Jokirantaa
S purppuraficlet
Kaiken maailman ficlettejä 40/14
❥ Hyvää syntymäpäivää Zarroc!
Joen kevyt liplatus kiirii pitkin jokirantaa. Vesi on kirkas kuin kesäiltakin, aurinko päälle langettunut. Kaartuu pitkin taivaankantta, selkäänsä venyttäen, viimeisiään antaen.
Ranta ei nuku, sen heleä nauru läikkyy pitkin joenuomaa, ilo leikittelee ilmassa, tarttuu heidän hiuksiinsa tuulen tavoin. Heidän jalkansa viettävät musiikin tahtiin, kevein ja nuorin säärin, kuin peuranvasat haparoivilla ensiaskelillaan.
Viileä nurmi muuttuu pehmeäksi pediksi, kannattelee raikuvaa riemua, itkuksi yltyvää onnea, leikkisää lämpöä. Punaviini väreilee jokeakin kiihkeämmin, kieppuu ja hoippuu suoraan pullosta karhealle kielenpäälle. Maistuu marjaisa makea, suloinen autuus ja viininpunainen rakkaus. Juhlat yltyvät iltaa kohden, niin yltyy jokikin, nostattaa taivaalle valkeaa vesihöyryä, joka tummuu ukkosen alla. Eikä aikaakaan, kun ensimmäiset vesipisarat koettelevat juhlien helmeilevää iloa.
Mutta tanssi ei lopu jokirannan nurmikoilta, se yltyy sateen tahdissa aina vain kiihkeämmäksi ja intohimoisemmaksi. Kesytön nuoruus rimpuilee syvällä rinnassa, hakkaa yhtä lujasti kuin sade pehmeää nurmea. Pitkät hiukset valuvat märkinä paidanselkämystä pitkin, painautuvat aivan liki, niin kuin onnelliset toisiaan vasten.
Nurmikko kastuu hiljalleen liejuksi, pudottaa pois kannattelevan pintansa. Kun sen päälle kaatuu, se nielaisee otteeseensa, pitelee kiinni, mutta antaa naurun kiipiä selkärankaa pitkin, hölskyä valtoimenaan levottomassa kropassa.
Juhlat jatkuvat jatkumistaan, virtaavat kuin kirkas vesi joenuomassa. Sadepisarat hakkaavat vedenpintaa ja nuori kiihko sykkii tanssin keskellä.