Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: S
A/N: Tämä osallistuu
kirjoittamisen kuudestilaukeava -haasteeseen!
ikäraja: S
genre: slash
tunne: rakkaus
tilanne: sodan vaikutukset
inspiraatiosanoja: harmiton, kukinto, epäillä, raapaisu
otsikkotyyli: sulut sisältävä otsikko
Sodan jättämät arvet (vaaleneeko ne koskaan)Eevert säpsähti hereille, hieraisi silmiään pimeydessä ja katsahti herätyskelloa yöpöydällä. Kello näytti kolmea, pelko kalvoi väsymystäkin enemmän. Hengitys rahisi, sydän hakkasi ja silmät kyyneltyivät. Päässä pyöri viimevuosien tapahtumat, ahdisti, henki ei kulkenut. Eevert ei muistanut tapahtumia ollessaan hereillä, mutta unissaan kyllä ja joka ikinen yö. Yöt olivat epäilemättä pahimpia.
”Mhh”, Aarre mumisi unisesti. ”Taasko?”
Eevert säpsähti, vaikka ei Aarreen herääminen ollut minkäänlainen yllätys enää. Eevert nyökkäsi, painoi päänsä ja antoi kyynelten virrata. Ahdistus oli kuin suuri ja mutkikas lankakerä sydämessä ja Aarren halaus setvi lankakerää pienemmäksi, siistiksi rullaksi.
”Voi rakas”, Aarre kuiskasi, painoi suukon Eevertin huulille ja rutisti lujemmin.
Eevert kaivautui peittojen alle, painoi päänsä toisen kaulakuoppaan ja huokaisi. Ehkä vielä jonain päivänä sodan jättämät arvet vaalenisivat, ehkä olisi parempi olla.