Pahanilmanlinnut, S

[Lyra]

Ficin nimi Pahanilmanlinnut
Kirjottaja Lyra
Ikäraja S
Varoitukset -
A/N Tää teksti sai alkunsa, kun mä kuuntelin Kotiteollisuuden Pahanilmanlinnut biisiä.


Pahanilmanlinnut

Sora syntyi juhannuksena; yöttömänä yönä, auringonsäteet kasvoillaan. Hän ei itkenyt ollenkaan, kun hänet saunan lauteilla pestiin ja kiedottiin pellavaan. Hän kasvoi Korpinmäen torpassa ilon ja valon ympäröimänä. Korpit eivät koskaan lentäneet hänen luokseen, eikä se häntä häirinnyt.

Rika syntyi vuoden tai kaksi myöhemmin, ei silloin pidetty ajasta laskua. Mutta toisin kuin veljensä, Rika ei nähnyt maailmaa loputtoman kesäauringon valossa, vaan avasi silmänsä ensi kertaa keskellä vuoden pisintä yötä. Hänet pestiin ja käärittiin pellavaan kuten veljensä, mutta Rika ei lopettanut huutamista, ennen kuin hänet laskettiin kehtoon veljensä viereen. Vasta sitten hän rauhoittui ja korpit laskeutuivat torpan katolle.

Kuka tahansa ohi kulkeva saattoi nähdä, että sen yön jälkeen torpan katto oli aina täynnä pikimustia korppeja, jotka lopettivat raakkumisen vasta, kun Rika tarrautui kiinni veljeensä.

***

Sora varttui taaperosta lapseksi nopeammin kuin nuori pihlaja polven mittaan pihan perällä. Hän oppi tuntemaan Korpinmäen tarkemmin kuin kukaan ennen häntä jo seitsen kesäisenä. Ja minne Sora juoksi, Rika seurasi. Hitaammin kuin veljensä, mutta jälkeen hän ei jäänyt.

Korpit eivät Soran seurassa viihtyneet, joten aina Rikan juostessa Soran jäljessä metsään, ne jäivät istumaan hiljaisina kuin patsaat katolle. Vain Rikan ollessa yksin, ne uskaltautuivat alas katolta. Rika ei pelännyt korppeja. Viiden vanhanakin hän antoi niiden laskeutua harteilleen, eikä ymmärtänyt, kun äiti kirkuen hätisti linnut pois.
Pahanilmanlintuja, hän sanoi ja käski Rikan pysyä kaukana korpeista.

***

Isä kuoli talvena, jona taudit veivät vahvimmatkin, eikä syötävää ollut kaarnaa enempää. Sorasta tuli perheen pää. Lapsesta kasvoi teini aivan liian nopeasti. Rika laihtui rääpäleeksi, eikä äitikään hymyillyt Soralle kuten ennen. Jotenkin he kuitenkin selvisivät. Ja ikkunat pestiin keväällä näyttämään kirkkaina pihalle, jota koristi neljä puista ristiä.

***

Rika ei voinut lähteä mökistä enää sairauden jälkeen. Se oli vienyt häneltä kyvyn nähdä. Äiti ruokki Rikaa vellillä ja antoi Soralle parhaat palat riistasta, kun luuli, ettei Rika kuullut. Korpit raakkuivat katolla enemmän kuin koskaan. Rika ei noussut punkastaan enää syksyn kunnolla alettua. Luovuttamaan hänestä ei ollut. Ja silti hän oli elossa vielä keväällä, kun Sora kaivoi maahan uuden kuopan ja veisti puusta viidennen ristin.

***

Sora lähti, kun äidin kuolemasta oli kulunut kuusi kesää ja talvea. Hän jätti Rikalle leivän ja tynnyrillisen vettä. Sanoi palaavansa. Sora ei uskonut Rikan enää nousevan ylös.

***

Kolme auringonnousua myöhemmin Rika kompuroi ulos torpan ovesta. Vasta pihlajan luona hän kaatui. Maaten mutaisessa maassa hän lopulta kuoli. Korpit nousivat torpan katolta lentoon ja peittivät tummenevan taivaan.

***

[LillaMyy]

En ole ikinä pahemmin kuunnellut Kotiteollisuutta, joten kappale on ihan outo mulle (yritin itse asiassa äsken kuunnella tuota, mutta jo pelkkä aloituskin oli niin hyh, etten pystynyt sen enempään). : D En ole mikään suuren suuri metallin ystävä, joten senkin takia Kotiteollisuus ja näiden tuotanto on jäänyt vähän mystisemmäksi mulle. Mulla ei siis ole mitään muuta pohjaa tälle kuin tuo nimi, joten en tiedä sitten yhtään, mitä tältä voisi odottaa.

Hyhyhyrrr, nyt meni kyllä kylmän väreet oikein kunnolla selkää pitkin. No voehan perskules sentään, joko mun kommenttitaidoilleni on tapahtunut jotain tai sitten irkkaajat vain ovat oppineet linkittämään mulle liian hyviä tekstejä kommentoitavaksi, koska en osaa sanoa juuri mitään. : D Jotenkin jäi kyllä vaivaamaan Rikan sukupuoli, Sora oli ilmeisesti poika, koska hänestä puhuttiin useammin kuin kerran Rikan veljenä, mutta Rikasta ei ikinä sanottu, onko hän tyttö vai poika. Jotenkin mulle jäi sellainen kuva, että hän olisi tyttö, mutta älä kysy, mistä mä sen repäisin, ehkä ihan vain siitä, että Rika on liian lähellää Riikkaa, mene ja tiedä.

