Ficin nimi: Rikkinäinen puhelin
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Mukana: Paladiinit sekä Coran ja Allura
Genre: Kepeä draama, slice of life, tilannekomiikkaa
Summary: ”Aah, hitsit, tulee ihan päiväkotiajat mieleen”, Hunk huokaisi näyttäen siltä kuin olisi voinut kohota lentoon kaikesta odotuksesta.
A/N: Kaikkihan me rakastamme ryhmäytymisleikkejä. xD
***
Positiiviseen kallellaan olevasta luonteestaan huolimatta Coran yllätti itsensä tuon tuosta huokaisemasta epätoivoisuuttaan niin, että tuuheat viikset vipattivat.
”Mitä mieltä olet, prinsessa?”
Allura huokaisi itsekin näyttönsä äärestä, eikä sävyä voinut pitää turhan optimistisena. Voltronin nuorten paladiinien paimentaminen oli imenyt heistä molemmista mehuja muutaman kuluneen päivän aikana, mutta etenkin Alluran hermot olivat venyneet epätavallisen kireälle.
”En ole varma”, prinsessa totesi mietteliäänä. ”Minusta tuntuu kuin emme huomaisi jotain.”
”Huomaamme ainakin sen, että edistyminen antaa vielä odottaa itseään. Niissä Maan asukeissa on hurjasti potentiaalia, mutta nyt se kaikki ottaa ja menee hukkaan!” Coran pudisteli päätään, mutta sivusilmällään hän näki, miten Allura ryhdistäytyi äkisti.
”Siinä se!” prinsessa hihkaisi. ”He kaikki ovat Maasta! Sehän on heitä yhdistävä tekijä!”
”Nyt en... ihan ymmärrä.”
”On mahdollista, että olemme tarkastelleet kokonaisuutta väärältä puolelta! Ehkäpä heillä itsellään on taito löytää sopiva metodi yhteistyön kehittämiseen ja vahvan siteen aikaansaamiseksi!” Allura selitti ja taputti ihastuneena käsiään.
”Hmm, tuossa saattaa hyvinkin olla perää”, Coran myönsi viiksiään sukien. ”Vaan älä suinkaan suotta aliarvioi koulutusmetodejasi! Ei ole sinun syysi, etteivät ne menneet perille toivotulla tavalla!”
”Yritin parhaani, mutta joskus lienee parasta kokeilla toisenlaista lähestymistapaa”, Allura hymähti takaisin ja oli selkeästi otettu hänen sanoistaan. ”Tähän on paneuduttava pikimmiten! Olisitko kiltti ja kutsuisit heidät paikalle?”
”Tuossa tuokiossa!”
**
Allura huokaisi rahtusen tyytymättömästi pistäessään merkille, että paladiinien saapuminen paikalle vei yhä liian kauan. Osa hänestä olisi halunnut jakaa muutaman jo sangen tutuksi tulleen huomautuksen asian tiimoilta, mutta hetki sitten herännyt idea vei kaiken hänen ajatusenergiansa. Allura olisi voinut sanoa olevansa pitkästä aikaa tavallista iloisemmalla tuulella.
”Onko jokin vialla?” Shiro kysyi muiden näyttäessä yhtä kummastuneilta äkillisestä yhteydenotosta. Kukaan paladiineista ei ollut varautunut sellaiseen, sillä jokaisella oli tavalliset vaatteensa yllään haarniskan sijaan. Tavallisesti Allura olisi huomauttanut siitäkin, mutta nyt hän käänsi huomionsa muihin asioihin ja viittoi heitä lähemmäs.
”Mikään ei ole vialla. Päinvastoin, tämä on kovin kiintoisaa”, prinsessa aloitti. ”Kutsuin teidät paikalle, sillä uskon löytäneeni ratkaisun erinäisille yhteistyöongelmillenne.”
Sanat herättivät paladiinien keskuudessa kulmien kohottelua, mutta Allura oli havaitsevinaan myötämielistä asennetta.
