Ficin nimi: Voimankäyttöä
Kirjoittaja: Helyanwe
Fandom: Star Wars
Ikäraja: K-11 (huutakaa jos tämän kuuluisi olla korkeampi, en ollut ihan varma)
Genre: Draama
Paritus: Hux/Kylo Ren
Varoitukset: Kierrellen kuvailtua käsipeliä ja homoilua
A/N: Mitäs tässä nyt sanoisin puolustukseksi?
Tämmöinen syntyi jo jokin aika sitten, nyt löysin sen arkistoista uudestaan ja ajattelin julkaista. Kommentit toivottavia!
VoimankäyttöäHux istui ryhdikkäästi kokoushuoneen suuren pöydän päädyssä ja kuunteli Phasman selostusta viime tuntien tapahtumista. Pitkänmallisen pöydän äärellä istui muitakin, suurimmaksi osaksi upseereja sekä muita tärkeitä johtohahmoja. Myös Yksinvaltias oli lähettänyt lemmikkinsä paikalle, joka nyt kuunteli kapteenin sanoja, eikä miehen kasvonilmeitä voinut lukea kypärän alta.
Kun kokous oli kestänyt noin kymmenisen minuuttia, tunsi Hux yllättäen outoa kihelmöintiä ihollaan. Hän liikahti tuskin huomaamattomasti tuolillaan, toivoen tuntemuksen hälvenevän. Niin se tekikin, mutta vain palatakseen heti voimakkaampana takaisin. Kenraali joutui taistelemaan itsensä kanssa jottei olisi kiskaissut housujaan nilkkoihin. Tunne ei nimittäin ollut mitenkään epämiellyttävä; päinvastoin.
Juuri kun mies luuli seonneensa lopullisesti, kuuli hän tumman äänen puhuvan.
Onko kaikki hyvin, kenraali?
Olisihan se pitänyt arvata. Hux katsahti vaarallisesti tummatukkaisen soturin suuntaan, ja kirosi mielessään kypärää, joka piilotti kalpeat kasvot täysin. Tunne alkoi kasvaa paineeksi, ja mies nielaisi vaikeasti. Hän tunsi tilan housuissaan pienenevän koko ajan.
Tiedän keinon helpottaa oloasi.Hux raotti huuliaan kauhuissaan. Oliko mies sekaisin, puhua nyt sellaisia kokoussalissa...
Ei huolta, vain sinä kuulet ääneni. Kylo tuntui vilkaisevan punapäätä, ainakin hänen kypäränsä liikkeestä päätellen.
En toki tahtoisi muiden huomaavan. Se pilaisi kaiken huvin.Tiedon olisi luullut rauhoittavan kenraalia, mutta toisin kävi. Toisinaan hän luuli tuntevansa käden housuillaan, mutta tiesi tämän olevan vain joitakin jedien temppuja. Silti, hänen elimensä ei suostunut uskomaan sitä.
Taistellakseen tilannetta vastaan Hux kallisti aavistuksen verran päätään ja kohotti haastavasti leukaansa. Oliko tämä nyt sitä kuuluisaa Voimaa, hänen ilmeensä kysyi.
Yksinvaltias luulee Voiman olevan vain väkivaltaa. Hän luulee, että väkivallan avulla saamme vihollisemme polvilleen.Kenraali kohotti toista kulmaansa, mutta jälleen tarkoituksellisen nopeasti ja huomaamattomasti. Huoli sinänsä oli turha, sillä kaikki keskittyivät kuuntelemaan Phasmaa.
Todellista Voimaa on pakottaa viholliset polvilleen omasta tahdostaan. Katso, kuinka minä hallitsen sinua, enkä käytä aseita.Hux oli älähtää nautinnosta tuntiessaan liikkeen voimistuvan. Mies puri huulensa tiukasti yhteen, niin lujasti että saattoi maistaa veren. Tunne oli huumaava.
Olet armoillani, kenraali. Tämä...Kenraali puristi kätensä tiukasti nyrkkiin pöydän alla. Hän halusi lyödä Kyloa niin kovaa, että miehen kasvot menisivät ruttuun kypärän kanssa.
...On todellista voimankäyttöä.Hux sulki silmänsä, mutta vain hetkeksi, ja pakotti itsensä ajattelemaan. Mitä tahansa muuta kuin lämmintä, poreilevaa tunnetta alavatsassaan, Voiman vetoa nivusissaan, tai Kylon röyhkeän kuumaa käytöstä.
Tule... Antaudu pimeydelle.Hux iski nyrkkinsä pöytään, jolloin kaikkien katseet suuntautuivat häneen. Punapään posket hehkuivat samassa sävyssä hänen hiustensa kanssa, ja miehellä oli vaikeuksia puhua normaalisti. ”Kaikki, ulos. Kokous on päättynyt.”
Hämillään, mutta kuuliaisina kaikki nousivat, jopa Kylo, ja suuntasivat kohti ovea. Hux yritti hengittää tasaisesti, mutta tunsi silloin kuinka puristava tunne paheni. ”Kylo. Jää hetkeksi.”
Toiset vilkaisivat tummapiirteistä miestä jopa hieman säälien, he tiesivät kokemuksesta millaista oli tuntea kenraalin raivo. Voi, Kylo nauroi äänettömästi kypäränsä alla. Tällaista raivoa ei kukaan muu ollut, eikä tulisi koskaan kokemaan.
Oven lopulta sulkeutuessa hyökkäsi kenraali uhrinsa kimppuun ja kiskoi kypärän väkivalloin miehen päästä. ”Helvetti periköön sinut ja kypäräsi”, Hux henkäisi ennen kuin runnoi huulensa vasten nuoremman omia. Kylo vastasi eleeseen samanlaisella raivolla, mutta vaikeroi äänekkäästi tuntiessaan kenraalin puristavan tummia hiuksiaan nyrkeissään. ”Vihaan sinua”, punapää ähkäisi ennen kuin polvistui siirtämään jedisoturin viittaa pois vyön tieltä.
”Tiedän”, Kylo naurahti vaimeasti.