Fandom: Sex Education
Ikäraja: S
Tyylilaji: haikea fluffy
Paritus: Aimee/Maeve
Haasteet: Inspiroidu kuvasta (kuva), Femme10 #6 ja Fluffy10 #4
A/N: Tämän parituksen pitäisi olla canonia. Hittoon joku Otis ja Steve!
Kaikenlainen palaute ilahduttaa ja lämmittää! ♥︎
Syksy lasipullossa
Taivas oli heleän persikkainen, yhtä pehmeä ja suloinen kuin Aimee, jota Maeve odotti. Hän makasi mäen laella, alapuolellaan kymmenittäin toinen toistaan rähjäisempiä asuntovaunuja, joissa asui tytön kaltaisia, valkoista roskasakkia kokonaisen puiston täydeltä. Kauneinkaan auringonlasku ei onnistunut sipaisemaan tähän paikkaan edes rappiollista hohdokkuutta. Täällä asuntovaunujen varjossa Maeve ei voinut hetkeksikään unohtaa, mikä hän oli ja miksi maailma odotti hänen tulevan. Maeve huokaisi ja katsoi mieluummin hiljalleen purukumin pinkiksi syvenevää taivasta, sen pulleita pilviä, jotka olisivat sopineet paremmin haaveelliseen indie-elokuvaan kuin hänen tupakankitkerään todellisuuteensa.
Vieressä odotti lasipullo kotitekoista ruusunmarjaviiniä, jota Maeve ei ollut vielä uskaltanut maistaa. Yritys oli hänen ensimmäisensä ja litku oli varmasti helvetin pahaa, ellei jopa juomakelvotonta. Sen värikin oli vastenmielisen rusehtava. Toivottavasti Aimee toisi mukanaan jotain parempaa. Maevea vitutti olla näin köyhä, että viinatkin piti keitellä itse. Se, jos mikä, löyhkäsi epätoivolta.
Mäen alapuolelta ilmoille karkasi matkamankan iloinen poppi. Se sai Maeven kavahtamaan pystyyn niskakarvat mukaan lukien. Hän kääntyi ja näki Aimeen liukastelevan mäkeä ylös höpsön korkeissa koroissaan. Maeve pudisteli päätään. Montako kertaa hän oli sanonut Aimeelle, että tähän maastoon kelpasi ainoastaan lattapohjaiset ja mieluiten jopa sellaiset kengät, jotka olivat enää yhden askeleen päässä roskalavasta. Hymy, joka tuntui vieraalta katkeruuteen tottuneilla kasvoilla, leikitteli Maeven suulla, kun hän riensi Aimeeta vastaan ja melkein kaatoi tämän itse rutistaessaan tyttöä niin kovasti. Maeve suuteli tytön kirsikanpunaista suuta ja hetkeksi ikävä tuntui rusentavalta ennen kuin se suli Aimeen pehmeää povea vasten. Maeve rentoutui, suuteli lempeämmin ja silitti Aimeen kultaisia kiharoita. Tämä nauroi hengästyksissään ja puhua pulputti jo matkastaan, vastoinkäymisistään ja kammottavasta äidistään. Maeve piti tiukasti tytön kädestä kiinni auttaessaan tätä kiipeämään mäen laelle.
Aimee alkoi heti touhottaa. Hän levitti värikkään piknikviltin ja alkoi purkaa eväskoriaan, jossa oli yhtä sun toista makeaa ja suolaista purtavaa. Hän oli jopa ottanut mukaan oikeat viinilasit. Maeve ei tiennyt, huvittuisiko vai ärsyyntyisikö hän sellaisesta huikentelevaisuudesta. Hän piteli niitä kuitenkin kiltisti, kun Aimee korkkasi lasipullon hellyttävän asiantuntevin ottein ja kaatoi ruusunmarjaviinin kuin se olisi hienostuneinta samppanjaa.
”Ihana pihkainen sävy”, Aimee heläytti nostaessaan lasinsa vaaleanpunaista taivasta vasten. Hän siemaisi juomaa ennen kuin Maeve ehti varoittaa. Aimeen hunajankultaiset kiharat heilahtelivat tytön innostuessa. ”Ihana! Niin kirpeä. Maistuu ihan syksyltä, eikö sustakin?”
Se oli niin odottamaton kehu, että Maeve päätteli Aimeen makuaistin pettäneen täydellisesti. Tyttö siemaisi viiniä valmiina sylkemään sen suustaan, mutta se olikin... hyvää ja todellakin toi mieleen ruskan, kynttilät ja ensimmäiset kuuran sipaisemat pakkasaamut.
”Joo”, Maeve sanoi typertyneenä. ”Se maistuu syksyltä.”
”Sä olet hirmu taitava”, Aimee sanoi sydämellisesti ja sipaisi Maeven hiukset tämän kasvoilta. ”Ehkä me voitaisiin tehdä tästä bisnes!”
”Ei kiitos. Mulla on näitä bisneksiä ihan riittämiin”, Maeve huokaisi ja siirtyi lähemmäs Aimeen lämmintä vartaloa. Tämän kukkainen parfyymi sai hänet aina unohtamaan, mistä hän oli tullut. Vain Aimeen kanssa Maeve sai olla Maeve eikä tyttö, jonka piti jatkuvasti todistaa olevansa parempi kuin tausta, josta hän tuli. Se tuntui paremmalta kuin mikään. Hän halasi vaaleaa tyttöä tiukemmin. Aimee suukotti hänen päälakeaan. Maeven rinnassa tanssi virvaliekki. ”Mulle riittää se, että saan jakaa tän sun kanssa.”