”Tuumimme Coranin kanssa, että kenties olemme lähteneet liikkeelle hieman väärältä suunnalta, emmekä siksi ole saavuttaneet toivottuja tuloksia Voltronin luomiseen tarvittavan yhteistyön kanssa. Siksi toivoisinkin, että te sanoisitte oman sananne asiaan. Ratkaisu piilee siinä, että te muodostatte sellaisen!”
”Eli... haluatte meidän itse keksivän tavan saada yhteistyö kukoistamaan?” Pidge tarkensi.
”Juuri niin, Viitonen!” Coran virkkoi. ”Kertokaa, miten Maassa toimitaan! Miten itse kuvittelisitte saavanne ryhmänne kokonaiseksi ja toimivaksi?”
Haaste veti paladiinit mietteliäiksi ja epävarmat silmäykset tavoittivat toisiaan vaivaantuneen hiljaisuuden vallitessa.
”Tuotaa... Olenko mä ainoa, jolle tuli mieleen jonkinlainen ryhmäleikki?” Hunk aloitti leukaansa rapsuttaen. ”Enhän mä ollut ainoa? Sanokaa, että se oli hyvä idea!”
”Hunk, se oli hyvä idea! Mä ainakin olen mukana!” vastasi Lance ja taputti ystäväänsä rennosti hartialle.
”Leikki?” puuttui puheeseen Keith. ”Oikeasti?”
”No, kaiken tän hulinan vastapainoksi se voisi tehdä ihan hyvää”, Pidge tuumasi olankohautuksella. ”Oliko sulla mielessä jotain, Hunk?”
”Ei, nyt ei leikkaa sitten yhtään.”
”Okei, ei mitään! Lance?”
Sininen paladiini venytteli niskaansa pohtien samalla. ”Mulla tuli ekana mieleen tavallinen hippa.”
”Millä tavalla hippasille ryhtyminen auttaa meitä kohentamaan yhteistyötä?” Keith kurtisti kulmiaan Lancen suuntaan, joka vastasi yhtä kyllästyneellä ilmeellä.
”Sillä tavalla tietty, että me muut jahdataan sua kimpassa ja katotaan, miten pitkälle sä pötkit!”
”Pidemmälle kuin sä.”
”Kamut”, Pidge puuttui puheeseen. ”Osaatteko te rikkinäistä puhelinta?”
”Aa, sitä, missä istutaan ringissä, joku kuiskaa lauseen ja viimeinen sanoo sen ääneen?” Lance näytti suorastaan säteilevän innostuneelta. ”Joo, se on mahtavaa!”
”Kenties sen voisi kuvitella parantavan keskinäistä kommunikaatiota”, Shiro totesi ja sai osakseen myöntelevää mutinaa.
”Suurenmoista!” Allura huudahti säkenöiden. ”Tarvitsetteko minun tai Coranin avustusta johonkin?”
”Jompikumpi voi keksiä meille sen eteenpäin kuiskattavan lauseen”, Pidge ehdotti.
”Aah, hitsit, tulee ihan päiväkotiajat mieleen”, Hunk huokaisi näyttäen siltä kuin olisi voinut kohota lentoon kaikesta odotuksesta.
”Me leikittiin tätä alakoulussakin mennen tullen”, Lance hymähti ja loi samalla haastavan katseen Keithiin, joka istahti hänen viereensä. ”Tiedoksi vai sullekin, takatukka, mua ei päihitä tässä kukaan.”
”Sikäli tässä leikissä edes on sen kummempaa voittajaa?” Keith tuumasi takaisin. ”Mitä sä taas suollat?”
”Voit valmistautua tappioon jo etukäteen, niin ei harmita sitten liiaksi!”
Punainen paladiini jätti huomiotta Lancen uhoamisen ja suoristi ryhtiään. ”Okei, kaikki valmista.”
Allura tuumi hetkisen verran sopivaa lausetta, kunnes sitten kumartui lähimpänä olevan Pidgen puoleen ja kuiskasi. Pidge nyökkäsi ja kurkotti vasemmalle puolelleen istahtanutta Shiroa kohti. Lause kiersi eteenpäin Keithille, sitten Lancelle ja lopulta Hunk sai kuulla sen viimeisenä.