Huomasin muuten myös, että Soran ja Rikan isän kuoleman jälkeen pihamaalla on neljä ristiä, mutta niistä kolmesta muusta haudasta ei ole mitään mainintaa. Makaako siellä mullan alla sitten Soran ja Rikan isovanhempia vai kenties sisaruksia? Tämä ei ehkä lukukokemukseen sinälleen vaikuta juuta tai jaata, jäipäs vain kiusaamaan tämä ajatus, että keitä muita heidän pihamaalleen on haudattu. Taisin muuten keksiä, mistä päättelin, että Rika oli tyttö... siitä, että Sora sai ne lihan palat, kun taas Rikalle syötettiin pelkkää velliä, koska joskus ammoisina aikoinahan poikia ruokittiin paljon paremmin kuin tyttöjä, koska pojista saattoi jopa tullakin joskus jotain.

Tykkäsin tästä kyllä, vaikka tämä olikin ihan älyttömän synkkä teemaltaan, kun kaikki paitsi Sora kuolivat ja muutenkin oli nälänhätää ja kaikkea... Jotenkin tuntuu hassulta sanoa, että tykkää ficcistä, jossa on näin paljon synkkyyttä ja kuolemaa, mutta tykkäsin tästä kuitenkin. Olet onnistunut kirjoittamaan tämän todella hyvin, ja jotenkin näistä hahmoista (ja tästä tarinastakin) olisi helposti lukenut pidempääkin tekstiä! (:

[Taisteluananas]

Miten en ole tätä aiemmin lukenut? Tämähän oli mahtava!
Kuvailu oli kaunista ja jotenkin ihanan suoraa, ei pelkkää sananhelinää. Tarina eteni sopivaa tahtia, missään kohdissa teksti ei tökkinyt. Välillä meni ihan kylmät väreet, olit niin koruttomasti mutta vahvasti onnistunut kuvailemaan nälänhätää ja sitä synkkyyttä, joka koko ajan uhkasi selustaa.

Jäin kuitenkin miettimään, oliko tämän kauniin tekstin taustalla lopulta mitään ideaa, vai oliko tämä vain tajunnanvirtaa? Juoni oli kyllä selvä, mutta oliko taustalla ajatusta, jota halusit ilmaista?
Ei sillä, että sitä aina tarvitsisi olla - kirjoittelen itsekin aika usein tekstejä, jotka ehkä kuulostavat hienoilta mutta joissa ei ole ideaa

Mua jäi vaan mietityttämään ne korpit - tuntuu jotenkin että niillä oli joku suurempi merkitys. Korpit yhdistetään yleensä kuolemaan, ja kuolemaa tarinassa olikin. Koska korpeilla ja Rikalla oli selvästi joku yhteys, aloin miettimään oliko Rikalla jotain tekemistä kuoleman kanssa? Houkutteliko hän huonoa onnea perheeseen, kuin pahanilmanlintu?

Tiivistetysti: IHANA teksti, tykkäsin! <33

[inukii]

Olipa kaunis teksti, pidin kovasti!

Minäkään en ole Kotiteollisuutta kuunnellut, mutta nyt kun kuuntelin tuon kappaleen, niin pakko sanoa, että se sopi kyllä hyvin tähän ficciin.

Tekstisi oli sujuvaa ja hyvin kuvailtua, eikä tökkinyt missään välissä, niin kuin joku jo mainitsikin. Pidin myös noista nimistä: Sora ja Rika ovat mukavan omalaatuisia, mutta silti yksinkertaisia. Tässä oli hyvin kuvailtu synkkiä aikoja ja niiden tuomaa pelkoa, mutta siitä huolimatta ei annettu periksi, vaikka perheenjäsenet jättivätkin maailman yksi kerrallaan. Puuristit olivat hyvä keksintö. En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta sain sellaisen kuvan, että Sora veisti aina uuden ristin, kun talvesta oli selvitty (?)

Koska korpeilla ja Rikalla oli selvästi joku yhteys, aloin miettimään oliko Rikalla jotain tekemistä kuoleman kanssa? Houkutteliko hän huonoa onnea perheeseen, kuin pahanilmanlintu?

Minäkin mietin tätä.

Ainoa asia, joka jäi hieman häiritsemään oli tuo loppu. Sora vaikutti niin urhealta pojalta ja hyvältä veljeltä, kun kovin nuoresta saakka otti vastuun perheestään, joten minusta oli hieman kummallista, että hän jätti Rikan yksin, vaikka uskoikin, ettei tämä enää nousisi ylös. Olisin kuvitellut, että hän silloin varsinkin olisi pysynyt tämän lähettyvillä, kun viimeiset hetket kerran olivat käsillä.

Joka tapauksessa, pidin tästä todella paljon. Niin surullinen, mutta silti kaunis. Kiitos tästä!