Ficin nimi: Kauniisti karjaisi
Kirjoittaja: repa
Beta: -
Genre: draama
Ikäraja: S
Haasteet: Arkifest,
Oneshot10,
Älyttömät otsikot -haasteA/N: Kirjoitin tämän lähes valmiiksi eilen yöllä ja tänään yllätyin, että tässä on jotain logiikkaa. Oli tässä pientä parantelua/veivaamista ja nyt on valmis julkaisuun. En oikein osaa tästä sanoa muuta kuin että oli virkistävää kokeilla erilaista muotoilua ja ilmaisutapaa. Edelleen oma tyylini näkyy kyllä läpi. Ja se hoono soomi, josta kärsin aina yrittäessäni kirjoittaa. Mutta ehkä tästä joku jotain ajatuksia tai fiiliksiä irti saa. Olkaa siis hyvä; pala naapurusten arkea. KAUNIISTI KARJAISITavalliseen tapaan aamu alkoi seinään viskatulla herätyskellolla. Antero Mikkonen oli nukkunut korvatulpista huolimatta huonosti, sillä yläkerran asunnossa oli juhlittu kovaäänisesti aamuun saakka. Ei häntä olisi moinen häirinnyt, jos kysymys olisi ollut yksittäisistä, viikonlopulle sijoittuvista kekkereistä. Hän oli kuitenkin kypsynyt siihen, että joka ikinen päivä hänen naapurissaan kokoontui ryyppyremmi mölisemään humalassa aamuun saakka. Kun naapurit viimein hiljenivät, olikin jo kunnon ihmisen aika heräillä ja lähteä töihin. Tuttua rataa kulki myös tämä ikävän harmaa tiistaiaamu.
* * *
Kymmeneltä aamulla Mikko Peltola käänsi pieraisten kylkeä. Hän oli rankan juhlimisen seurauksena nukahtanut ennen kuin kerkesi edes sänkyyn saakka, joten hänen kehonsa retkotti matolla, joka oli läikkyneestä oluesta tahmea. Mikon serkku, Jaajo, puolestaan oli nukahtanut kummalliselle sykkyrälle vapaaseen petiin. Teuvo retkotti puoliksi sohvapöydän alla, jonne oli sammunut kesken illan. Jokaisen suusta kuului tyytyväistä kuorsausta.
* * *
Antero pinnisteli koko aamupäivän pitääkseen silmänsä auki. Hän yritti keskittyä kirjanpitäjän töihinsä, mutta huomasi ajatustensa lähtevän toistuvasti harhailemaan sivuraiteille. Mies haki yhdeksännen kupin kahvia ja kirosi mielessään naapureitaan. Hän päätti hankkia paremmat korvatulpat heti kotimatkalla. Antero kirjoitti sen muistilapulle ja teippasi lapun tietokoneen ruutuun, jotta muistaisi varmasti poiketa tavaratalossa.
* * *
Mikon asuntoon sammunut Jaajo heräsi, kun kello oli noin yhdentoista kieppeillä. Hän rapsutteli housujensa haarusta hajamielisesti ja retkotti laiskasti sängyssä. Hänellä ei olisi ollut kiirettä nousta ylös, ellei kahvihammas olisi ollut tarkka aamurutiineista. Jaajo kävi laittamassa keittimen tulille ja pian hänellä oli höyryävä kupillinen kuumaa. Krapulaa hän tasoitti kaatamalla viinalirauksen mukiinsa, ennen kuin siirtyi sängyn kulmalle siemailemaan maitokahviaan. Kunhan hän saisi rauhassa koota itsensä, olisi hän valmis hakemaan seuraavat tölkit ja pullot juotaviksi. Putkeahan kannatti jatkaa, kun se niin mukavasti oli jo täyteen vauhtiin päässyt.
* * *
Antero pärjäsi hädin tuskin ruokatuntiin, jonka hän olisi halunnut viettää nukkuen – vaikka pukukopissa, jos se muutoin ei olisi onnistunut. Moinen käytös ei kuitenkaan sopinut kunnolliselle kirjanpitäjälle. Millaiseen pinteeseen hän olisikaan joutunut, jos pomo olisi saanut tietää päivänokosista?