Hunkin ilme oli näkemisen arvoinen.
”Mitä oikein kuulit?” Shiro kysäisi.
”Annetaan Pidgen kertoa ekana”, Lance virkkoi ja katsahti ystäväänsä. ”Mitä Allura sanoi sulle?”
”’Avaruus on kovin kaunis’”, Pidge toisti kuulemansa ja käänsi katseensa vuorostaan keltaiseen paladiiniin. ”Menikö lähellekään?”
Hunk päästi naurunpuuskan ja pudisti päätään. ”No ei ihan. Mä kuulin jotain, että ’varustajan koni vinkaisi’.”
Sekä Lance että Pidge purskahtivat hersyvään hekotukseen, ja myös Keithin ja Shiron hartiat nytkähtelivät vinon hymyn kohottua suupieliin. Ainoat, jotka eivät vaikuttaneet tippaakaan huvittuneilta, olivat Allura ja Coran.
”Paladiinit, tämä ei ole naurun asia!” Allura huomautti ja ampui kierroksen lopputuloksesta syntyneen hilpeyden maihin kuin tykki. ”Sehän ei mennyt sinne päinkään!”
”No, se on tavallaan koko jutun idea”, Lance totesi ja heitti prinsessalle flirttailevan hymynsä. ”Mutta hei, murretaan jäätä pienellä puujalkahuumorilla?”
”Mikään jalkahuumori ei auta meitä kukistamaan Zarkonia ja Imperiumia”, Allura sanoi myrtyneenä. ”Kokeilkaa uudestaan ja tällä kertaa tosissanne!”
”Ilman muuta!” hymähti Pidge. ”Annetaan vaikka Lancen aloittaa tällä kertaa.”
”Sehän sopii!” sininen paladiini tuuletti hilpeänä ja nojautui posket punaisina Alluran puoleen, kun prinsessa supatti hänen korvaansa.
”No niin, kokeilkaahan uudelleen!” Allura kehotti ja astui hieman kauemmas katsomaan, miten Lance vei lauseen eteenpäin Hunkille, joka välitti sen Pidgen kautta Shirolle. Lopulta se kantautui Keithin korviin.
Punaisen paladiinin ilmeestä päätellen lopputulos ei taaskaan ollut tainnut mennä ihan nappiin.
”Noh, takatukka?” Lance katsoa napitti Keithiä pää kallellaan. ”Mitäs sulla on tarjota?”
”Ei mitään järkevää.”
”Hoo, kerro, kerro!” Hunk intoili.
Keith ei onnistunut säilyttämään vakavaa ilmettään. ”’Kakkarastaat tuovat kirouksia’.”
Allura läimäisi käden otsalleen.
”Minä sanoin: ’kaikki rakastavat kukkasia’!” prinsessa tarkensi, mutta hänen ääntään tuskin kuuli salissa kaikuvan räkätyksen läpi.
”Kuka täällä oikein sabotoi?” Hunk sai hädin tuskin puhutuksi naurukyyneleiltään. ”Lance, tää on vakavaa, joten koita nyt vähän!”
”Hei, mua on turha syytää! Mähän sen kuulinkin ekana!” Lance muistutti hekotuksensa läpi. ”Lopputulos oli Keithin vastuulla!”
”Minkä mä sille voin, että te höpisette ihan ihmeellisiä?”
”Kuulkaahan nyt!” puuttui puheeseen Coran. ”On oletettavaa, että eteenne tulee tilanteita, joissa kommunikaation on pakko sujua muitta mutkitta! Muuten seuraukset voivat koitua traagisiksi!”
”Tiedetään”, Pidge virnisti anteeksipyytävästi. ”Tää nyt vain sujuu vähän sinne päin.”
”Te kurjat vedätte koko homman silkaksi vitsiksi!” Coran huokaisi voivotellen. ”Hyvä on, minäpä annan teille seuraavan lauseen! Se on hyvin tärkeä, joten höristäkää niitä kumman pyöreitä korvianne!”
