FF-100 084.mies
Nimi: Rakkauttako?
Tekijä: Minä eli lius-
Ikäraja: K-11 (vaihdan jos muuttuu R:ään)
Paritus: James/Lucius
Tyylilaji: Angst ja romance
Beta: Lacrimare
Haastaja: Dionysos
Summary: James ja Lucius inhoavat toisiaan vai inhoavatko sittenkään? Lucius on seitsemännellä luokalla ja James kuudennella. Koulua on kuukausi jäljellä. Kokeet ovat tulossa ja se tietää paljon lukemista. ja ajatukset on välillä saatava muualle...
A/N: Kursivoidut on Luciuksen/luihuisten näkökulmasta, muut kelmien.
Luku 1
James heräsi siihen kun avonaisesta ikkunasta puhalsi kylmä tuuli hänen naamalleen. Oli toukokuu ja koulua oli jäljellä enään kuukausi, se raskain kuukausi, jolloin on luettava kokeisiin ja kokeista jauhetaan joka tunti.
"Laita se ikkuna kiinni!" James käski.
"Valitettavasti Sarvihaara sinun on herättävä. Minä tahdon ehtiä aamiaiselle ja minulla on kova nälkä!" Sirius sanoi. James katsoi kelloa, se näytti viittä vaille seitsemää.
"Ei siellä ole vielä ketään, ja yleensä sinä heräät viimeisenä. Mikä sinut herätti, Anturajalka?" James kysyi.
"Nälkä!" Sirius vastasi. "Joten nouse ja vauhdilla!"
James kirosi hiljaa ja alkoi pukea vaatteita päälleen. Hän olisi halunnut nukka vielä.
"Piristy Sarvihaara. Lily on yleensä ensimmäisten joukossa syömässä", Sirius yritti sanoillaan saada Jamesiin vauhtia. Edes tieto siitä, että Lily olisi syömässä samaan aikaan kuin he, ei piristänyt Jamesia. Hän oli kyllästynyt kyselemään Lilyä ulos, vaikka pitikin hänestä. Pikkuhiljaa kevään edetessä treffeille kinuaminen oli alkanut ketuttamaan ja hän oli päättänyt yrittää vasta ensi syksynä. Nyt oli muutakin ajateltavaa.
James ja Sirius kävelivät hiljaisina kohti suurta salia.
Rohkelikkojen pöydässä Lily istui muutaman ekaluokkalaisen kanssa ja alkoi kiirehtiä kun näki Jamesi ja Siriuksen tulevan. Lilyn yllätykseksi he kävelivät sanaakaan sanomatta ohi ja istuivat pöydän toiseen päähän.
"James oletko sinä sairas?" Sirius kysyi huolestuneena.
"En, miten niin?" James kysyi.
"Ihmettelin vain, kun et mennyt heti kysymään Lilyä ulos kanssasi", Sirius vastasi.
"Ei vain huvita kysyä kun tietää vastauksen. Ehkä ensi syksynä", James vastasi ja sanoi lauseen lopun jo hieman toiveikkaammin.
He olivat syöneet jo jonkun aikaa kun Remus ja Peter vasta tulivat syömään.
Kelmit kävelivät loitsutunnille, kun heitä vastaan tuli joukko seitsemäsluokkalaisia luihuisia. Sirius ei voinut vastustaa kiusausta vaan heitti Lucius Malfoyta lepakonräkä herjalla. Lucius Malfoy oli luihuisten johtajapoika. Jamesin mielestä Lucius oli aika vastenmielinen ja liian kiinnostunut pimeyden voimista. Tosin jos olisin suuntautunut miehiin, ja hän rohkelikko ja suuntautunut miehiin ehkä hän voisi olla poikaystäväni James ajatteli. Hän kuitenkin häpesi ajatuksiaan heti ja punastui.
"Menen edeltä", James sanoi muille ja lähti.
Lucius ihmetteli miksi James Potter yhtäkkiä punastui ja lähti. Tosin hän ei ollut ikinä käsittänyt kelmien juttuja, joille MELKEIN kaikki nauroivat. Niinpä Lucius päätti keskittyä muihin Kelmeihin. Hän päätti kuitenkin jättää asian sikseen ja kostaa myöhemmin kunnolla, koska nyt hänellä oli liian kiire, koska piti kiirehtiä tunnille ja piti tehdä läksyt ja lukea S.U.P.E.R. kokeisiin.
"Sinuna en enää liikkuisi käytävillä yöllä, verenpetturi", Lucius sanoi hyvin uhkaavalla äänellä Siriukselle.
Lucius lähti kohti tyrmiä, sillä hänellä oli ensimmäisenä taikajuomia. Ei hän aineesta pitänyt, mutta oli hyvä tunnistaa myrkyt ja tietää lääkkeet. Ei sillä että hän olisi pelännyt joutua myrkytetyksi, mutta varmuuden vuoksi.