Anterolle oli jo tuskallisen haastavaa pysyä hereillä eikä kahvikaan enää auttanut. Hän päätti tehdä naapureistaan jälleen uuden valituksen isännöitsijälle. Hän irrotti keltaisen lapun tietokoneesta ja kirjoitti valituksen tekemisen huolellisella kaunolla itselleen muistiin. Anterolle tuli heti paljon parempi olo, kun hän ajatteli, miten metelöivät naapurit saisivat ehkä häädön.
* * *
Mikko heräsi krapulaisena hieman puolen päivän jälkeen ja juoksi ensimmäiseksi vessaan, jonne purskautti suustaan valtavan oksennusputouksen. Kun hän oli kakonut vatsalaukkunsa tyhjäksi, hän hätisteli Jaajon pois sängyltään. Hän nappasi ison pullollisen kylmää vettä viereensä, ennen kuin käpertyi peittoonsa ja puristi tyynyn tiukasti naamalleen. Hän aikoi kärsiä krapulaansa rauhassa ainakin siihen saakka, että hän saisi tasoittavia. Hän ei tiennyt, että viinaa oli vielä jäljellä. Jaajo ei siitä vaivautunut mainitsemaan, sillä hän säästeli juomaa itselleen.
* * *
Antero vilkuili kelloa ja odotti pääsevänsä kotiin päiväunille. Hänen vatsansa ei enää kestänyt enempää kahvia, joten hän oli vaihtanut energiajuomiin. Hänen työnteostaan ei tahtonut tulla mitään, sillä keskittymiskyky oli vakavasti häiriintynyt unettomasta yöstä. Silti hän yritti silmät ristissä hoitaa tehtävänsä huolellisesti. Työskentely sujui hitaammin ja Anteroa hirvitti ajatella, mitä pomo ajatteli hänen ammattitaitonsa äkillisestä notkahduksesta. Hänellä olisi ollut tarve selitellä työskentelynsä tahmeutta, mutta hän ei keksinyt tahdikasta lähestymistapaa. Antero kirosi jälleen naapureitaan ja päätti, että tekisi valituksestaan erittäin napakan. Hän kirjoitti sen ylös keltaiselle lapulle.
* * *
Kaikki miehet Mikon asunnossa olivat hereillä kahden aikaan iltapäivällä. He aloittelivat jo uutta alkoholinhuuruista päivää kaljatölkkien tyhjetessä haipakkaa vauhtia. He huudattivat lempimusiikkiaan ja hoilasivat kappaleiden mukana epävireisesti mölisten. Asunnosta raikasi vuorotellen metalli, tekno ja rokki. Ajoittain touhu meni huutokilpailuksi heidän nahistellessa, kenen vuoro oli valita seuraava soittolista.
* * *
Kun kello löi viisarinsa 16 kohdalle, Anteron työpäivä oli pulkassa ja hän pääsi lähtemään kohti kotia ja ennen kaikkea kohti sänkyään. Koska hän koki olevansa liian väsynyt autoa ajaakseen, hän päätti kunnon kansalaisena matkustaa bussilla. Olihan se vaivalloisempaa, mutta hän ei halunnut ottaa vastuulleen, jos väsyneenä aiheuttaisi onnettomuuden. Sellaiseen touhuun hän ei tahtonut lähteä, sillä hän voisi unisena ajaa vahingossa vaikka lapsen yli. Parempi oli vain kulkea julkisilla ja ajaa auto kotiin pirteämmässä mielentilassa.
Kotiin pysäkiltä kävellessään Antero haaveili omasta ihanasta sängystään. Hän oli unohtanut ostaa korvatulpat, mutta ajatteli hakevansa ne päiväunien jälkeen.
* * *
Mikon asunnossa oltiin jo tukevassa humalassa vaikka kello oli vasta kuusi illalla. He hoilasivat humalaisen sammaltavasti lempikappaleitaan. Nuorukaisilla oli niin hauskaa, etteivät he ymmärtäneet huomioida naapureita lainkaan. Vaikkei musiikin huudattaminen päivällä ollut kiellettyä, yötä päivää kuuluva musiikin jumputus ei monia naapureita varsinaisesti hymyilemään laittanut. Pojat olivat kuitenkin liian humalassa, jotta olisivat ymmärtäneet edes hävetä.
* * *
Heti, kun Antero pääsi kotiin, hän tajusi pettyneenä toiveensa päiväunista turhiksi. Olisipa hän muistanut ostaa korvatulpat!
