joutui vähän tuskastelemaan tunteitaan välissä, oli tässä musta silti koko ajan jotenkin toiveikas tunnelma. Tuli myös jotenkin tosi elävästi sellainen kesäleiritunnelma mieleen ja vähän ikäväkin partioleireille. Ja limudisko vasta ihana olikin, en kestä. Onneksi pojat pääsivät vähän tanssimaan yhdessä. Tässä oli muutenkin niin kuplivan aitoa ihastumisen ja vastatunteiden saamisen onnea, että hymyilytti vain lukea!
Kiitos kesälukemisesta <3

[Meldis]

zilah, kiitos tosi paljon kommentistasi, sitä oli ihana lukea. ^^ On tosi upeaa kuulla, että olet tykännyt, kun originaalia kirjoittaessa lahjaksi en ollut ihan varma onko juuri sellaista, mistä tykkäisit. Kiitos kun olet piristänyt kommenteillasi ja upeinta kesän jatkoa sinulle! <3

Thelina, leiriromanssi kuulostaa omaankin korvaan tosi kivalta, tekisi itsekin mieli kokea. No, nyt tuli koettua tämän tarinan kautta, varsinkin, kun tämä leiri perustui siihen leirihommaan, jota olen käynyt tekemässä monena vuonna peräkkäin. Kiva, että tykkäsit Caion nimestä, halusin kerrankin tuoda mukaan tarinaan jonkun muun kuin länsimaalaisen hahmon, johon yleensä päädyn, mutta olen tyytyväinen, että tuli idea luoda vähän representaatiota. Hyvä kuulla, että Leon persoona tuli ilmi, ajattelin hänen olevan nopeaälyinen ja tiimityöskentelijä, kun ohjaa lapsia työkseen, mutta Caion läsnäolo vähän vaimensi noita piirteitä, mutta hyvä ettei liikaa. ^^ Hauska kuulla, että raapaleet olivat onnistuineita, niiden kanssa oli haasteita. Kiitos paljon kommentistasi!

Kineza7, kiitos tosi paljon, että tulit kommentoimaan. ^^ Se on jännä juttu, että kaverit lentää ulos ikkunasta heti, kun tapaa tuollaisen tyypin kuin Caio. En tiedä olisiko näistä kerrottava lisää, mutta toisaalta tykästyin itse Caion hahmoon, että en sulje pois mahdollisuutta, että heistä kuultaisiin vielä. Kiitos ihanasta kommentisasti!

Skorpioni, ihana kuulla, että leiritunnelma tuli läpi, sitä hainkin, koska tykkään itsekin juuri näistä leirikokemuksista, joihin perustin tarinan. Oi olin jo unohtanut tuon limudisco-termin, mitkä nostalgia pärinät! Kivaa, että olet tykännyt ja tulit kommentoimaan, kiitos tosi paljon! ^^

[Altais]

Huomasin, että sulta oli ilmestynyt ihan supermielenkiintoisen oloinen joulukalenteriluukku tällä parituksella, ja vaikka siinä sanottiinkin, että tarinan voi lukea ilman aiempaakin hahmotuntemusta, niin halusin nyt kuitenkin aloittaa ensin tästä, koska minua jäi hirveästi kiinnostamaan, että keitähän nämä hahmot oikein ovat. Ja vitsit, mikä ihanan kesäinen lukupala täältä löytyikään, ei ollenkaan haitannut päästä hetkeksi kesäleiritunnelmiin näin joulun alla ja pimeän keskellä.

Caio vaikutti kyllä heti alusta pitäen sekä varsin hottikselta että ennen kaikkea tosi mukavalta, eikä mikään ihme, että hän teki vaikutuksen moniin, ja Leokin oli alusta pitäen ihan myyty. <3 Oli niin kutkuttava seurailla Leon tunteiden kehittymistä, ja tuli myös toiveikas olo, kun Caio tuntui koko ajan oikein etsivän tilaisuuksia hakeutua Leon seuraan. Hän oli ihanan huolehtiva Leolle, kun tämä kaatui ja loukkasi itsensä, ja siinä tanssikohtauksessa olin ihan silmät sydäminä. Onneksi Leolle selvisi sitten lopulta, että hän olikin käsittänyt Caion sanat ihan väärin, eikä kyse ollutkaan tyttöystävästä. Viimeiset osat olivat ihan supersöpöjä, enkä voi oikein muuta sanoa kuin että ollapa vielä nuori ja ihastunut. Oli ihan erityisen kiva saada lukea tämä tarina loppuun tietäen, että Leolla ja Caiolla on ilmeisesti edessään paljon hyviä aikoja, koska kerran jatko-osassa ollaan jo joulussa. Ja tästä onkin nyt sitten hyvä mennä jatkamaan suoraan sen pariin. Kiitos tästä, tämä oli aivan ihana tarina. <3

[valokki]

Päädyinkin lukemaan tämän raapalejatkiksen melkeinpä heti luukkusi lukemisen jälkeen, sen verran voimakas uteliaisuus heräsi ja ihastuin niin Caioon ja Leoon. Ja olipa hauska kokemus lukea tämän pariskunnan alkuajoista - nyt sun luukkusikin näkee vähän erilaisin silmin. Siinä alun haparointi oli tiessään, ja pojat olivat selkeästi suhteensa puolesta jo hyvin vakaassa tilassa (eikä siis millään tylsällä tavalla, sillä söpöily ja pienet rakkaudenosoitukset eivät olleet unohtuneet minnekään, ja pojat vaikuttivat umpirakastuneilta toisiinsa). Oli myös hauska yksityiskohta, kuinka tämä oli kerrottu minä-kertojassa, kun taas luukku oli kolmannessa persoonassa (vaikkakin sekin Leon näkökulmasta).

