Ikäraja: S
Genre: random, drama, angst, romance?
Paritus: Blaise/Draco
Vastuuvapaus: Rowling omistaa Potterit, minä ruutuvihon jossa on (rumat) vaaleanpunaiset kannet. Jee.
Varoitukset: hämähäkin tappo iik
Summary: Ja päivisin mies seisoo parvekkeella, huutelee kadulla pyöräileville pikkupojille ja katselee kuinka ne kasvavat; sen huomaa siitä kuinka kielennäyttäminen vaihtuu keskisormen vilautteluun.A/N: Tämä on niitä tekstejä, joista olisi hirveästi sanottavaa, muttei kuitenkaan osaa. Lyriikat ja inspiraatio ovat joka tapauksessa Scandinavian Music Groupin Tiistaista, ja omistus on
Dollsin, joka täyttää tänään vuosia. Onnea (ja toivottavasti tykkäät vaikkei tää oo hoodeetä - sait kuitenkin toisen puolikkaan, lol?) ! ♥
Haasteet: ficlet300
talossa on hiljaista kaikki on jo menneet
- minä olen vapaa
Sininen maali seinissä halkeilee sekunti sekunnilta enemmän; kiirii ja rapisee kohti sitä jotakin, jota seinäkello jo säikähti niin että pysähtyi. Asunnossa tasaisena vain sydämenlyönnit, ne sen joka makaa likaisella patjalla ja katsoo hämähäkkiä katossa. On hauskaa katsella hämähäkkiä; kuinka se raataa ja raataa ja raataa raataa raataa saadakseen hopeansinisen elämäntyönsä valmiiksi.
Hauskinta on katsoa kuinka helposti hämähäkki ja sen seitti putoavat lattialle ja maahan murskaantuvat – vain yhdellä pölyhuiskan heilahduksella.
Asunnossa on kaksi huonetta; yksi sille itselleen ja yksi joillekin toisille. Kukaan ei koskaan käy sinisessä huoneessa – oikeastaan kukaan ei käy koskaan asunnossa muutenkaan. Ja päivisin mies seisoo parvekkeella, huutelee kadulla pyöräileville pikkupojille ja katselee kuinka ne kasvavat; sen huomaa siitä kuinka kielennäyttäminen vaihtuu keskisormen vilautteluun.
Parvekkeessa on mustat koristekaiteet, mies pitää niiden kukkakuvioista (ja siitä etteivät ne ehkä ole edes kukkia). Syksyllä kun tulee loska ja autot ajavat hiljempaa (niin että suurkaupungin savu hälvenee), hän on ohikiitävän hetken kateellinen niille, joilla on parvekkeissaan lasit ja lämmitys – ja kuitenkin, mitä väliä;
hänen parvekkeeltaan voi hypätä alas jos siltä tuntuu.
(Asunto on viidennessä kerroksessa.)
Mies ei muista milloin kävi viimeksi asuntonsa toisessa huoneessa; eikä sillä ole väliäkään, hän ei pysähdy sen ovella tänäänkään. Rappukäytävässä viikon lojuneet lenkkarit ovat kadonneet, joku pikkupoika varmaan korjannut talteen ja mennyt pelaamaan jalkapalloa. Hissi ei ole kunnossa, sen ovi on aina raollaan ja ulos tulee kolme paksua sähköjohtoa, kaksi mustaa ja keltainen. On hauskaa arvailla, milloin ne katoavat.
Hauskinta on katkoa ne itse ja tiputtaa naapureiden postilaatikoihin palasia;
tässä teille tuliaisia rappukäytävästä.Tiistai-iltaisin lähibaarissa on karaokeisäntänä aina se sama vanha ukko, se jonka etunimi unohtuu jo ennen kuin sitä kunnolla kuuleekaan. Ja silti vanha ukko muistaa kaikki; aina tervehtii ja hymyilee niin että kaksi tyhjää hampaanpaikkaa näkyvät.
”Terve, Blaise”, se sanoo nytkin ja ilmeestä näkee että tahtoisi vielä kysyä;
mitä sinä täällä teet sinä olet nuori miksi sinä et elä kun olet vielä vapaaja Blaise voisi vastata
minä olen jo vapaa.Sillä hän on; istuessaan baaritiskille ja kysyessään taas baarimikolta (joka on nainen; Tina nimeltään), käyvätkö täällä jo kaljuunat. Tinasta on hauskaa että Blaise kysyy ja näyttää suurta kultarahaa, vieraalta maalta kaiketi; joka kerta hän hymyilee ja vastaa että ei;
”Vain puntia.”
Hauskinta Tinasta on kuitenkin, että mies pudottaa aina juomarahalasiin pienemmän vieraan rahan, jota mies joskus nimitti sulmuksi.
Joskus aikoja sitten, ehkä vuosi tai kaksi sitten, kun Blaise oli baarissa uusi, joku nainen istui hänen viereensä ja tahtoi tanssia. Hän suostui, oli juonut yhden shotin liikaa (ihan kuin ei tietäisi kuinka vahvoja ne ovat?) – karaokea lauloi joku naisen kaveri ja he tanssivat tanssivat ympäri pyörivät aina vain lujempaa ja ainakin kolme kappaletta. Nainen hylkäsi kaverinsa ja halusi lähteä uuden seuralaisensa mukaan; miehellä ei ollut mitään sitä vastaan.
Seuraavana aamuna kun oli päänsärky ja liian kirkkaita valoja; nainen oli nähnyt sinisen huoneen oven raollaan ja kurkannut sisään. Se istui pöydän ääressä ja söi omenoita, ja haukkauksien välissä sai kysyttyä;
”Kuka on Draco? Hauska nimi.”
Hetken hiljaista ja;
”Vain joku, josta olin hauska – ja sitten tuli se päivä, kun meidän piti
kasvaa aikuisiksi ja vakavoitua.”
Mies ei itkenyt, nainen ei ymmärtänyt, kolmas ei tullut takaisin. Blaise opetteli polttamaan ketjussa parvekkeella vaikka silmiä kirveli (ja sekin meni ohi aikanaan).
vieläkin sataa ja niin kuin aina muuttuu vedeksi
ensilumi