Hän oli ärsyyntynyt kävellessään jääkaapille ja tehdessään kinkkuvoileivän. Hän söi sen keittiönpöydän ääressä ja luki murjottaen lehteä. Hän oli niin väsynyt, ettei ymmärtänyt sanaakaan lukemisestaan. Hän silitteli kissaansa hajamielisesti ja soitti isännöitsijälle huolimatta väsymystilastaan. Hän oli aluksi napakka, mutta puhelun lopulla hänen äänensä muuttui tukkoiseksi, sillä hän alkoi olla epätoivoinen. Isännöitsijä ei tuntunut ottavan tilannetta vakavasti.
* * *
Mikon asunnossa nuorukaiset olivat päässeet väittelyn makuun. He kiistelivät siitä, kuka heistä oli kovin äijä. Jokaisella oli oma mielipiteensä asiaan, eivätkä he päässeet sopuun. He huusivat toisilleen kovaäänisiä vastalauseita. Teuvon tunteet kuumenivat polttaviksi ja hän lähti tyrkkimään Mikkoa. Pian oli täysi nyrkkitappelu pystyssä ja pojat yrittivät kumpikin iskeä suoraa ja koukkua toisiinsa. Lopulta Mikko sai nenänsä kipeäksi ja Jaajo joutui repimään Teuvon irti maassa makaavasta altavastaajasta.
* * *
Antero oli niin väsynyt, että hän nukahti kahdeksalta illalla sohvalle. Kissa kehräsi hänen vieressään ja säesti miehen kuorsausta.
* * *
Keskiyöhön mennessä Mikon asunnossa majaileva kolmikko oli käynyt porukalla saunassa. Oluet oli kiskottu kurkusta alas ja jäljellä oli vain tyhjät panttitölkit.
Jaajo ja Teuvo halusivat lähteä pariksi tunniksi baariin, mutta Mikkoa kiinnosti enemmän saunominen. Hän oli edelleen loukkaantunut Teuvolle, ja kiukutteli sen vuoksi ystävilleen. Jaajo ja Teuvo kohauttelivat olkiaan ja päättivät lopulta lähteä hilpeänä kaksikkona kohti kapakkaa.
Mikko jäi lauteille tujussa tuiskeessa ja uhmakkaassa mielentilassa.
* * *
Antero heräsi siihen, että katosta tippui vettä hänen paidalleen. Hän pomppasi pystyyn ja tuijotti kattoa epäuskoisena. Vesivahinko se tästä kauhunaapureiden skenaariosta enää puuttuikin! Pojat olivat kai kännipäissään tehneet jotakin vastuutonta, kuten asentaneet itse pesukoneen ilman ammattitaitoa. Anterolla soitti havainnoistaan hädissään huoltoon, josta luvattiin lähettää välittömästi henkilökuntaa paikalle.
Nyt oli Peltonen mennyt liian pitkälle vastuuttomuudessaan!
* * *
Mikko heräsi, kun joku ravisteli häntä kovakouraisesti. Hän mutisi käskyn painua hemmettiin, mutta kun tulija ilmoitti olevansa huollosta, suvaitsi nuorukainen avata silmänsä. Hän oli sammunut alasti suihkuun ja onnistunut asettamaan kylkensä napakasti viemärin päälle. Asunto oli kuin matala kahluuallas, sillä vesi ei ollut päässyt poistumaan putkistoon. Tilanteen vakavuus hahmottui Mikolle parilla silmäyksellä.
Hyvästi luottotiedot, tervetuloa velkataakka!
* * *
Antero ei tiennyt, oliko vihainen vai kiitollinen entisille yläkerran naapureilleen reilun vuoden takaisesta vesivahingosta. Peltola oli saanut lopulta häätönsä ja Antero sai nykyään nukkua yönsä rauhassa. Olihan vesivahingosta ollut ylimääräistä vaivaa – eikä ihan vähääkään –, mutta tarinalla oli onneksi onnellinen loppu.
* * *
Jaajo oli saanut viimein asunnon ja vieläpä tutusta talosta, josta oli mukavia muistoja. Kyllä hän hetkeksi hämilleen meni, kun tapasi seinänaapurinsa herra Mikkosen ensimmäistä kertaa. Kauniisti se Mikkonen kyllä karjaisi. Jaajolle tuli kotoisasti suosikki blackmetalkappale mieleen.
Tuntui heti siltä, että oli saapunut kotiin.