Pidge kuunteli Coranin kuiskauksen ja välitti viestin Hunkille. Lance kurtisti kulmiaan saatuaan lauseen ystävältään ja kumartui kuiskaamaan sen vuorostaan Keithille.
”Nyt mä en kuullut yhtään mitään”, punainen paladiini tuhahti. ”Kuiskaa uudestaan.”
”Kuuroko sä olet?” Lance pyöräytti silmiään ja sipaisi mustan hiussuortuvan Keithin korvan taakse. ”Ihmekään, kun fleda on tiellä sitä rataa.”
”Pistä jo töpinäksi, niin päästään eteenpäin.”
”Asia selvä!” Lance ärähti ja supisi lauseen melkein kiukkuisesti. ”Kelpasiko?”
”Loistavasti”, Keith vastasi ja oli aikeissa välittää viestin Shirolle, mutta Lance tarttui äkisti häntä hartiasta.
”Ootapa, se jatkuu vielä!”
Keith nojautui takaisin sinistä paladiinia kohti, mutta sanojen sijaan hänen tärykalvonsa sai osansa Lancen kovaäänisestä röyhtäyksestä. Hänen totta vie olisi pitänyt tajuta moinen ansa.
”Senkin –”
”Lance! Keith!”
Paladiinit kohtasivat Shiron jämäkän katseen.
”Loppuu se pelleily ja leikitään nätisti.”
Keith loi Lanceen viimeisen murhaavan silmäyksen, ennen kuin sitten kääntyi Shiron puoleen ja kuiskasi kuulemansa sanat.
”Kas niin!” Coran julisti käsiään taputtaen. ”Katsotaanpa, onnistuitteko välittämään toisillenne tärkeää tietoa toivotulla tavalla!”
Shiro silmäsi jokaista tiimin jäsentä vuoron perään suupieli nykien ja huokaisi lopulta syvään.
”Se tärkeä tieto tuskin oli ’hakaristipummi’.”
Ilmoille räjähtänyt nauru ei laantunut ihan heti.
”Voi ei, ei todellakaan! Minä sanoin, että ’hangaarissa on pommi’! Sellaisessa ei ole yhtikäs mitään hupaisaa!” Coran äyskähti pöyristyneenä.
”No ei, mutta hakaristipummissa on!” Hunk hohotti silmät vetistäen. "Se tuli ihan puun takaa!"
”Mitä moinen edes tarkoittaa?” Allura kysäisi omasta puolestaan jo tyystin luovuttaneena tulosten saamisen suhteen. Silkkana leikkinä se ehkä toimikin paremmin. Ainakin paladiinit osasivat nauraa toistensa kanssa, mikä sekin oli ryhmähengen kannalta kultainen asia.
”Sinänsä hakaristissä ei ole mitään hauskaa”, Pidge tuumasi toinnuttuaan vatsaa kivistävästä kikatuksesta. ”Kyseessä on symboli, joka alun perin tarkoitti hyvää onnea, mutta joka nykyään Maan historiankirjoituksessa muistetaan vähän eri yhteydestä. Eivätkä ne mielleyhtymät ole järin positiivisia.”
”Ahaa... Korruptoituiko se?”
”Sinne päin. Eräs diktaattori hyödynsi sitä joukkojensa tunnuksena ja loi omaa imperiumiaan sen alle.”
”Diktaattoreista ja imperiumeista puheen ollen, musta jotenkin haiskahtaa siltä, ettei tää leikki varmaan ollut ihan sitä mitä haettiin lopputuleman kannalta”, Hunk totesi virnistäen. ”Mutta voi pojat, tää oli hauskaa!”
”Piristi koko viikkoa!” lisäsi Lance.
”Noh, ainakin se on selvää, että osaatte sentään leikkiä toistenne kanssa!” Coran sanoi viiksiään sukien ja katsahti Alluraa. ”Se lienee edes yksi positiivinen ainesosa tässä sopassa?”
”Uskoisin niin”, Allura hymähti katsellessaan paladiineja. Heikohkoa menestystä Voltronin suhteen tai ei, yhteiset naurutuokiot pelastivat monta ankeuden hetkeä.