Ah kun olikin ihana palata kesäisiin tunnelmiin tämän jatkiksen kautta näin keskellä talvea! Ja leiritunnelmiin! Lapsena ja nuorena tuli itsekin osallistuttua paljon leireille, nuorempana osallistujana ja myöhemmin ohjaajana, joten tätä lukiessa tuli oikein nostalginen olo. Leiri oli kaiken lisäksi todella oivallinen miljöö Leolle ja Caiolle tutustua toisiinsa. Leo kiinnitti selvästi Caioon huomiota heti alusta lähtien (ja vaikken Caion pään sisään pääsekään, tulkitsen, että myös Leo onnistui viemään jalat hänen altaan heti ensikohtaamiselta lähtien). Kiinnostus oli selvästi molemminpuoleista, mutta pojista huomasi, että heillä oli selvästi omat epävarmuutensa ja epäilynsä toisen kiinnostusta kohtaan. Leokin onnistui keksimään, että Caiolla on pakko olla tyttöystävä, kun taas Caio tulkitsi, ettei Leo halunnut tanssia hänen kanssaan, vaikka Leo laski oikein päänsä Caion olkapäälle ja kaikkea. Mutta tuollainen epävarmuus on omasta mielestäni vain hyvin luonnollista ja realistista luettavaa, ja liittyy selvästi erityisesti nuoruuteen.

”Kylläpäs mitään”, Caio intti ja huokaisi syvään. ”Äiti aina sanoo, että mussa on liikaa isän verta. Meen liian lähelle, liian nopeesti…sillon kun on sydämestä kyse.” Caion paljaat varpaat tulivat lähemmäs lipokkaitani.

Tämä oli yksi lempikohdistani koko tarinassa! Ihanaa, kun Caio uskaltaa lähestyä Leoa ja olla vieläpä avoimesti oma itsensä "vikoineen" päivineen. Vaikken siis kyllä näe mitenkään vikana sitä, että Caio menee voimakkaasti tunteet edellä, kai tähän vähän vaikuttaa tulinen lattariluonnekin. Varmasti tekee myös vain hyvää suomalaiselle jäykkyydelle, että jotkut menevät selkeämmin tunteidensa mukana. Samassa kohdassa myös havainnollistui, kuinka Leon silmin täydellinen Caiokin on vain ihminen ja hänelläkin on omat epävarmuutensa ja häntäkin jännittää.

Kiitos todella paljo tästä tarinasta, nautin kovasti sekä tästä että luukustasi! ♥ Jos joskus vielä innostut, Caiosta ja Leosta lukisi ehdottomasti enemmänkin!

[Meldis]

Altais, voi miten kivaa, että tulit lukemaan tämänkin. ^^ Ja hyvä, että onnistui lukeminen, minulla on aina hankalaa lukea jouluista tarinaa kesällä tai kesäistä talvipakkasilla ja varsinkin joulun aikaan. Minä olin ihan sydänsilminä täällä lukiessa sinun kommenttiasi. ^^ Hyvin heillä tulee ehdottomasti käymään. Kiitos ihanasta kommentistasi!

valokki, kivaa, että tulit lukemaan tämänkin. ^^ Pitää sanoa, että oli vieläkin mielessä minä-muoto luukkua kirjoittaessa, joten luukkuun välillä lipsahti myös minä-muotoa, mitä piti sitten korjailla. Mutta siinä oli helpompi kuvata joulun viettoa hieman kertovammalla tavalla kolmannesta persoonasta ja siksi vaihdoin siihen. Kiva, että sait kesäisestä tunnelmasta kiinni, itselleni on tosi vaikea jouluisin lukea mitään kesäisiä juttuja ja toisin päin. Kyllä minäkin luulen, että Caio iski silmänsä Leoon myös heti ensimmäisenä päivänä. :3 Joo, ehdottomasti ajattelin, että vaikka Caio onkin asunut koko elämänsä Suomessa, hän on ottanut vaikutteita isältään, joka on kasvanut hyvin erilaisessa ympäristössä ja se näkyy hänen lapsissaankin vielä. Voih, minua hirveästi haluttaisi kirjoittaa enemmän näistä kahdesta, puhuit noista epävarmuuksista ynnä muusta, haluaisin niin paljon valottaa niitä lisää. Mutta haluaisin myös tehdä kunniaa Caion taustalle ja toisen polven maahanmuuttajan kokemuksista kirjoittaminen hermostuttaa, kun itselläni ei siitä ole kokemusta. Pidän ehdottomasti Leon ja Caion mielessä. Kiitos tosi paljon kommentistasi! ^^