"Miten sinä ajattelit kostaa kelmeille?" tiedusteli eräs Luciuksen ystävä.
"Odota niin näet", Lucius vastasi ja hymyili pirullisesti. Aluksi hän oli ajatellut kostaa telomalla kaikki rohkelikkojen huispausjoukkueen jäsenet niin että nämä eivät voisi pelata, mutta sitten hän oli keksinyt jotain vielä nöyryyttävämpää.
Loitsutunnilla he kertasivat koetta varten jo opittuja sanattomia taikoja. Ensimmäiset kokeet olisivat pian, sillä kokeita ei ollut joka päivä,vain muutama koe viikossa. Ensi viikolla olisi loitsut ja yrttitieto. Sirius ja James harjoittelivat kaksin, mutta olivat keskittyneet katselemaan Remuksen ja Peterin harjoittelua. Peterillä oli edelleen ongelmia sanattomissa taioissa. Sirius ihmetteli sitä. Olihan Peter animaagi, ja se oli paljon vaikeampaa oppia kuin sanattomat taiat.
Läksyksi he saivat kerrata asioita. Ensin olisi teoriakoe sen jälkeen käytännönkoe.
"Miksi he vouhottavat kokeista niin paljon? Eihän tänä vuonna kokeet ole niin tärkeitä kun viime vuonna V.I.P.:t tai ensi vuonna S.U.P.E.R.-kokeet", Sirius pohti.
"Ehkä siksi että osaisimme tämän vuoden asiat kunnolla ennen kuin alamme opiskella viimeistä vuotta", sanoi Remus, joka oli kuullut Siriuksen kysymyksen.
"Voi ei", Peter vaikeroi. Hän oli hieman kauhuissaan, jos tänä vuonna asiat tuntuvat vaikeilta, melkein mahdottomilta, niin entä ensivuonna? Remus huomasi Peterin kauhistuneen ilmeen ja sanoi:
"Voin opettaa ja auttaa sinua, jos sinusta tuntuu että nämä ovat liian vaikeita."
"Kiitos Kuutamo", Peter huokaisi ja näytti heti paljon helpottuneemmalta.
Illalla oleskeluhuoneessa Remus auttoi Peteriä läksyissä ja sen jälkeen harjoitteli taikoja tämän kanssa. Sirius oli kyllästynyt katselemaan ja lähtenyt jonnekin, luultavasti keittiöön. Pian Jameskin kyllästyi ja sanoi:
"Ei kai haittaa jos lähden? Menen ehkä huispauskentälle lentämään."
"Joo, ei haittaa. Onpahan yksi ihminen vähemmän jota tarvitsee varoa", Peter sanoi.
James juoksi hakemaan luutansa makuusalista ja lähti huispauskentälle.
Lucius käveli pihamaalla. Vaikka kello oli jo aika paljon, ei ollut kovin pimeää enää. Kesä oli tulossa. Hän käveli ajatuksissaan pitkin metsän laitaa kunnes huomasi jonkun juoksevan kohti huispauskenttää.
Hän käveli lähemmäs ja huomasi että James Potter oli lentämässä. Voisihan hän teloa Potterin ja nöyryyttää muita kelmejä, Lucius ajatteli. Oli juuri sopiva tilaisuus siihen.
Hän kuitenkin jäi katselemaan Jamesin lentoa ja ajatteli samalla tulevia S.U.P.E.R.-kokeita. Hän katseli Jamesin lentoa. Kuinka taitavasti poika lensikään! Sitä oli mukava katsella vaikka Potter olikin rohkelikko. Jamesin lentämistä katsellessa Lucius unohti ajan kulun. Kun James laskeutui, Lucius havahtui ajatuksistaan ja katsoi kelloa se oli puoli kymmenen. Kuitenkin hän jäi paikalleen, sillä James ei ollut huomannut häntä. Ei sillä että hänestä pitäisin, pitää vaan välillä saada ajatella jotain muuta kuin kokeita ja rentoutua, Lucius ajatteli.
Hän lähti kävelemään kohti linnaa, ja silloin James näki hänet.
James käveli kohti linnaa ja kuuli askelia takaansa. Hän kääntyi ja huomasi että hänen takanaan käveli Lucius Malfoy. James nopeutti askeliaan. Hän ei tiennyt Malfoysta muuta kuin että tämän perhe oli rikas, puhdasverinen, jästinvihaaja ja ylpeä siitä. Ei hänen Malfoysta muuta tarvinnut tietää, koska Malfoy oli luihuinen ja hän rohkelikko, joten he vihasivat toisiaan automaattisesti. Joskus se tuntui Jamesista hiukan, mutta vain hiuka, väärältä tuomita toista tuntematta. Hän kääntyi ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ei keksinyt mitään. Malfoy näyttää aika hyvältä, James ajatteli ja kauhistui ajatuksiaan aivan kuten aiemmin samana päivänä, mutta tällä kertaa hän laittoi sen väsymyksen piikkiin.
